NutsKarhunkierros 2016

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Valmistelut kisaan menivät oikein nappiin. Tankkaus onnistui ennen kisaa ja sen aikana.
NutsKarhunkierros ja 33 ja rapiat kilometriä. Aurinkoa ja lämpöä n. 20 astetta. Matkaa taivallettiin liki 6,5 tuntia.
Lähdimme Polkupimujen kanssa matkaan jo torstai-aamuna. Illalla myöhään olimme perillä Rukalla. Oli hyvä ratkaisu lähteä ajoissa, ehdimme kunnolla palautua automatkasta, nauttia Kuusamon maisemista ja rauhassa valmistautua kisaan.
Ensimmäisen yön vietimme naapurimökissä pariskunnan kanssa jotka olivat jo useampaankin vastaavaan kisaan osallistuneet. Heiltä sai kullanarvoisia vinkkejä ja jotenkin rauhoittavaa tietotaitoa, he lähtivät hieman pidemmille matkoille kun me ensikertalaiset.
Olimme katsomassa kun 160 km juoksijat lähtivät matkaan ja käytiin myös Oulangan kansallispuistossa fiilistelemässä kun nopeimmat saapuivat ensimmäiseen tankkauspisteeseen.
Kevyin askelin.

Ikinä en ole omaan kisaan näin perusteellisesti valmistautunutkaan...olen tehnyt talven lihaskuntoa, keväällä meni tovi fyssarin käsittelyissä, on käsitelty liki päästä varpaisiin. Kaikkea muutakin kremppaa hoidettu alta pois, jopa hammaslääkärissä viimetipassa hoidettiin yllättäen eteen tullut kipu. On popsittu magnesiumia, maitohappobakteeria ym. vitamiinia...niin ja muutama burana, kyllähän sitä on ehditty juostakin, treenattu poluilla ja metsässä, mäkiäkin etsitty ja sopivia löydettykin, mäkistä maastoa ja pitkää peekoota.
Varusteet oli kunnossa, maastotossut, juomareppu, kompressiotrikoot..geelit ja shotit, urheilujuomat kondiksessa. Ihmeellisiä kamoja tuli hommattua kuten avaruuslakana....
Viimehetken hankintoja vielä Rukalla urheiluteippiä ja energiapatukkaa.

Eniten etukäteen jännittikin miten riittää energiat ja miten kestää vatsa, juoksukuntoa ei tarvinnut epäillä. Kiitos maitohappobakteerikuurin vatsa oli kunnossa, ei ylimääräisiä pysähdyksiä sen vuoksi, energiaa ja paukkuja riitti koko matkalle. Geelin sijaan nyt kokeiltiin Powerbarin shotteja ja hyviksi todettiin. Pidin huolen että tuli otettua lisäenergiaa n.20 min välein, juomarepussa oli urheilujuomaa. Juomaa tuolla helteellä kuluikin n. 2,5 litraa. Sekä vielä vesipisteillä nautitut  vesikupilliset päälle.
Pohkeet kestivät eikä pelättyjä kramppeja tullut, toki vähän suolaa imeskeltiin matkalla.
Juomapisteitä meidän matkalla oli vain kaksi, niiltä sai raikasta juomaa ja kaikenlaista naposteltavaa...sipsejä, suolakeksiä, suklaakeksejä, rusinaa, banaania, karkkia....
Rukalta lähti bussikuljetus Juumaan Pikkukarhunkierroksen lähtöpaikalle. Sieltä lähdimme matkaan, pienikarhunkierros kierrettiin liki kokonaan ennenkuin lähdettiin kohti Konttaista ja sieltä Valtavaaran ylitse Rukalle.
Saimme myös yllättäen pienen kannustusjoukon mikä oli aivan mahtavaa, hieno tunne kun joku tuttu kesken reissun kannustaa ja tsemppaa.
Keksimme matkalla joukkueellemme, siis kolme tytsyä, nimen PolkuPimut ja hölkyttelimme matkaa yhdessä. Kaikille tämä oli ensikerta tuollaisissa maastoissa joten otimme rauhallisesti ja rennosti kun ei oikein ollut varmuutta mitä edessä tulee olemaan.

Etukäteen muita Pimuja taisi hieman jännittää riippusiltojen ylitys, hyvinhän ne sujui, viimeisimmällä  riippusillalla vähän oli ruuhkaa eivätkä kaikki juoksijat malttaneet olla niillä juoksematta. Kyydissä onneksi pysyttiin. Ylämäetkään ei kauheasti etukäteen jännittänyt koska oli tiedossa että ne voi kävellä, miltei kaikki ne kyllä kävelivätkin. Myöskin monet alamäet olivat niin jyrkkiä ja hurjia ettei muuta voinut kun kävellä nekin, osassa kohtia voi kyllä puhua silkasta laskeutumisesta... Kyllä silti sai myös ihan tarpeeksi juostakin.
Rappusia piisasi kumpaankin suuntaan, sekä ylös että alas. Polut olivat juostavia, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kunhan vaan seurasi mihin tossunsa asetteli...yksinkään ei tarvinnut hölkytellä sillä muitakin tallaajia riitti, välillä mentiin tiiviissä jonossa tovin matkaa. Kunnioitusta herätti kun pitkänmatkanjuoksijoita tuli selkä edellä vastaan tai ohitteli meitä hitaampia.
Me kyllä taidettiin miltei kokomatkan hymyillä koska matka oli niin upeaa, haastavaa ja teknistä mutta mahtavaa ! Maisemia ehdittiin välillä ihailemaan, suurimman osan ajasta kyllä piti pitää katse polussa ettei lennä nokilleen. Muutamia kuviakin räpsittiin.

Konttaiselta kun lähdettiin alaspäin tosi haastavia ja jyrkkiä polkuja, rupesi polveni kiukuttelemaan, polven sivuun sattui aikalailla aina alaspäin mennessä. Taival hidastui jonkinverran viimeisillä kilometreillä. Eteenpäin kuitenkin mentiin. Varpaatkin rupesi olemaan tosihellinä.
Valtavaaralta kun viimeisiä rappuja laskittelin Rukalle ajattelin että nyt jäin kyydistä. Pian nousikin sitten kokomatkan pahin ylämäki. Siinä rupesi sitten selkiä tulemaan vastaan ja sain myös muut Pimut kiinni. Mielestäni tämä viimeinen nousu oli kaikista pahin. Ihan sileää sorapolkua mutta huhhuh se vei loputkin mehut.
Yhdessä kuitenkin PolkuPimut laskitteli viimeiset portaat ja hölkytteli maaliin !
Kaikilla yhtä leveä hymy kasvoilla.
Kaikenkaikkiaan tapahtuma oli ehdottomasti paras juoksukisa mihin minä olen osallistunut. Järjestelyt ihan ensimmäisestä ilmoittautumisesta asti hienot. Nutspoppoo on onnistunut luomaan tunteen että minäkin ihan uutena entisenä asfaltintallaajana kuulun samaan poppooseen. Viimeisenä vielä tuli sähköpostia jossa siinäkin vielä tuli sellainen olo että hei, nehän muisti mun nimen ja varmaan seurasi muakin koko matkan ajan. Moni juoksutapahtuma voisi ottaa mallia tästä poppoosta.
Varmasti tulemme tänne "polkutivoliin" uudestaan !
Senverran nutsi taidan olla, kuten myös muut pimut, että meitä ei kauan tarvinnut houkutella seuraavaan urakkaan...lokakuussa retkeillään vaarallisilla poluilla Kolin kansallispuistossa.
Matka siis jatkuu, joku puraisi ja pahasti !
Nyt treenataan polvia ja nilkkoja vahvoiksi, sekä odotellaan mitä varpaankynsille nyt tapahtuu....
Sunnuntaiaamuna vein Pimut fiilistelemään Rukan laelle, se näkymä viimeistään pysäytti kun katsoi että hemmetti, tuoltako me tosiaan tultiin !

Pimut matkusti takaisin Poriin sunnuntaina ja minä jäin Rukalle jatkamaan kesälomaani. Jalat on jo keventyneet ja mieli halajaa kummasti takaisin poluille!