Himos Winter Trail. Syksyllä jo oli mielessä että tähänkin kisaan pitää ruveta treenaamaan. Lähinnä ensin pimeällä juoksemista otsalampun kanssa. Syksy kuitenkin kului erinäisissä rasitusvammoissa ja samoin kävi kaverille jonka kanssa ollaan lähdössä kisaamaan. Onneksi matkana on aikalailla vähän kilometrejä. Sen luulisi juoksevan vaikka mitenpäin.
Tammikuun ensimmäinen juoksu olikin ledilampun kanssa juoksemista. Maanantaina tuli ekat 7 km juostua. Piipahdin myös pimeillä metsäpoluilla. Siinä onkin eniten haastetta että uskaltaa yksin metsään. Vaikka seutu onkin täällä tosi tuttua, on se pimeällä ja yksin aivan erilaista. Himoksella ei kuitenkaan tarvitse juosta yksin. Eikä varmaan pimeälläkään. Aikalailla on valopäitä jonossa poluilla kun aika koittaa.
Tiistain lenkillä palasin taas maanpinnalle. Juoksu oli ihan suoraan sieltä jostain. Piti tehdä vauhtileikittelyä mutta pakara ei antanut myöden. Keskiviikkona fyssari oli edelleen sitä mieltä että takaketju vaan on pitkästä ylikuormituksesta jumissa ja avasi taas joitain kohtia reidestä. Helpotti toki mutta katsotaan miten lopulta käy.
 |
| Loppiaiseksi satoi mukavasti lunta |
Loppiaisena oli niin upea ja aurinkoinen pakkaspäivä että lähdettiin kamun kanssa patikoimaan Yyteriin ja sen reissun jälkeen vielä tehtiin pieni hiihtolenkki. Talven eka ja koska alkoi hämärtämään jäi se kovin lyhyeksi mutta oli hienoa pitkästä aikaa! Ensin siis kolme tuntia reippailua ja aikalailla umpihangessa tarpomista, joten ihan hyvää pakaroillekin. Pertsaa sitten ihan palauttavana, vajaan tunnin verran.
Sunnuntaina olin aikeissa lähteä hiihtämään mutta päädyinkin kaverin kanssa tekemään sauvalenkkiä. Ihan hyvä vaihtoehto tuohon päivään, mäkisellä pururadalla pitkä peekoo 1:45 min, 8.7 km avg 109 bpm. Illalla joogaa 25 min. Tiistaina pidin vähän pidemmän lounastauon ja kävin hiihtämässä 1.5 tuntia. Matkaa tuli 11 km avg125 bpm. Sen päälle illalla 60 min joogaa.
Näinhän ne aukesi meillä kuntosalitkin. Odotan kuitenkin tovin ennenkuin sinne lähden. Keskiviikkona teimme kamun kanssa tunnin kahvakuulatreenin, joka oli oikeastaan täsmähoitoa takaketjulle ja siellä se sitten tuntuikin seuraavana päivänä. Pakaroissa. Meni siis oikeaan osoitteeseen.
Torstaina olin hierojalla 90 minuuttia ja lopulta hän pääsi sinne minne pitikin. Töitä sai tehdä, mutta sen jälkeen jalka oli tosi hyvä ja takareiden kireys helpotti. Perjantaina tein wattipyörällä tunnin palauttavan treenin jaloille. Tuntui hyvälle. Venyttelyssä illemmalla huomasi että liikkuvuus lähenteli jo normaalia. Lauantaina lähdinkin luottavaisin mielin lenkille. Suunnittelin jo vaikka mitä. Juokseminen oli rentoa, pakotusta ei ollut takareidessä. Enemmänkin niissä paikoissa mitkä myöskin olivat saaneet kunnon runtua torstaina. Puolen tunnin juoksun jälkeen vaiva yllättäen palasi. Ehdin juosta kolmisen kilometriä. No, ei auttanut kun rauhallisesti suunnata kotiin päin. Loppu meni siis ihan waldnieliksi. Kyllä otti nuppiin. Vaikka illalla tein rauhalliset ja pitkät venytykset ja rullailin, ei se oikeastaan auttanut.
 |
| Yllättäen taas saatiin jäiset baanat |
Sunnuntaina lähdin sauvalenkille, ajattelin jos sitä edes pystyisi tekemään. 1:40, 8.3 km, siis oiva pk-lenkki kuitenkin. Jalkakin tykkäsi, huomasi kun paikat lämpeni että kireyskin taas helpotti.
Pointtihan on nyt se, että kahden viikon päästä on Himos Winter Trail ja nyt tuntuu siltä etten siellä pääse juoksemaan. Mutta mikäli korona ei siirrä tapahtumaa, mitä toisaalta nyt toivon, meinaan kyllä startata. Jos juoksu ei onnistu niin sitten kävellään. Seuraavat pari viikkoa pitänee olla juoksematta ja katsoa sitten kun saan lapun rintaan että miten käy.
 |
| Metsät jo vihertää mutta nastat pitää olla vielä jalassa |
Lähiaikoina tulee varmaankin paljon sauvakäveltyä, ladut on niin heikossa kunnossa ettei voi hiihtääkään. Toivotaan että uimahallit aukeavat niin pääse uimaan, sitä on kaivannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti