Siirry pääsisältöön

Juhannustunnelmia

Tänä viikonloppuna vietettiin keskikesän suurinta juhlaa, Juhannusta!

Nyt se olikin monintavoin ikimuistoinen, sääolosuhteet esimerkiksi poikkeuksellisen kylmät..päiväsaikaan mittari ei paljon 15 asteen yläpuolelle noussut, yölläkin oli kylmää. Jossain päin suomea oli ollut pakkastakin  ja rakeita oli sadellut taas toisaalla, onneksi meillä täällä rannikolla meri sen verran lämmittää etteivät kurkun- ja tomaatintaimet ihan paleltuneet.

Liputuspäivä 


Vietimme viikonlopun mökillä, siis ensi kertaa tänä vuonna päästiin sinne asti, eikä sinne tosiaankaan ole pitkä matka. Tyypillistä taas taitaa normaalissa mökkielämässä olla se työmäärä mikä perillä aina odottaa! Ensin pitää putsata lukit ja muut elävät kulkuväyliltä, leikata nurmikko, laiturit piti pestä ( 2 kpl ) lokinpaskasta, lämmitellä vettä ja saunanpesää jotta tupakin rupeaa lämpiämään...onneksi olin jo aikaisemmin käynyt siivoamassa tuvan valmiiksi. Tänä vuonna taas odotti yllätys joka ei ollut mukava.

Tuomenkehrääjän toukat olivat vallanneet tontin perällä olevan huussipaikan! Yleensähän huussimme on tosi viihtyisä, siisti jne. paikan eteen olen rakentanut puisen suoja-aidan, on peiliä yms. Nyt kuitenkin riippui ja roikkui satamäärin toukkia pitkin rännejä ja katonreunoja, sisälle ne ei tainneet olleet eksyneet..( en kurkannut edes ovesta sisään..) onneksemme saimme lainata mökkinaapurin huussia! Olivat sen verran kiireisen näköisiä että siivoillaan ne pois ensiviikonloppuna, jospa ne olisi jo koteloituneet siihen mennessä.

Kesän ahertajia





Onneksemme saaripaikkamme on aika suojainen, joten koska aurinkokin paistoi oli meillä kuitenkin ihan mukavaa! Päivällä pientä pihahommaa yms. piti sopivasti lämpimänä, ulkona pystyi kyllä ihan kokkailemaan ja ruokailemaankin. Pitihän tämä viikonloppu vaan huilata ja korkeintaan lämmitellä sauna ja grillailla...mutta eihän sitä osaa vaan olla mitään tekemättä! Toukista johtuen karsein saunan edustalta jonkin verran matalaa tuomikasvustoa, niihin kuitenkin myös ilmaantuu noita toukkia...enemmin tai myöhemmin.
Samalla tuli siivottua vanhan suulin sisustaa parin jätesäkillisen verran, kummasti tuli sinnekin tilaa! Luulen että ensikerralla lähtee enemmänkin tuomea huitsinnevadaan, lopullisesti!
Loppujen lopuksi siis ilmat oli ihan mukavat, poislähtiessä tänäaamuna sattui ensimmäinen sadekuuro ja sitä onkin sitten satanut koko päivän iltaan asti. Hyvä ajoitus meillä.

Päivänliljoja ja pionin nuppuja

Juhannusruusu

Kivikkomaan väriloistoa, etualalla akileijaa







Hhmm, meidän mökkisauna on muuten ihan pro...tulipa talviturkkikin heitettyä mereen! Ihan pulahdin juhannuspäivänäkin sinne saunan päätteeksi, kyllä muuten endorfiinit liikahti...
Huomenna taas töihin, odotellaan niitä helteisiä kesäkelejä..nytkin sataa ja pari seuraavaakin päivää taitaa sataa...

On muuten taas kapselit tukossa tuolla niskassa...onkohan liikaa katsellut teeveestä futiksen MM-kisoja...:)


 Ensiviikolla pitää taas aloittaa säännöllinen treenaus..

   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...