Martta

Martta 8 vk

Kesä meni jo, yhtäkkiä onkin syksy tulossa !

Kesä tuntui silti pitkältä koska vietin kesälomani jo kesäkuussa, Olen silti parhaillaankin lomalla, vauvalomalla...viikko sitten haimme perheeseemme uuden jäsenen, Martan. Martta on tänään 2 kk täyttävä shelttityttö, Foxitar Masaliisafox alias Martta :)

Kaksi vuotta ehti vierähtää Peppin, edellisen shelttimme poismenosta ja nyt taisi sitten olla aika uudelle, sillä tämä tapaus tupsahti eteemme ihan yllättäen juhannusviikolla. Pikkuhiljaa olemme totutelleet taas koiranpentuaikaan, hänelle hommattiin omaan soppeen kaikkea mahdollista ja ulos rakennettiin aidat ettei tarvitse kokoajan vahtia minne Martta suuntaa menojaan. Tällä lomaviikolla on ihan rauhassa vaan totuteltu omiin ympyröihin, nyt rupeaa hänkin jo enemmän tutustumaan uusiin nurkkiin sisällä että ulkona. Esimerkiksi peili on ihmeellinen, sen edessä voisi kaveerata vaikka kuinkakauan. Hihnaan ei vielä ole totuteltu, sehän kutittaa ja hiertää...kunhan siihen päästään tutuiksi niin päästään ulkoilemaan. Martasta saakin sitten aina valmiina olevan lenkkikaverin !
Toivoisin että Martta saisi liikkeelle myös mieheni, hän kipeämmin tarvitsisi lenkkikaveria. Kyllä Martta on häneenkin jo saanut vipinää, parissa päivässä Marttaa varten nikkaroitiin hieno portti, normaalisti siihen olisi saattanut mennä pari kuukauttakin...

Kyllä kesän mittaan on lenkkeiltykin ihan mukavasti. Lokakuussa on edessä Kolin Vaarojen maraton ja senpävuoksi on pitänyt tossuja ulkoiluttaa säännöllisesti. Varusteita on hieman uusittu, Speedcrossien tilalle löysin Inovin roclitet, ihan hyvän tuntuiset mutta ne ei pidä vettä...hhmm..Pallaksen juttuja kuin lueskelin oli ihan pakko hommata vedenpitävä takki. Päädyin Salomonin bonattiin mutta nettikaupan törttöilyjen vuoksi tilasin eripaikasta Inovin vedenkestävän juoksutakin. Se on hyvän tuntuinen mutta epäilyttää onko kovin hiostava, se jää nähtäväksi. Taas totesin että tämä laji on parhaimmillaan aikamoista välineurheilua tämäkin. Mutta eipähän sitten voi syyttää varusteita kun sataa tai tuulee yms.

Painovoimatreeniä

Kyykkyä

Yyterin kankahilla

Mustikkapolku Yyterissä

Sateisia päivä on riittänyt mutta on sitä kauniitakin päiviä ollut, metsässä on käyty myös mustikassa ja mustikkaa siellä edelleen on mättäät pulloillaan. Superfoodia on saatu talvenvaralle.

Syksyisiä tunnelmia

Kaasmarkun luontopolulla

Tuli tutustuttua myös Kaasmarkun luontopolkuun, uskaltauduin mukaan uuteen ennaltatuntemattomaan juoksuporukkaan. KPK 24/7 on facessa toimiva yhteisö ja sen puitteissa meilläkinpäin järjestetään yhteislenkkejä johon nyt myös lähdin ensikertaa mukaan. Nyt oli pieni ryhmä koolla ja emme edes löytäneet mainittua polkua koska opaskyltti oli niin pusikkoon hautautunut että näimme sen vasta tulomatkalla. Siltikin lenkki oli ihan kiva näin ensikertalaiselle, sopiva vauhti ja matka. Mukavia samanhenkisiä "pintakaasuttelijoita". Varmasti osallistun toistekin.
Tuo kyseinen polkureitti pitää mennä joskus uudestaan.

Nyt viikonloppuna on tiedossa "korkeanpaikanleiri" keski-suomen maisemissa. Siellä on odotettavissa erillaista maastoa, mäkiä, mäkiä, portaita, hikeä ja kyyneliäkin kenties...en yhtään tiedämitä on tulossa mutta innolla jo odottelen rääkkiä !

Keskustelua on aiheuttanut viimeaikoina narsistiset liikkujat..miksi treenikuvia pitää jakaa somessa, olenko siis itsekeskeinen narsisti...huhhuh..

Itse saan liikkumisesta; luonnossa liikkumisesta ja varsinkin juoksusta sellaisia endorfiinipaukkuja että tulee ihan pakonomainen tarve jakaa muillekin kyseisiä fiiliksiä. Parhaintahan se on silloin kun on kaveri mukana jonka kanssa voi heti jakaa yhteiset kokemukset ja fiilikset, mutta aina sitä kamua ei ole matkassa joten silloin tuntojaan voi jaella kuvien kanssa. Joskus siellä saattaa oma pärstäkin vilahtaa..pointtihan on siinä että, toivottavasti,  niitä kuvia katselevat samanhenkiset tyypit jotka saavat samanlaisia kicksejä itsekin. Saattaapa olla että joku sohvaperunakin innostuu kun lähiympäristössä on pilvinpimein upeita paikkoja jotka voi kokea vain menemällä itsekin sinne, metsään, rannalle tai vain jonnekin baanalle...eihän sinne juosten tarvitse mennä, kävellenkin saa hyviä fiiliksiä samoista maisemista...

Superfoodia poskeen

#munympäristö #munmaisemat #endorfiinittalteen