Onkohan kilometrejä tullut tarpeeksi, olisko pitänyt enemmän juosta pitkiä vetoja, olisko pitänyt juosta pidempiä lenkkejä, ilman muuta olisi pitänyt enemmän tehdä lihaskuntoa...hhmm..
Tutkein hieman tilastojani tänä vuonna ja kieltämättä se helpotti, vuoden alusta asti ei ollut kuin muutama aivan persiilleen mennyt viikko. Siitäkin oli totaalitaukoa kolme viikkoa lonkkavaivojen takia. Helteissäkin tuli loppujen lopuksi juostua kunhan ensin otti itseään niskasta kiinni eikä antanut auringon liikaa häiritä ohjelmaa. Samoin talven lyhyessä pakkasjaksossa. Muuten on ilmat olleet suosiolliset. Lenkille on lähdetty miltei sata kertaa. Kilometrejä on maratonin maaliin tullessa aikalailla tasan 1000. Mielestäni ihan ok mennyt treenivuosi! Näiden valossa tuon matkan pitäisi olla ihan helposti saavutettavissa. Aikatavoitekin on kohtuullinen, alle kuusi tuntia...pääasia että omin jaloin pääsee maaliin ja toivottavasti vielä pystyy ajamaan autonkin kotiin illalla. Onneksi on kaveri mukana ja luulisin hänellä olevan suhtkoht samanlaiset fiilikset tällä hetkellä.
Varusteet on kunnossa, tossutkin vihdoin ja viimein oikeanlaiset. Sukatkin jouduin uusimaan ja totean että niissäkin on eroja...
Yllättäin tutustuin tällä viikolla henkilöön joka on Trager-hoitaja. Varasin hänelle ajan jalkojen "huoltoon"
Hoidon mukaan "pehmeän tehokkaat liikkeet laukaisevat lempeästi jännityksiä ja kiputiloja". Tragerissa käytetään venytyksiä, tuudituksia, väristyksiä ja kevyitä painalluksia...se kuullosti niin hyvältä että kävin kokeilemassa. Odottaisin että kisassa sitten juoksu olisi rennompaa kun on jalat rennot ja kevyen oloiset.
Se oli kyllä lupausten mukaista, ensi viikolla menen vielä uudestaan ja sitten vielä maratonin jälkeenkin. Silloin sitä varmaankin myös tarvitaan. Hoito alkoi kyllä kaulasta asti ja olo oli miellyttävän kevyt sen jälkeen, varsinkin jalkaterien käsittely oli jotain ihmeellistä. Vaikea niitä yleensä on venytellä mitenkään. Juuri jalkapohjat ja päkiät on mulla nopeaan väsyneet noilla pidemmillä lenkeillä. Ehkäpä sitten matka taittuukin kuin lentäen vain..
Kesälomakin tässä loppuu hyvin pian, tämä viikko on ollut tosi sateinen ja sikäli ihan hyväkin, on saanut rauhassa miettiä ja suunnitella kaikkea tulevaa. Syksy vaikuttaa jo nyt hieman hektiseltä! Viime viikko tuli mökillä ahkeroitua oikein kunnolla. Pari päivää meni risusavotassa taas ja iso terassi ja tekeillä oleva laavukin tuli maalattua.
Ikävä juttu oli tuossa heti toisella lomaviikolla kun meidän Peppi jouduttiin lopettamaan. Helteet rasittivat vanhaa koiraa liikaa. Hänellä oli sydänvika ja keuhkot rupesivat keräämään liikaa nestettä. Tosi kipeänä hän oli joten näin oli koiran kannalta parempi ratkaisu. Peppi lepää nyt saaressa, meidän mökkimme pihapiirissä.
Ensi viikonloppuna kuopus muuttaa puoleksi vuodeksi Ruotsiin. Siinä samalla tehdään pieni risteily naapurimaahan. Seuraavana viikonloppuna ollaan Tampereella juoksemassa, kunhan siitä on palauduttu ruvetaan opiskelemaan italiaa...lokakuussa matkataan Sisiliaan lomalle.
Jämillä olisi mahdottoman hieno maastojuoksutapahtuma syyskuun puolessavälissä mutta pelkään etten ehdi palautumaan tarpeeksi ennen sitä. Se jää nähtäväksi. Loppuvuonnakin on kaikkea uutta ja ihmeellistä luvassa...
Kyllä näillä endorfiineillä mennään aika pitkälle jo !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti