Siirry pääsisältöön

Suvi-iltapäivä Forssassa..

Kuopuksen kanssa ensikertaa puolikkaan lähtöviivalla yhdessä! Tuskinpa jäi viimeiseksikään..
Ajattelin aloittaa rauhallisesti hänen tahdissaan mutta kävikin niin että sitten hävisin likalle 14 sekuntia...

Aamulla oli sää aika kolea, pilvinen ja tosi tuulinen. Lämpötila n.13 astetta vaan. Oltiin jo tekemässä lähtöä kun aurinko rupesi pilkottamaan joten vielä nopea paitojen vaihto, se oli ihan hyvä päätös. keli oli loppujen lopuksi aika lämmin, aurinko paistoi koko ajan ja paikoitellen tuulikin mukavasti. Ei kuitenkaan liian lämmintä ollut vaikka pitkähihaisella paidalla mentiinkin. Ensimmäinen kymppi mentiin rauhallisesti, ehkä olisi ollut hieman varaa kiristääkin. Toisen kympin jäkeen lisättiin vauhtia aika reippaastikin ja ohiteltiin tasaiseen tahtiin muita juoksijoita. Olo oli ihan hyvä, muistelin edellistä vuotta jolloin meno oli tosi tuskaista. nyt oli ainakin magnesiumit kohdillaan, ostin edellisenä iltana kisakaupasta magnesium-suihketta pohkeisiin varmuuden vuoksi. Geelejä otettiin aikalailla suunnitelmien mukaisesti, juomapaikkoja oli sopivasti. Tankkaus siis onnistui hyvin.

Forssan Suvi-illassa on kyllä mahtavat järjestelyt, yleisöä riitti kokomatkan ajaksi, musiikkia, kannustuksia jne. Tuntui että puoli kaupunkia oli kannustamassa matkan varrella. Juoksijoita oli muuten yhteensä 3500...puolikkaan ja maratonin lähdössä 1700...tiivistä tunnelmaa!

Stadionin suoralle päästessä jäinkin sitten jo toiseksi tyttärelle, ei paljonkaan ollut varaa kiristää, pari tyyppiä ohittelin...tästä juoksusta oppi sen että alusta asti pitää olla vauhtia, jos menee liian rauhallisesti ei niin kovaa pääsekään toista kymppiä että saisi kirittyä aikaa kiinni...mutta eihän sitä aina tarvi ennätyksiä rikkoa!
Nyt oli tavoitteena se että on paremmassa kunnossa kuin viime vuonna, jolloin olin kramppien takia ensiavussa miltei tunnnin! Nyt jäi hyvät fiilikset, soppa ja muut tarjottavat maistuivat ja jopa kahvikin...

Illan päätteeksi käytiin kylpylä Vesihelmessä saunomassa ja karpalolonkerot nautittiin kaupungin keskellä, puiston penkillä joutsenten iltatoimia seuraten  :) Sitten taidettiinkin katsoa telkkarista futista...


Pian pääsee lähtöviivalle...
Vielä hymyilyttää juoksun jälkeenkin...



Aika muuten oli 2,18,31...tytär meni ohi lopussa...keskivauhti 6,34 min/km...olen tyytyväinen!

Pientä palauttelutaukoa nyt ja sitten pitääkin taas aloittaa treenaus seuraavaan koitokseen, elokuun lopussa näillä näkymin pikkasen pidempi reitti..




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...