Siirry pääsisältöön

Hyvää Äitienpäivää..

Äitienpäivän aamu alkoi yllätysaamiaisella,
kaurapuuroannos vähän erilailla tuunattuna !

Rakkaudella tehty aamiainen

Vehnätön haaste on pitänyt hyvin ja tosi helposti. Tarkkaan saa kyllä lukea tuoteselostuksia sillä aineksia joista löytyy vehnäjauhoja on aikalailla monissa tuotteissa. Vehnäjauhoja tai sitä sisältäviä aineksia on mm. jäätelössä, myslissä, kinuskikastikkeessa, proteiinipatukoissa, urheilujuomissa, ym. ym. Tarkkana saa olla kun etsii sellaisia tuotteita missä sitä ei ole, kyllä niitäkin löytyy. Kiellettyjen ainesten lista on aikamoinen; vehnä, vehnäproteiini, vehnätärkkelys, tärkkelyssiirappi, muunnettu tärkkelys, hydrolysoitu tärkkelys, maltodekstriini, glukoosisiirappi. Onhan tuossa niitä. Mutta eihän ne ole mitään välttämättömiä ollenkaan. Myönnetään että jäätelö yllätti että siitäkin löytyy, pitää vielä tutkia ja luulisin että sellainenkin versio löytyy mitä saa huoletta maistella.

Ruisleipää ei tarvitse koko ajan syödä vaan löytyy myös hyvä leipä joka on 100 % kauraa. Makaronilaatikkoa kokeilin maissipastasta ja tuli ihan hyvää. Tälle päivälle leivoin gluteenittoman marjapiirakan. Mies kyllä yllätti tänä vuonna ja oli hankkinut upean mansikkakakun, tuollahan sitä vielä on tosipaljon jäljellä...ei ollut tänään mitään makureita liikkeellä, pitää viedä työkamuille. Ihme kyllä mutta ei ole ollut edes mielihaluja moisille höttöherkuille.

Puolukkapiiras



Siitä en voi ihan varmaksi sanoa että oliko tämän dieetin johdosta energiat nollilla kun olin juoksemassa kilometrin vetoja tuossa viikolla. Ne oli tosi vaikeita...yllätys yllätys, mutta eihän se silti ole pakko johtua siitä ettei saanut tarpeeksi hiilareita ennen juoksua. Tulipa vaan mieleen että saattaisi johtua. Viikonlopun pitkälle otin sitten mukaan urheilujuomaa ja geelin varoiksi. Mutta kyllä silläkertaa ihan hyvin jaksoi, vauhti silti oli rauhallinen vaikkakin kestollisesti pitkä.

Hyvä havainto on nyt ollut se ettei ole ihan suinpäin popsinut jotain koska aikaa menee jo siihen että tutkii tuoteselostuksia ja siinä vaiheessa jo pistää mieluummin banaania poskeen, joka taitaa olla terveellisempi vaihtoehto. Huomannut olen myös painossa parin kilon kevennyksen...

Tämä viikko alkoi liikunnan puolesta maanantain kevyellä lenkillä ja sen päälle pitkästäaikaa kahvakuulatreeni ulkosalla. Tiistai bodycombatissa ja tälläkertaa se oli kyllä aivan mahtavan hikistä, olin kuin märkä rätti sen jälkeen. Keskiviikkona huollettin kinttuja fyssarilla ja torstaina kilsan vetoja. Perjantain huilia ja eilen pitkä pk-lenkki. Eilinen aamu oli tosi sateinen ja kylmä joten lenkki venyi iltaan. Taas kerran totesin että kun ei heti aamulla tee pitkää lenkkiä niin ei millään tahdo saada itseänsä enään liikkeelle myöhemmin. Venytin lähtöä liki viiteen ja ajattelin että nyt on ihan pakko mennä. Kummasti juuri silloin alkoi aurinko paistamaan, koko päivä siis oli tosi kolea ja pilvinen. Kun itseni sain vauhtiin tuonne Yyterin maastoihin niin parin tunnin lenkki meni ihan leikiten, siellä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan.







 Kun pääsin tuonne rannan toiseen päähän niin ajattelin vielä suunnata eteenpäin tutkimaan minne uusi retkeilyreitti menee, kävin ensimmäisellä lintutornilla ja ihailin maisemia siellä hetken ja suuntasin takaisin kotiinpäin.




Kyllä pitää todeta taas kerran että on meillä täällä niin mahtavat maisemat ja reitit ja kymmenittäin polkuja minne suunnata tossujensa kanssa. Varsinkin kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta eikö ole tavallaan mihinkään kiire, välillä voi pysähdellä nauttimaan maisemista ja napsimaan valokuvia.

Tänään heräsin jo seitsemältä aamulla ja aurinko edelleen paistoi ihan täpönä, olisi tehnyt mieli heti taas lenkille. No eipä enään ysiltä paistellut ja päivä onkin ollut aika sateinen. Nyt voin siis hyvillä mielin maistaa vielä vähän tuota marjapiirakkaa ja jättää tämän päivän kilometrit huomiselle.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...