Siirry pääsisältöön

Lattomeren Ultraintervalli


Lauantaipäivä kului Lattomerellä. Lattomeren ultraintervalli 8*13, Ei paskempi tapahtuma ....
Tapahtuma on ollut koko ajan mielessä mutta vasta perjantaina päätin lähteä mukaan, edes yhdelle kierrokselle. Lopulta aikataulut antoi myöden kahdelle kierrokselle. Loppujen lopuksi olisi sitten ollut aikaa vaikka iltaan asti mutta jalat sanoi stop. 13 kilometrin kierrokset alkoivat aamulla klo. 9.00 ja sitten seuraava 12.00 ja sitä rataa kolmen tunnin välein aamukuuteen asti. Aamun ekassa lähdössä oli parisenkymmentä lähtijää. Olin muuten hurjan kovassa seurassa ! Viimeiseen starttiin aamukuudelta lähti vain 2 ultraajaa. Aika moni taisi tuossa kisassa menettää "ultraneitsyytensä". Suurin osa porukasta taisi juosta 5-6 kierrosta.
Päivä oli jo aamulla tosi lämmin. Tarkoitus oli lähteä  hitaasti ja tottakai sitä meni vähän turhan kovaa. Ei ihan nautinnollisin juoksu. Toisen lähdön aloitin sitten kunnolla hitaammin ja se tuntuikin paremmalta vauhdilta.
Kisan pointtihan on siinä miten kuluttaa nuo ajat lähtöjen välillä. Mitä nopeammin menet kierroksen sitä enemmän on lepoaikaa ennen seuraavaa lähtöä. Mullahan ei ollut kuin yksi puolitoistatuntinen siinä välissä ja siinäkin tahtoi tulla aika pitkäksi. Syödä pitää ja juoda ja palautua ja levätä mutta ne pitää tehdä fiksusti. Aktiivista palauttelua, jos vaan makaa nurtsilla reporankana ei seuraava startti tunnu kivalta. Noiden taukojen merkityshän korostuu mitä useamman startin teet.
Energiaa pitää saada ja siinäkin on kokemattomalle vaaransa miten tankkaa.
Taitolaji tuo syöminen, mitä pidempi reissu niin ravinnolla on sitäkin isompi merkitys. 
Kuinkas sitten ollakaan toisen kiekan aikana jo ennen puoliväliä alkoi pohkeissa tuntumaan siltä ettei krampit ole kaukana. Piti edetä vähän varovaisemmin, loppu oli kyllä aikamoista räpeltämistä. Vähän väliä piti hidastaa vauhtia ja ihan viimeiset pari kilsaa meni vähän väliä kävellessä ja vielä viimeinen pieni mäennyppäre jossa sitten jo tuntui reidessä asti. Onneksi kassinpohjalta löytyi kompressiosäärystimet että pääsi edes autonrattiin...aamulla oli jaloissa kyllä semmoset jumit että voin vaan kuvitella miltä muista on mahtanut tuntua kun aikanaan ovat pysähtyneet.
Taisi viikon kovat treenit vähän vaikuttaa. Valmistautuminen ei ihan ollut kohdillaan, ensi vuonna paremmalla menestyksellä. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa. Jotenkin ajattelin yrittää uudestaan paremmalla menestyksellä.Hieno ja hyvin järjestetty kisa, mahtava porukka ja fiilis. Järjestäjänä toimi KPK/247 paikallinen alajaosto, muutama aktiivihenkilö, Keli oli aurinkoinen vaikkakin turhan lämmin, reitti mukava. Näiden kahden kierroksen ajan pääsi vähän tutustumaan tuohon pöljään ultraporukkaan. Mahtavaa kertakaikkiaan...Ei siis paskempi päivä.
Tulipa siinä tehtyä viikonlopun pitkä lenkki, 26 km.


Juomapiste maitolaiturilla

Nyt muutaman pidemmän kisan varrella olen huomannut
 että juoksu kulkee vasta kun on kunnon eväät...

Nyt ollaankin sitten matkalla kohti seuraavia koitoksia. Yhteistyö pt:n kanssa sai jatkoa. Tavoite siis syyskuun 42,195 k. Alunperin soppari oli kolmeksi kuukaudeksi ja se olikin hyvä ajanjakso. Kun puheeksi tuli mahdollinen jatko niin eihän sitä tarvinnut pitkään miettiä. Tavoitteet pysyy ajantasalla kun joku seuraa miten treenit sujuu ja potkii muutenkin uusiin sfääreihin. Lenkillä tulee käytyä ja tehtyä kiltisti treenit. Eipä luulisi tulevan sellaisia totaalisia taukoja kuin normaalisti loma-aikaan...se vaikuttanee myös siihen mitä lappaa suuhunsa..
Tiistaina pakkasin treenikassiin kamat kun lähdin aamulla töihin, päivä oli sateinen joten varusteet oli sen mukaiset. Sattuneista syistä pääsin juoksemaan vasta illalla ja aikalailla lämpimässä ja aurinkoisessa kelissä. Hieman tuli lämmin pitkissä trikoissa. Tarkoitus oli juosta peekoota kolme varttia, matalalla sykkeellä siis. Jouduin tosissaan tekemään töitä että syke pysyisi alhaalla eikä se oikein sitten luonannutkaan...






No keskiviikkona oli tarkoitus tehdä kilsan testijuoksu pk-sykkeellä, max. 130. Se nyt ei ollenkaan luonannut kun syke heitteli ylös ja alas ihan ihmeellisesti. Vauhti ei tosiaankaan ollut hurja. Tutkin vähän netistä mistä saattaisi johtua, ehkäpä sykevyö oli liian löysällä sillä seuraavana päivänä kun lähdin lenkille jouduin kiristämään sitä aikalailla. Pitää myös pestä sykevyö kunnolla ja saippualla, luin jostakin...katsotaan auttaako.
Jalkoihin haettiin myös jerkkua rappustreeneistä yms. Tuntui...
Perjantain treeni olikin taas lyhyitä vetoja, 5x200 ja peekoot alle ja päälle, nyt alun lämmittelyssä oli jo sykkeetkin kohdillaan.
Niin ja sunnuntain pitkis siis tehtiin lauantaina, 2x13 km.
Viisas päätös olisi ollut jättää perjantain vedot tekemättä, en kuitenkaan silloin vielä ollut varma osallistumisestani seuraavana päivänä.
Maanantaina pitkästä aikaa kävin fillarilla töissä. Se ainakin oli perus peekoota ja tosi matalalla sykkeellä. Tarkoituksella menin pienellä vaihteella maisemista nauttien. Työmatkani on suuntaansa n. 18,5 km.





Loppi Extreme ja Himostrail ovat nyt seuraavat etapit, vaihteeksi polkujuoksua. Himostrailille saa 10 prossan alennuksen koodilla "Takomorunners" tarjous on voimassa ensi lauantaihin saakka. Kyytiin mahtuu jos on kiinnostusta lähteä mukaan.

Mitä enemmän on miettinyt Lattomeren saavutuksia, sitä enemmän se on ruvennut potuttamaan.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...