Siirry pääsisältöön

Jazz-hölkkä

Porin Etelärantaa Jazz-asussa

Ekaan lomaviikkon mahtui enemmänkin treenejä. Maanantai oli lepopäivä. Tiistaina tein pitkästä aikaa lenkin Martan kanssa. Rauhallinen kuuden kilsan iltalenkki.  Lenkin varrelta löytyi uusia tuttavuuksia joita Martta vähän protestoi. Taisi lehmä olla hänelle uusi kokemus.


Keskiviikkona olin Vaasassa tyttären luona ja siellä tuli tehtyä vasta torstaille suunniteltu vetotreeni. Viiden kilsan lämmittelyn jälkeen piti tehdä 5 x 500 vetoja. Kas ollakkaan, ne supistuivat yhteen rennompaan vetoon ja sitten kolmeen kunnon rypistykseen. 500 metrin ajat olivat 2.03, 2.12 ja 2.16. Ei paha sanoisin, mehut ainakin taas tirisi. Tai sitten se vaan tuntui kun keli oli aikas kostea. Torstaina kävin aamulla ennen aamiaista runsaan puolen tunnin rauhallisella palauttavalla tutustumassa Vaasan maisemiin. 






Livet på Vasa

Perjantaina olikin taas lepopäivä. Illemmalla käytiin miehen kanssa mopoajelulla. Pappatuntureilla käytiin Kallossa munkkikaffeella. Nyt sain ajaa automaattivaihteisella pappiksella ja se olikin paljon mielekkäämpää kuin tavallisella käsivaihteisella. Ei tarvinnut jännittää miten matka sujuu kun vaan käänsi kahvasta ja antoi painaa. Mukavaa vaihtelua. On meillä miehen kanssa ainakin yksi yhteinen harrastus...

Mummu, Pappa ja Pappikset Kallossa

Lauantaina olikin vuorossa Jazz-hölkkä. Mukana oli taas jonkinlainen joukkio KPK:laisia pintakaasuttelijoita ja oma valkkukin. Ehkä se loi vähän paineita. Laskeskelin että olen Jazz-hölkällä ollut ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten. Joka vuosi en ole osallistunut. Nostalgiaa joka tapauksessa. Ajatkin on vähän parantuneet. Nyt lähdin ihan rennosti eikä ollut tarkoitus kun vaan hölkötellä reipas lenkki. Alku tietenkin vähän hengästytti enkä muista pintakaasuttelijoista nähnyt lähdön jälkeen kuin kengänpohjat. Köpöttelin omaa vauhtiani, mielestäni ihan tasaista kyytiäkin vielä. 
Sääkin oli oikein kesäisen lämmin ja aurinkoinen. Matka oli 7,7 km. Puolessavälissä taisin jonkun ohittaakin mutta jokunen niistä paineli lopussa minunkin ohitseni. Loppusuoralla sain yhden tyypin kiinni joten loppukiriäkin löytyi. Ajaksi tuli 42,40 ja olin oman sarjani 4. Keskari oli 5,32. Yllätyin itsekin noin hyvästä ajasta. En seuraillut sykkeitä enkä oikein aikaakaan matkan varrella. Vauhti oli kuitenkin sopivan oloinen, lujempi vauhti olisi minulle ollut jo tosi kovaa menoa. 
Hölkän reitti on ihan mukava sillä se lähtee Kirjurinluodon uimarannalta, joen yli kaupungin puolelle Raumansiltaa pitkin ja jazzkatua sivuten kaupungin läpi taas takaisin Porinsillan yli joen toiselle puolelle. Rantaa pitkin jatketaan kohti Pormestarinsiltaa, kierretään vielä lenkki pitkin joenvartta ja takaisin Pormestarinsillalle. Sillalta reitti kiertää Kirjurinluodon Areenan takaa Polsanluodon luontopoluille ja sieltä takaisin uimarannalla olevaan maaliin. Suurin osa asfalttia mutta myös joenvarrella olevaa polkua ( jopa pieni pieni pätkä juurakkoistakin polkua) sekä soratietä. Ihan sopivasti vaihtelevaa alustaa ja maisemaa. Olen vieläkin tosi tyytyväinen aikaani. Vauhtikestävyys on ilmiselvästi parantunut. 

Ehkäpä tapahtumaa saisi enemmän mainostaa. Tapahtumana pieni ja rento ja maisemat sekä reitti tosi hienot. Reitti on siis helppo ja sopii kaikille. Veikkaisin että enemmän olisi osallistujia jos esim. jatsien yhteydessä tapahtumaa enemmän tuotaisiin esille. Toisaalta, eihän sinne aina mukaan ehdi, on joko toipumassa edellisestä konsertti-illasta tai sitten lujaa vauhtia valmistautumassa toiseen konsertti-iltaan. Hhmm...

Kävinhän minä sitten isäntääkin ulkoiluttamassa illemmalla jazz-kadun vilinässä..


Lennokas askel


Sunnuntaina viikon päätteeksi pitkis. 16 k tuntui tosi helpolta, piti mennä matalalla sykkeellä vaikka virtaa olisi riittänyt reippaampaankin menoon. Todennäköisesti edellisen päivän reipasvauhtinen vaikutti positiivisesti. Kävin juoksemassa vasta illalla, keli oli jo pilvinen ja  vähän tuulinen, joten oli hyvä keli juosta.

Tekstiiliurheilua. Paita sävysävyyn juoksureitin kanssa.

Tästä onkin sitten enään parisen viikkoa seuraavaan kisaan. LoppiExtreme. Ehkä siitäkin selvitään kunnialla.


Kommentit

  1. Oli kiva nähdä ja muutenkin mukava juoksutapahtuma, ehkä jopa itselläni liiankin mukava kun keskari taisi olla hitaampi kuin Pori-juoksussa! :P

    VastaaPoista
  2. Se on hyvä ettei aina mene ihan sykkeet tapissa. Mukava tapahtuma tosiaan, mulla taisi olla pari vuotta taas taukoa. Tässäkin oli taustalla se hyvä ryhmähenki, oli lähdettävä kun sen oli ääneen ilmaissut...

    VastaaPoista
  3. Kenenköhään mahdat tällä oikein viitata? ;D "eihän sinne aina mukaan ehdi, on joko toipumassa edellisestä konsertti-illasta tai sitten lujaa vauhtia valmistautumassa toiseen konsertti-iltaan."

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...