Siirry pääsisältöön

Jalkavaivoja sopivasti ennen kisaa


Niinpä siinä sitten kävi kun innostuu juoksemaan liikaa, niin rasitusvammaa ilmestyy. Vieläpä molempiin koipiin. Oikeassa nilkassa akillesjänne, ehkä, hiertää ja vasemman polven takana nestepatti, bakerin kystako, ehkä. Guuglailin ahkerasti ja luulen että nyt on kyse tosiaan vain liiallisesta rasituksesta. Mäkivetoja on tullut tehtyä pitkästä aikaa enemmän ja muutenkin lyhyitä napakoita juoksuja. 

Vielä olisi Aulangolle aikaa viikon verran, viime viikko piti vielä treenata suht reippaasti ja nyt tuleva himmaillen. Nilkka on aiemminkin vähän oireillut, viikonloppuna en juossut ja sunnuntain pitkän korvasin  maastofillarilla. Maanantaina juoksin pari tuntia maastossa, 12 km ja todella matalilla sykkeillä. Sitten huomasin myös polven takana outoa turvotusta ja totesin että nyt pitää olla juoksematta ihan muutamia päiviä ainakin. Ehkäpä koko loppuviikko. Hoidan kylmällä ja buranalla. 


Jotenkin vähän nyt harmittaa sillä treenit on viime aikoina olleet hyviä ja kehittäviä ja niitä olen innolla tehnyt, juoksuhaluja olisi nyt siis oikein paljon. On tässä se hyvä puoli ettei tarvitse päättää menisikö juoksemaan vai jumpalle stadionille. Joskus on näitä valinnanvaikeuksia.

Muutaman päivän buranakuuri ja lepo on kyllä jo auttanut. Pari kertaa olen myös käynyt fyssarin käsittelyssä. 

Parin totaalilepopäivän jälkeen suuntasin torstaina uimahallille. Viimeksi olen hallissa uinut viime syksynä, ehkäpä joskus lokakuussa. Silloin vaivasi olkapää ja sitten iskikin korona ja hallit suljettiin. Lokakuun alussa aloitan taas uintitreenit valmennuksessa ja piti vähän etukäteen testailla miten sujuu. Menihän se hyvin ja kivalta tuntui. Tekniikasta en tiedä mutta kilometrin sain rauhallisesti kokoon n. 38 minuutissa joten siitä taas lähdetään. Viime syksynähän pääsin uinnissa todella hyvään alkuun ja kehitystäkin rupesi olemaan, joten vähän harmittelin kun kaikki jäi vaiheeseen. Siinä oli yksi syy etten kesällä osallistunut edes triathlon-kisoihin, mihin alunperin oli tarkoitus tähdätä. Turha lähteä räpiköimään veteen kun uinti ei toimi. Olkapäävaiva kesti monta kuukautta ennenkuin sain sen ihan kuntoon. 


Perjantaina rauhallinen fillarilenkki gravelilla, 1 tunti ja 15 km. Kävin lähinnä maisemia ihailemassa. Lauantain olin varannut maalaushommiin mutta satoi koko päivän. Se siitä. Satoi vielä sunnuntainakin.
Sunnuntaina kävin runsaan tunnin rauhallisella kävelylenkillä . Keli oli mukavan hapekas, sadetta tihutti oletettua vähemmän. Illemalla kävin velä metsässä kokeilemassa miten juoksu sujuu. Vähän yli tunnin lenkki ja 6 kilsaa. Siis sellaista haahuilua. Mutta polvessa ei ollut tuntemuksia joten lepo on auttanut. Nilkankin kanssa ok.


Testasin sunnuntain lenkillä uusia lenkkareita. Salomonin sense ride 4 gtx, ostin ne vähän muuhunkin tarkoitukseen kuin pelkkään juoksuun. Mutta ensi kokeilun jälkeen ihastuin ihan täysillä. Salomonin kengillä en ole juossut pitkään aikaan joten olin ihan yllättynytkin kuinka hyviltä ne tuntuivat. Seuraavaksi pitääkin punnita Hokan ja Salomonin välillä.
Ensi viikko otetaan vielä rauhallisesti, ehkä pientä vauhtileikittelyä ja rauhallista peekoota. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...