Siirry pääsisältöön

Sunnuntain puolimaraton

Hanna, Taru, Kirsi pienellä lenkillä,
kuvasta kiitos Ellulle

Hommasin siis itselleni säännöllisen treenikalenterin keväälle asti. Taas on tarkoituksenmukaista harjoittelua. Ei pelkkää juoksua vaikkakin se on se pääasia, myös lihaskuntoharjoittelua, spinningiä, uintia yms. Joten kivaa tiedossa...

Ensimmäinen syksyn yhteistreeni oli ihan perinteisesti jumppaa. Alkuun lähdettiin mittarimadolla. Puuttumatta puuttuviin lihaksiin tossut liukuivat alta pois. Eihän se sitä liikettä siis helpottanut. Samoin kävi mm. sivulankussa, pitoa ei ollut kun tossut eivät pitäneet.

Niin, sitä joutui siis taas kenkäkaupoille. Nyt kaapissa on ensimmäiset mizunot. Päädyin sisäpelitossuihin sillä niiden ei pitäisi olla liukkaat, löysin onneksi kerrankin edulliset tossut. Tuntuu että kaappi pursuaa juoksutossuja. Onneksi spinning sujui vanhoilla kengillä, ei tarvi sinne hommata erikseen uusia. Spinni on minulle ihan uusi juttu ja tykkäsin kovasti. Siinä voi heittää aivot narikkaan, mennä hemmetin hyvän musan tahdissa käskyjä kuunnellen. 

Viime sunnuntai olikin supersunnuntai, aamulla pitkä lenkki ja illalla vielä spinni päälle. Aamun pk lenkki oli hyvä, ei ihan niin kevyt kuin piti. Keskivauhti 6,23 ja matkaksi 21,56 km. Keskisyke 143. Spinnissä sykkeet pysyi matalana vaikka hiki virtasi, sykkeet 106/135.  Maanantaina lähdin vaihteeksi maastopyöräilemään. Tarkoituksella ihan kevyesti, pääosin helppoa maastoa mutta toki muutama tekninenkin pätkä. Pyöräilyä tuli 1,35 tuntia keskisyke 100 ja kilometrejä 17,8.


Tiistaina jo ihan normi pk-lenkki. Tunnin verran keskarina 124. Keskiviikkona liikkuvuustreeniä salilla. Erinomaisia liikkeitä. Torstai piti olla lepopäivä mutta siirsin siihen perjantain vedot. 4 x 1 km. Alkuun ja loppuun peekoota. Treenin pituudeksi tuli 9,2 km ja 60 min. Vedot 4,59/5,14/5,22/5,07. Hyvä treeni.

Perjantaina lepopäivä ja lauantaina ensimmäinen uintitreeni! Se vähän aiheutti perhosia vatsaan etukäteen, jostain syystä. Siinä mentiin epämukavuusalueelle mutta lopulta tietenkin turhaan jännitin, ihan hyvin meni ja tuli vähän käsi- ja potkutekniikkaa treenattua. Pääsin ainakin alkuun siinäkin hommassa.

Lauantaina käytiin myös tsekkaamassa kuuluisa Mauri-myrsky! Se nyt oli jo aikalailla laantunut mutta ihan hieno happihyppely merenrannalle. 




Tänään olikin vuorossa puolimaraton! Noormarkun puolikas ja Oravakymppi, järjestäjänä Noormarkun Nopsa. En olekaan ennen kyseisessä tapahtumassa ollut. Ihan kivan oloinen pikkutapahtuma. 

Treenitehtaalaisia oli muutama juoksemassa ja minä lähdin Hannan kanssa tavoitteena rento ja leppoisa lenkki kivassa syyssäässä. Seuraa saatiin Tarusta ja kolmistaan mentiiinkin sitten koko matka. Alku lähti hippasen kovaa mutta koitin seurata vauhtia ettei tulisi liian reipasta menoa. Siis ihan fiiliksellä vaan. Seurailin vauhtia ja se oli aika liki kuutta, askel tuntui ihan kevyeltä joten sillä mentiin.

Matkalla oli 4 juomapistettä joissa otin vähän juotavaa ja heitin geelinappulaa suuhun. Tasaista vauhtia. Juttuakin riitti miltei loppusuoralle asti joten vauhti oli ihan ok. Toki muutaman viimeisen kilometrin odotti koska se maali tulee ja vähän joutui keskittymään siihen menoon. Lopussa irtosi ihan pieni loppukirikin ja maaliin päästiin hyvällä ajalla. Mun aika oli 2.09.16 ja oli minun ennätysaika puolikkaalla. Keskivauhti oli 6,01 ja keskisyke 148 joten ole ihan tyytyväinen juoksuun. Rennosti se meni ilman liikaa yrittämistä, onnistunut juoksu. Kotona oli kyllä olo sellainen että kaikkensa antoi ja energiat taisi mennä pohjamutia myöten. Illan spinnin jätin väliin.

Niin, olin omassa sarjassani toinen joten sain komea pokaalin mitalin lisäksi ! Harvinaista herkkua siis...

 

Seuraavaan puolikkaaseen voisi harkita jotain täsmätreeniä...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...