Siirry pääsisältöön

Joulukuinen treeniviikko

Taitaa olla ennätyksiä näiden kelien puitteissa, viime viikolla rikottiin lämpötilaennätys  11 astetta lämmintä. Joulukuussa.
Pimeyttä on piisannut jo ihan riittämiin. Satanutkin on miltei päivittäin, ainakin siltä on tuntunut. On siinä taukoakin tainnut olla kun juoksemassakin on käyty.
Tuuli on ollut tasaisen navakkaa ja välillä miltei myrskyäkin. Tuohon tuuleen länsirannikolla on kyllä tottunut, mutta siltinkin se rupeaa jo vähän nyppimään. Onneksi on ollut aika lämmintä, reippaasti plussan puolella.
Maanantaina vietin vapaapäivää töistä. Onnekseni viikonlopun sateen ja myrskyn jälkeen oli jopa luvattu aurinkoakin.

Suunnittelmissa oli joulusiivousta. Otin aamun rauhallisesti nauttien ansaittua vapaapäivää. Sitten pientä siivoilua ja mattoja yms. ulos tuulettumaan. Odotin niin että aurinkoakin olisi saatavilla ja sitten pistin lenkkikamat niskaan ja lähdin pihalle.

Sen verran korkealla on vesi ettei noista pitkospuista pääsisi kuivin jaloin

Lintutorni pääsemättömissä

Karhuluodossa meri pauhaa ja hiekka lentää


Rauhallinen pk-lenkki ohjelman mukaan. Peekoota se olikin ja kesti kaksi tuntia, muutama pysäys kun oli ihailtava maisemia ja joitain kuviakin tuli napsittua.

D-vitamiinit otin parhaani mukaan talteen auringosta.




Taustalla näkyy Yyteri



Kräsooran nokan luontopolku

Herrainpäivät



Yyterin kituliaita mäntyjä


Tästä kuvasta näkyy hyvin miten dyynit pikkuhiljaa katoavat mereen

Ilma oli kyllä mahtava, aurinkoinen ja tuuli myrskylukemissa. Vesikin on nyt ollut tosi korkealla ja se näkyi kyllä.

Lenkin päälle jatkoin siivousta. Nautittavaa lenkkeillä tuollaisessa säässä. Lämpöasteita muutama. Arkena ei kyllä ole päässyt juoksemaan kuin vasta pimeällä. Viikonloppuisin on satanut taikka sitten ei ole ehtinyt. Tekosyitä....

Pitäisi vaan lähteä ulos kelistä riippumatta. Pitkän treenin voi lyhentää jos siltä tuntuu. Mutta yleensä kun pääsee ulos asti huonossakin säässä, ei se keli sen jälkeen ole ollenkaan huono. Sateinen ja tuulinen keli on loppujen lopuksi ihanan hapekas. Asenne ratkaisee ja varusteet sitten kelin mukaan.

Niskasta kiinni ja "ei tekosyille". Ylös, ulos ja lenkille !

Tiistain treeninä combattia. Keskiviikkona vaihdoin juoksulenkin sauvakävelyyn vähän mäkisempään reittiin..Polku oli paikoitellen tosi mutainen mutta onneksi oli pimeää joten ei ehtinyt epäröimään mennäkö vai ei. Muutama reipas mäkinousu teki jaloille kutaa...seuraavan päivän kahvakuulatreeni täydensi tämän viikon saldoa. Tänään on sitten lepopäivä.

Pidempi juoksulenkki pitäisi vielä tehdä viikonlopun aikana. Lauantaina on vain 5 kilsan rauhallinen lenkki ja sunnuntaina vastaavasti pitkä, 16 km. Sään pitäisi olla kohdillaan joten tekosyitä ei pitäisi löytyä!

Kuten kuvasta näkyy, meillä pääsee joulukuussakin lenkkeilemään rantahietikolle

Joulu se vaan lähenee...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...