Siirry pääsisältöön

Team Siikaranta iloitteli Karhuviestissä


Viikonloppuna juostiin 44. Karhuviesti. Ensimmäistä kertaa uusitulla reitillä, kasitietä pitkin ei enää pysty juoksemaan maantieviestiä. Aiemmin Karhuviesti starttasi Rauman torilta kohti Poria. Matkan varrelta Eurajoelta lähti toinen mokoma juoksijoita. Nyt reitti lähti Porin urheilustadionilta, kävi kääntymässä Luvian urheilukentällä ja samaa reittiä takaisinpäin. Minusta reittiuudistus oli ihan hyvä. Aiemmin myös joukkueita on ollut runsas parisensataa mutta nyt oli osallistujamäärä rajattu 100 joukkueeseen. Joukkueissa 6 juoksijaa. Noin 80 joukkuetta oli nyt viivalla. 

Enhän oikeastaan kummemmin treenannut kyseiseen kisaan. Sen vuoksi ei ollut mitään odotuksiakaan. Kalenterissa oli kyllä kisa huomioitu ja vähän oli myös juoksua mukana. Juoksemani osuus oli hippasen yli 4 kilsaa. Eipä siihen kauheita harjoitteluja tarvita. Varsinkin kun kaikki joukkueessamme olivat mukana ihan sillä mielellä, että pidetään hauskaa ja nautitaan päivästä.

Lähtötunnelmia

Nyt oli kyllä hieno kuitenkin huomata että talven treenaus on tuottanut tulosta. Vaikka pääasiassa juoksutreenit ovat olleet juoksu-kävelyä ja sykkeiden seuraamista, hämmästyin että tuo neljä kilsaa oli suhtkoht helppoa juoksua. Myös lihaskuntotreenit ja kehonhuollot ovat menneet perille. Juoksutekniikka pysyi kasassa, mitään ylimääräisiä kipuja tms. ei ollut juoksun aikana eikä myös jälkeenkään. Vauhti ja syke oli suhtkoht tasaista koko matkan. Voi olla että pari kilometriä pidempi matka olisi ollut tuolla vauhdilla liikaa. Olin aivan varma että vauhti pysyy kuuden minsan kilometrivauhdissa, ehkä ihan alle voisi mennä. 

Chippinä toimi viestikapula

Kisoissa juoksen yleensä ihan fiiliksillä. Nytkin seurasin vain ohimennen sykettä. Luulin lähteväni rauhallisesti mutta koko ajan oli tasainen vauhti. 4 kilometrin aika oli 22:21. Keskivauhti oli siis 5:34 min/km. Sykkeet 156/164 bpm. Juoksemani vitososuuden virallinen matka oli n. 4,1 km. Koko viestin pituus oli 35 km ja Team Siikaranta oli sarjansa 20. Oltiin todella tyytyväisiä.

Kisa oli todella onnistunut sillä kaikki olivat erittäin tyytyväisiä omiin suorituksiinsa. Sehän on pääasia. Meillä oli myös upeat huoltojoukot ja kannustajat. Kaikin puolin täysin onnistunut päivä.

Minä ainakin olin tosi fiiliksissä omasta juoksustani. Näillä endorfiineillä mennään taas pitkään.

Hieno mitali kaikille osallistujille


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...