Siirry pääsisältöön

Hienosäätöä

Viimeiset kaksi viikkoa on menossa maratonharjoittelua. Loppu onkin pääasiassa suunnittelua ja fiilistelyä, hieman juoksua ja kehonhuoltoa. Epäusko on valtava, mitä jos ei pääsekään maaliin asti !

Onkohan kilometrejä tullut tarpeeksi, olisko pitänyt enemmän juosta pitkiä vetoja, olisko pitänyt juosta pidempiä lenkkejä, ilman muuta olisi pitänyt enemmän tehdä lihaskuntoa...hhmm..

Tutkein hieman tilastojani tänä vuonna ja kieltämättä se helpotti, vuoden alusta asti ei ollut kuin muutama aivan persiilleen mennyt viikko. Siitäkin oli totaalitaukoa kolme viikkoa lonkkavaivojen takia. Helteissäkin tuli loppujen lopuksi juostua kunhan ensin otti itseään niskasta kiinni eikä antanut auringon liikaa häiritä ohjelmaa. Samoin talven lyhyessä pakkasjaksossa. Muuten on ilmat olleet suosiolliset. Lenkille on lähdetty miltei sata kertaa. Kilometrejä on maratonin maaliin tullessa aikalailla tasan 1000. Mielestäni ihan ok mennyt treenivuosi! Näiden valossa tuon matkan pitäisi olla ihan helposti saavutettavissa. Aikatavoitekin on kohtuullinen, alle kuusi tuntia...pääasia että omin jaloin pääsee maaliin ja toivottavasti vielä pystyy ajamaan autonkin kotiin illalla. Onneksi on kaveri mukana ja luulisin hänellä olevan suhtkoht samanlaiset fiilikset tällä hetkellä.

Varusteet on kunnossa, tossutkin vihdoin ja viimein oikeanlaiset. Sukatkin jouduin uusimaan ja totean että niissäkin on eroja...

Yllättäin tutustuin tällä viikolla henkilöön joka on Trager-hoitaja. Varasin hänelle ajan jalkojen "huoltoon"
Hoidon mukaan "pehmeän tehokkaat liikkeet laukaisevat lempeästi jännityksiä ja kiputiloja". Tragerissa käytetään venytyksiä, tuudituksia, väristyksiä ja kevyitä painalluksia...se kuullosti niin hyvältä että kävin kokeilemassa. Odottaisin että kisassa sitten juoksu olisi rennompaa kun on jalat rennot ja kevyen oloiset.
Se oli kyllä lupausten mukaista, ensi viikolla menen vielä uudestaan ja sitten vielä maratonin jälkeenkin. Silloin sitä varmaankin myös tarvitaan. Hoito alkoi kyllä kaulasta asti ja olo oli miellyttävän kevyt sen jälkeen, varsinkin jalkaterien käsittely oli jotain ihmeellistä. Vaikea niitä yleensä on venytellä mitenkään. Juuri jalkapohjat ja päkiät on mulla nopeaan väsyneet noilla pidemmillä lenkeillä. Ehkäpä sitten matka taittuukin kuin lentäen vain..

Kesälomakin tässä loppuu hyvin pian, tämä viikko on ollut tosi sateinen ja sikäli ihan hyväkin, on saanut rauhassa miettiä ja suunnitella kaikkea tulevaa. Syksy vaikuttaa jo nyt hieman hektiseltä! Viime viikko tuli mökillä ahkeroitua oikein kunnolla. Pari päivää meni risusavotassa taas ja iso terassi ja tekeillä oleva laavukin tuli maalattua.

Ikävä juttu oli tuossa heti toisella lomaviikolla kun meidän Peppi jouduttiin lopettamaan. Helteet rasittivat vanhaa koiraa liikaa. Hänellä oli sydänvika ja keuhkot rupesivat keräämään liikaa nestettä. Tosi kipeänä hän oli joten näin oli koiran kannalta parempi ratkaisu. Peppi lepää nyt saaressa, meidän mökkimme pihapiirissä.




Ensi viikonloppuna kuopus muuttaa puoleksi vuodeksi Ruotsiin. Siinä samalla tehdään pieni risteily naapurimaahan. Seuraavana viikonloppuna ollaan Tampereella juoksemassa, kunhan siitä on palauduttu ruvetaan opiskelemaan italiaa...lokakuussa matkataan Sisiliaan lomalle.
Jämillä olisi mahdottoman hieno maastojuoksutapahtuma syyskuun puolessavälissä mutta pelkään etten ehdi palautumaan tarpeeksi ennen sitä. Se jää nähtäväksi. Loppuvuonnakin on kaikkea uutta ja ihmeellistä luvassa...

Kyllä näillä endorfiineillä mennään aika pitkälle jo !


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...