Siirry pääsisältöön

Vuosi 2023 pähkinänkuoressa


Tammikuu
alkoi villasukkajuoksulla. Hienoa painella uudessa, pehmeässä pakkaslumessa, pimeällä Yyterin rannalla. Kolmet villasukat jalassa ja nauru suunpielissä. Siihen palataan pikimmiten tulevana vuotena. Säät vaikuttavat suosiollisilta. Tammikuussa oli myös vuoden eka lappujuoksu. Himos Winter Trail. Olimme siellä hyvällä porukalla ja reissu oli ikimuistoinen. Vakaa aikomus uusia kisa tulevana vuotena. Se nyt kuitenkin jää tekemättä. Harmi.

Helmikuussa olin TriBabes Finlandin treenileirillä Pajulahdessa.  Leiri on taas tiedossa alkuvuodesta. Suoritin siellä juoksun tasotesin, ihan onnistuneesti. Nyt vähän funtsin kannattaako sitä uusia. Tämän vuoden kilsat ovat olleet niin vähäisiä että tulokset tuskinpa parantuvat.


Maaliskuussa iski pyöräkuume.

Huhtikuussa vuoden toka lappukisa. Karhuviesti Luvialta Poriin. Tein todella onnistuneen juoksun, valmennus on tuottanut tulosta.

Toukokuussa laskiskelin että valmennusta on jo takana puoli vuotta. Aika meni nopeaan ja tulostakin havaittavissa. Hyvä päätös lähteä Katin matkaan. Toukokuussa alkoi myös aikaiset aamufillaroinnit. Aivan parasta. Ostin uuden maantiepyörän.

Kesäkuussa jatkui monipuolinen harjoittelu, ne on vaivihkaa muuttuneet oikeastaan triathlontreeneiksi. Koko kevään jatkuneet uinnit on siirtyneet avoveteen. Ostin jo uuden märkäpuvunkin. Juhannuksena testailtiin lajeja seuran Juhannustriatlonissa. Meni sen huomattavasti paremmin kuin edellisenä kesänä.

Heinäkuussa testasin omaa sietokykyäni Säkylän triathlonin sprintillä. Aika oli jotain muuta mikä oli tavoitteena. Tuulinen Pyhäjärvi pisti juuri silloin parastaan ja uintiosuudella kului aikaa tuplaten suunniteltu. Mutta sain sen tehtyä ja todellakin ylitin itseni siinä kohtaa. Todella raskas uinti verotti muita lajeja, mutta olen erittäin tyytyväinen että pääsin  maaliin. Kisa oli vuoden mieleenpainuvin.


Elokuussa sitten oli vuorossa Noormarkun joki ja Tarmo Triathlon. Loppukuusta vielä Vierumäellä sprintti. Siihen nähden ettei kyseiset kisat olleet mitenkään kesän tavoitteena, olen ihan tyytyväinen saavutuksiin. Rutkasti monenmoista harjoittelua vielä tarvitaan. Jospa ensi kesänä vähän paremmin valmistautuneena.

Syyskuussa vielä oli treenikalenteri jota noudatin. Paljon pyöräilyä, mm. vähän yli sadan kilsan yhteislenkki. Ehdin jopa poluillekin juoksemaan.

Lokakuussa loppui valmennus ja treenikalenteri. Ihan hyvään kohtaan. Nyt oli myös vapaus tehdä kaikenlaista aina sen mukaan mitä mieleen juolahti.

Marraskuussa kävin vielä pyörän laktaattitestissä. Sain vähän tarkempia sykealueita mm. talven spinneihin.

Joulukuussa olen päässyt hiihtämään jo muutaman kerran. Lumi tuli ajoissa tänä vuonna ja Yyterissäkin on ladut hiihtokunnossa.

Loppuvuodesta olen ahkeraan käynyt uimassa. Myös uimavalmennuksessa. Uinti rupeaa jo olemaan paremmin hallussa, joten ensi kesää ajatellen olen taas paljon luottavaisempi. Kunhan siihen vielä saisi enemmän vauhtia.


Kulunut vuosi on kerrankin sisältänyt tarpeeksi monipuolista liikkumista. Akka on vuoden loppuessa huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna samaan aikaan. Laskiskelin minkälaisia määriä on tullut tehtyä. Fillaroitua on tullut 2430 km ja aikaa siihen on kulunut runsas 125 tuntia. Juoksua 439 km ja aikaa kului n. 70 tuntia. Uinti hämmästytti eniten, 55 tuntia kulutettu altaassa ja avovedessä ja matkaa tullut yli 100 km.

Ensi vuoteen ei ole pahemmin petrattavaa liikkumisen suhteen, jospa pysyisi samanlaisessa monipuolisessa tekemisessä kuin kuluvana vuonna niin olisin erittäin tyytyväinen.

Parasta kuluneessa vuodessa oli myös oma seura TriBabes Finland. Se on tuonut todella paljon uusia treenikavereita ja ystäviä matkaan.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...