Välillä mietin että miksi pitää liikkua ja treenata tavoitteellisesti. Vaikkei edes ole mitään isoa tavoitetta. Onko tästä tullut vain tapa. Eipä olisi paikatkaan näin juntturassa jos vähän ottaisi rauhallisemmin. Tai sitten ei. Olisivat ne varmaan pahemmassakin jamassa jos vaan päivät pitkät kutoisin sukkia. Tällekään vuodelle ei ole kovin isoja suunnitelmia, ainakaan vielä. Kunhan nyt saisi kropan ensin toimintakykyiseksi. Ensimmäinen kisa oli ja meni, HimosWinterTrail, jonka siis jouduin perumaan. Mihinkään muuhun en vielä ole ilmoittautunut. Pari pientä juttua on kyllä kielen päällä. Aikanaan kun aloitin juoksemisen oli yksi tavoite se että juoksu jäisi pysyväksi harrastukseksi. Sitä se on kyllä ollut. Rinnalle on tullut monia muitakin lajeja ja joskus tuntuu että juoksua voisi jättää toissijaiseksi. Esim. uinti ja pyöräily on olleet viime aikoina paljon mukana. Lihaskuntotreeniä ja kehonhuoltoa olen pikkuhiljaa saanut lisättyä. Pakostakin itseään pitää tituleerata ikääntyväksi juo...