Siirry pääsisältöön

Määränpäänä HimosTrail


 Viikko alkoikin maanantaille siirretyllä testijuoksulla. Kolme kilometriä täysillä. En tiedä mistä johtui mutta vähän jopa jännitti. Edellisellä kerralla oli tosi hyvä tulos,  15,07 ja keskivauhti 5,02 min/km. Aloitin varsin reippaasti joten ehkäpä siitä johtuen vähän otin takapakkia matkalla ja ajaksi tuli 15.52...keskariksi tuli siis 5,17. Syke 154/160.
no olen tyytyväinen tuohonkin, onhan se minulle erittäin hyvä vauhti. Rankka reissu kyllä oli taas. Puolessa välissä teki mieli jo lopettaa. Tavoitehan oli alle 15. Auts.
Tiistaina sitten vaan rentoa peekoota. Lähdin Martan kanssa lenkille pitkästä aikaa. Piipahdettiin koirarannan kautta Levon kentälle jossa oli meneillään MäkiMimmien futispeli. Hetken katseltiin mutta koska jalkapallo on Martalle rakas ja paras juttu, otti se koville kun ei päässytkään pallon perään. 


Koirarannalla
 Torstaina Porin metsässä ylämäkivetoja. 8 x pitkä mäki, palautellen alas. Hyvä treeni.
Perjantaina aamutuimaan liikkuvuutta ja putkirullailua treenitehtaalla. Liikkuvuus sai taas kyytiä, miksei noitakaan harjoitteita ole tehnyt itsekseen...helppoja ja tehokkaita liikkeitä. Paitsi vatsalihasliikkeet. En ole vieläkään niitä lihaksia löytänyt. Jatketaan etsimistä. Rullalla löytyi makeet kohdat. Täytyisi laittaa lihashuolto kalenteriin niin tulisi tehtyä.
Viikonloppu vietettiin molempien tyttärien ja tyttärentyttären, pian 1v.  kanssa Vaasassa. Käveltyä tuli paljon mutta sunnuntain pitkis jäi tekemättä. Vähän se pisti miettimään olisko väkisten sen jonnekin väliin ympännyt mutta hei, ensviikolla tulee pitkistä Himoksella ! Ehkä lepo onkin ihan hyvä. Pari pientä treeniä vielä ja taas valmistaudutaan exstremeen.
Tiistain mäkijuoksutreeni takkuili senverran että hyvä kun oli kunnon lepoa alla. No. Ei nyt tavallaan takkuillut mutta otti koville, kummallisen ärtsy olokin itsellä...ollut jo paripäivää. Sen tiedosti itsekin, mitä lie...lenkin loppuessa oli kyllä ärtymyksetkin haihtuneet. Niinhän siinä usein lopulta käy.  Kahdeksan kilsan lenkki mäkisessä maastossa, ylämäet kovaa ja niitähän oli. Huomasin ajattelevani että perhana...viimeiset mäet tällä viikolla. Itseään siinä huijasi sillä lauantaina on tiedossa tunkkausta ylös ja alas. Lenkin jälkeen mustaviinimarjapuskaan keräämään satoa. Punaisia onkin jo tallessa ja myös mansikkaa ja vattuja. Ensiviikolla pitää ehtiä mustikkametsään. Suomalaista superfoodia talven varalle.

Porin metsässä mäkivetoja



Martta marjassa

Illalla vielä venyttelyjä ja putkirullailua, niin pirun kipeitä kohtia löytyi. Toivotaan että saan jumeja pois viikonloppuun mennessä. Hhmm, maastotossutkin tuntuu pyörivän jaloissa, kerran joku mainitsikin että inovin kengät venahtavat käytössä. Varpaita pitää teipata sillä juuri noista väljistä tossuista sain viimereissulla kipeän rakon varpaaseen...
Keskiviikkona vielä rento palauttava metsälenkki. Metsässä kyllä aina mieli rentoutuu ja lenkin jälkeen on ihan euforinen olo. Nyt siis paripäivää vielä tankkausta ja kehonhuoltoa.
Olen tutustunut Himostrailin reittivideoihin ja kieltämättä on hieman alkanut hirvittämään. Toisaalta matka ei voi olla pahempi kuin NutsKarhunkierroksella. Isoja alamäkiä on nyt tiedossa ja ne saattavat osoittautua kaikista haasteellisimmiksi. Ainakin polvilleni.



Yyterissä



HimosTrail on vasta edessä mutta tiedän jo nyt että olen siellä myös ensi vuonna! Kas kun menin facessa osallistumaan pieneen kisaan ja voitin osallistumisen ! Pitkospuita potkupyöräili parivuotias pikkuinen ja piti arvata missä kansallispuistossa hän menee. Helppo juttu, Selkämren Kansallispuistossa !
Tänä vuonna sain siis osallistumisen TakomoRunnersin yhteisön kautta. Ensimmäistä kertaa nyt olen menossa Himokselle ja siis en ilmeisesti viimeistäkään.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...
6 kommenttia
Lue lisää