Siirry pääsisältöön

Pirtsakka alku uudelle vuodelle...


Alkuvuosi onkin ollut ihan aktiivista treenaamista. Viime vuoden viimeisin treeni oli tiistaina, pieniä vetoja wattipyörällä ja sen päälle tunnin juoksulenkki. Wattipyörällä hiki suorastaan valui pitkin nenänvartta, 7x2 minuutin tehokkaat pyöritykset. Juoksua niin että sai joulukuun kilometreiksi ainakin 100. Saldoksi tuli 101.1 km.  Koska olin lomalla pääsin treenaamaan päiväsaikaan ja keli olikin oikein upea, aurinkoinen ja yllättävän lämmin. Plussan puolella joten ei olisi uskonut että on vuoden viimeisin päivä.




Keskiviikkona heti vuoden ekat yhteistreenit Porin metsässä, tutustuttiin porukalla uusiin kuntoportaisiin. Sitä ennen hölköttelin pari kilometriä ja sitten rapputreeniä päälle. Ei mitenkään kova treeni, lähinnä katsastettiin paikka. 1:10:50, 6,54 km sykkeet 126/155. Paremmat valot pitäisi olla, pimeällä oli todella hankala hahmottaa askelmat. Portaat ei lopulta ole kovin pitkät saatikka jyrkät, saa niissä kuitenkin ihan hyvän treenin tehtyä.


Torstain juoksutreenin tein ennen kehonhuoltotuntia kirjurissa. 47:00, 6.23 km avg 130 bpm. Edelleen todella pimeää. Lenkin päälle tunti kehonhuoltoa, mm. rullailua. Erittäin makeaa.
Perjantain ajattelin pitää lepopäivänä. Lauantaina uintitreenit, tekniikkaa tunnin verran. Sen jälkeen runsas tunti koiran kanssa metsässä. Aurinkoinen keli joten pakko päästä myös ulos. 
Sunnuntaina fillarointia wattipyörällä, tunti ja vartti pk-sykkeillä. Ihan oli hikistä hommaa.
Olin sunnuntaina myös ensimmäistä kertaa joogatunnilla. Se taitaa juurikin olla se laji mitä tähän vuoteen vielä tarvitaan. En oikeastaan kaipaa mitään rauhottumisia tai pään tyhjennyksiä, vaikkei niistä varmaan mitään haittaakaan olisi, isoin puute on liikkuvuus ja sitä saisi joogasta. Laji tukee hyvin näitä muita menoja.

Maanantaihan oli pyhäpäivä, loppiainen, joten pääsi lenkille jo aamusella. Auringonpaisteeseen.
Tein rauhallisen pk-lenkin osin metsässä ja osin Yyterin hiekkarantaa pitkin ja sieltä hiekkatietä pitkin kotiin. Kiva lenkki, aivan upea aurinkoinen talvipäivä. Yöllä oli jopa tullut lunta, hurjat 2 senttiä. 1:56:26, 13,32 km avg 125 bpm. Menin lepposalla askeleella, välillä maisemista
nauttien. Meren kohina ja auringonpaiste sai kyllä endorfiinit jylläämään.


 



Vähän myöhemmin vielä lähdin äkkiseltään tekemään mäkitreeniä. Pori Trail Runnersin järjestämälle yhteistreenille Ruosniemen mäkeen, 1:14:14, 5.36 km, sykkeet 117/143. Mäkitreenin tein kyllä reippaasti sauvojen kanssa. Laskittelukeskuksen mäki ylös 14 kertaa, muu porukka jatkoi vielä kauemmin mutta otin varman päälle näin ekalla kertaa, ei tule ylläreitä. Kivaa piristystä tuollaiset yhteistreenit. Välillä uuden porukan kanssa.



Huomenna voisi olla kehonhuoltoa. 

Niin ja ensi kesäksi on uusi kisa jo kovin suunnitteluvaiheessa...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...