Pispalan rappuja ramppaamassa ja laktaattitestiä

Niitä ei vissiin sais rampata sanoi joku, mutta kerran siellä nyt olin niin ihan tietoisesti sitä tein. Kahtena peräkkäisenä päivänä peräti!

Olin Varalan urheiluopistolla kpk/247:n järjestämällä talvi/juoksuleirillä. Kiva viikonloppu, liikuntapainoitteinen mutta kuitenkin ihan maltillinen. Ei liian ohjelmoitu. Hauska kokemus leireillä 30 muun juoksijan kanssa. Sain hyvän kaverin kämppikseksi, muitakin tuttuja oli paikalla ja sain  monta uutta tuttavuutta.
Viikonloppuun siis kuului hyvä seura, runsaat ruokailut, myös todellisen asiantuntijan esitys miten tulla sohvaperunasta ultrajuoksijaksi, erittäin mielenkiintoista. Samainen henkilö esitteli toisena päivänä Hokan lenkkareita, asiantuntijan kokemuksella tietenkin, Ville Maksimainen oli kyseessä. Kenkäesittely oli todella hyödyllistä, sillä kenkiä pääsi myös testaamaan. Itsellä nyt on jo kolmet Hokat, Speedgoat, Clifton ja Challenger. Olihan uusissa malleissa mehukkaat värit mutta yritin olla innostumatta liikaa. Testasin Torrenttia, kevyempi malli poluille. Tuntui jaloissa hyvältä ja todellakin kevyiltä. Ne saattavat olla hankintalistalla seuraavaksi. Kokeilin myös Rinconia, joka ei minulle ihan täydellinen ollut. Vähän liian ohut päkiän kohdalta. Hyvä että sain testattua sillä kyseinen malli on ollut mielessä.

Pispalan kuntoportaat

Näkymä Näsijärvelle

Lauantaiaamun yhteislenkin aikaan oli Pirkkahallissa Teskun  laktaattitestissä. Testiin ei moni lähtenyt mutta ajattelin että miltei vuosi väliä edellisestä, joten jos vaikka olisi jotain kehitystä tapahtunut.

Sykealueet on edelleen kovin alhaiset, pk on alue joka on heikoin joten sitä siis enemmän. Tarpeeksi matalilla sykkeillä.  

Peruskestävyysalue 86-121, mikä oli vähän viime kerrasta huonontunut.

Vauhtikestävyysalue 121-146, pysynyt samana.

Maksimikestävyysalue 146-166, tässä oli tapahtunut kehitystä.
Testiin meni aikaa 44:31, 5.51 km sykkeet 123/166.

Pirkkahallissa

Iltapäivällä lähdettiin koko porukan voimin testaamaan Pispalan kuuluisat portaat! Onhan niitä paljon, 311 rappusta. Varalasta hölkkäiltiin kilometrin verran portaiden alkuun, sen verran oli rappusia ettei niitä juostu. Reipas nouseminen kävellenkin hapotti sopivasti. Osan etenin myös pari askelmaa kerrallaan. Viisi kertaa kävin ylhäällä ja samaa kautta alas, jotenkin tulihan niitä muutamat. 

Tuntui silti että sitä olisi kyllä jatkanutkin mutta sanotaan että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joten maltti mukana. 1:10, 4,4 km sykkeet 122/154. Rentoa hölkkää takaisin opistolle. 

Myöhemmin vielä mainio ja hyödyllinen venyttely- ja kehonhuoltotunti. Sai vähän uusiakin vinkkejä kehonhuoltoon. Illalla toistamiseen kunnon venyttelyt. 

Pyynikin näkötorni

Rappusia riitti

Sunnuntaiaamun pitkän yhteislenkin sijaan lähdimme taas omille teille. Pispalan portaista piti ottaa kaikki irti kun kerran paikalla ollaan joten sinne siis toistamiseen.

Nyt noustiin raput kolme kertaa ja väliin pieni hölkkäkierros rappusten alapäähän. Tämän jälkeen otettiin suunnaksi Pyynikki. Sieltäkin löytyi ihan kivoja pieniä polkuja ja maisemat tietenkin mahtavat kun korkealla harjulla oltiin. Etapiksi otettiin Pyynikin näkötorni ja siellä sijaitseva munkkikahvila. Onhan kyseiset munkit niin kuuluisia että toki pitää yhdet nauttia kun siellä on ollut. Gluteeniton munkki olikin sitten parhaimpia mitä olen syönyt. Sieltä vielä pieni "palauttava" hölköttely urheiluopistolle. 1:31:11, 8.2 km ja sykkeet 116/124.

Kotona oli jalat jo aika tukkoiset ja varsinkin pohkeet. Ehkä viikonlopun rappujen ramppaamisella oli jotain vaikutusta asiaan.

Maanantain pidin lepopäivänä vaikka melkein jo lähdin juoksemaan. Sen verran oli pohkeet jumissa että päätin jättää väliin. Palauttavan juoksun tein vetreemmillä koivilla tiistaina, 1:19:14, 8.3 km avg 129 bpm. Martta oli mukana ikionnellisena kun pääsi mamman mukaaan metsälenkille. Päästiin onneksi jo päivällä liikkeelle, illalla olikin taas aivan karsea myrskykeli, kovaa tuulta ja vesisadetta.

Tammikuinen metsämaisema Yyterissä

Kahden naisen tossuarsenaali leirillä...