Kävimme Jämin maastoissa vielä toistamiseen, viimeinen pitkis ennen Nutsia tuli tehtyä. Nyt otin karttoja mukaan jotta löydämme oikeat reitit!
Lähdimme liikkeelle ajoissa, aurinko paistoi täysillä kun päästiin perille. Mikäs hienompi keli rennolle polkujuoksulle. Maastossa oli paljon muitakin liikkeellä tällä kertaa. Sudenpentuja vilisteli siellä täällä liki 200, sattui olemaan jonkinlainen kisa samoissa maastoissa. Myös koiravaljakoilla oli aktiviteettiä.
Matka aloitettiin nyt ihan kartan mukaan, uusitussa versiossa oli reittejä siirretty enemmän poluille, sehän on nyt ihan IN...polkujuoksu siis.
Maastohan siellä on helppoa mutta jonkiverran mäkisempää kuin täällä kotimaisemissa. Hurjat muistot jättänyt Niiniharjun nousu, 800 m. ei ihan niin hurjalta vaikuttanut mitä muisteli.
Paluumatkalla olivat maisemat harjun laella mahtavat.
Pitää tehdä tuollaisia juoksureissuja sinne vielä joskus myöhemminkin, ajomatkaahan ei tule suuntaansa kuin tunnin verran. Eihän se tunnu miltään kun tajuaa että kolmen viikon päästä matkustetaan montasataa kilometriä että pääsee juoksemaan.
Tänään sain esikoiseni oppaaksi Ruosniemen poluille.
Hän on niillä reiteillä treenaillut maastopyörän selässä. Nyt oli tossuilla täyttä työtä,
voisipa sanoa että tämä oli sitä oikeaa polkujuoksua. Maisemia ei ehtinyt ihastella koska katseen piti kyllä jatkuvasti olla polulla.
Matka alkoi vanhaa junarataa pitkin kilometrin verran ja sitten päästiin poluille. Kantoja ja juurakkoja ja kalliota, mutkaisia äkkikäännöksiä, pientä nousua ja laskua jatkuvalla syötöllä. Keli oli kuiva ja aurinkoinen, märällä kelillä olisi vaarallisen liukasta. Välillä ylitettin soratie ja toinenkin ja taas polku sukelsi metsään.
Matkan pituudeksi tuli n. 10 kilsaa, vauhti oli kuten normaalinkin rauhallisen lenkin. Syke kuitenkin kohosi kivasti, askel pomppi ylös alas ja sivulta sivulle joten ei ihan pk-lenkki kuitenkaan.
Mutta erittäin hyvä juoksu. Täsmätreeniä. Tätä pitäisi sitten tehdä muutama tunti putkeen. Jes.
Kolme viikkoa vielä starttiin, eikä oikein edes jännitä tai ei edes kauhistuta. Ehkä mieli muuttuu tässä ajan mittaan. Nyt pitäisi vaan vähennellä treenejä ja lähinnä herkistellä. Laskiskelin ehtiväni vielä parit mäki- ja polkujuoksutreenit tehdä.
Varusteita täytyy seuraavaksi tarkistella, minulla on nyt kahdet uudet kompressiotrikootkin, pitkät ja lyhyet. Tänään oli testissä Salomonin lyhyemät ja hyvät oli. Saattaa kuitenkin joutua laittamaan pitkät ylleen sitten Rukalla, tuskinpa mitään hellejuoksua odotettavissa.
Tässä vaiheessa maltti on valttia!
Nyt pitää malttaa ainakin paripäivää pysyä poissa poluilta...
Lähdimme liikkeelle ajoissa, aurinko paistoi täysillä kun päästiin perille. Mikäs hienompi keli rennolle polkujuoksulle. Maastossa oli paljon muitakin liikkeellä tällä kertaa. Sudenpentuja vilisteli siellä täällä liki 200, sattui olemaan jonkinlainen kisa samoissa maastoissa. Myös koiravaljakoilla oli aktiviteettiä.
Matka aloitettiin nyt ihan kartan mukaan, uusitussa versiossa oli reittejä siirretty enemmän poluille, sehän on nyt ihan IN...polkujuoksu siis.
Maastohan siellä on helppoa mutta jonkiverran mäkisempää kuin täällä kotimaisemissa. Hurjat muistot jättänyt Niiniharjun nousu, 800 m. ei ihan niin hurjalta vaikuttanut mitä muisteli.
Paluumatkalla olivat maisemat harjun laella mahtavat.
Pitää tehdä tuollaisia juoksureissuja sinne vielä joskus myöhemminkin, ajomatkaahan ei tule suuntaansa kuin tunnin verran. Eihän se tunnu miltään kun tajuaa että kolmen viikon päästä matkustetaan montasataa kilometriä että pääsee juoksemaan.
Tänään sain esikoiseni oppaaksi Ruosniemen poluille.
Hän on niillä reiteillä treenaillut maastopyörän selässä. Nyt oli tossuilla täyttä työtä,
voisipa sanoa että tämä oli sitä oikeaa polkujuoksua. Maisemia ei ehtinyt ihastella koska katseen piti kyllä jatkuvasti olla polulla.
Matka alkoi vanhaa junarataa pitkin kilometrin verran ja sitten päästiin poluille. Kantoja ja juurakkoja ja kalliota, mutkaisia äkkikäännöksiä, pientä nousua ja laskua jatkuvalla syötöllä. Keli oli kuiva ja aurinkoinen, märällä kelillä olisi vaarallisen liukasta. Välillä ylitettin soratie ja toinenkin ja taas polku sukelsi metsään.
Matkan pituudeksi tuli n. 10 kilsaa, vauhti oli kuten normaalinkin rauhallisen lenkin. Syke kuitenkin kohosi kivasti, askel pomppi ylös alas ja sivulta sivulle joten ei ihan pk-lenkki kuitenkaan.
Mutta erittäin hyvä juoksu. Täsmätreeniä. Tätä pitäisi sitten tehdä muutama tunti putkeen. Jes.
Kolme viikkoa vielä starttiin, eikä oikein edes jännitä tai ei edes kauhistuta. Ehkä mieli muuttuu tässä ajan mittaan. Nyt pitäisi vaan vähennellä treenejä ja lähinnä herkistellä. Laskiskelin ehtiväni vielä parit mäki- ja polkujuoksutreenit tehdä.
Varusteita täytyy seuraavaksi tarkistella, minulla on nyt kahdet uudet kompressiotrikootkin, pitkät ja lyhyet. Tänään oli testissä Salomonin lyhyemät ja hyvät oli. Saattaa kuitenkin joutua laittamaan pitkät ylleen sitten Rukalla, tuskinpa mitään hellejuoksua odotettavissa.
Tässä vaiheessa maltti on valttia!
 |
| Tällaisia polunvarsia on mukava katsella juoksun aikana |
 |
| Valkovuokot kukkivat |
Nyt pitää malttaa ainakin paripäivää pysyä poissa poluilta...
Kommentit
Lähetä kommentti