Siirry pääsisältöön

Kevättä rinnassa

Kaikenmoisten pienten takapakkien jälkeen taas treenit maistuu ja jopa edistynee.
Erään viikon kiusasi olkapää. Loppujenlopuksi tulin siihen tulokseen että kudoin liian ahkerasti villasukkia. Jeps.
Erään toisen viikon sitten kiusasi hammas. Se siitä. Kaikki tällaiset pikkuvaivat kuitenkin haittavaat liikkumista. Mukaan lasketaan siis myös sitku- ja mutkuviikot. Niitäkin esiintyy.

Auringonpaiste on kyllä tuonut uutta intoa treenaamiseen. Kevät etenee. Keväthangilla ehdein muutaman kerran hiihtolenkillekin. Onneksi sattui lomaviikko hyvään kohtaan. Aurinkoisia latukelejä. Loman loppuessa sitten loppui hiihtokelitkin.

Kyllä sitä lomalla vähän juostuakin tuli..rannalla meni mainio juoksupolku ladun vieressä.

Yyteri beach





Juoksua olen siis verkalleen lisännyt ja ihan oman fiiliksen mukaan. Lopetin valmiin ohjelman noudattamisen koska olin siitä jäänyt auttamattomasti pihalle. Toukokuu kyllä lähenee hyvällä vauhdilla joten enään ei passaa laiskotella.

Tämä viikko on ollutkin kohtalaisen aktiivinen viikko. Combattia, juoksua, kahvakuulaa, saunapilatesta, hierontaa, jopa peruskävelyä ja taas juoksua, maasto- ja polkujuoksua. Uutena mukana maastopyöräily.

Hupsistakeikkaa, onneksi oli pehmeä alunen

Esikoinen ja kuopus

Vähän hienosäätöä ennenkuin matka jatkui

Se muuten olikin mielenkiintoinen reissu. Olimme matkassa lähemmäs parituntia. Olin ensimmäistä kertaa maastopyörällä liikkeellä, eikä ns, opettaja siitä paljon piitannut vaan vauhtia kyllä riitti alusta asti, ainakin minulle. Mäkiä ylös ja alas, välillä aika jäisiäkin metsäpolkuja. Paikoitellen vielä lumisohjoakin. Kokeilin sekä maastopyörää että fatbikea. Kovaa menoa mutta upea reissu. Siis ihan kotimetsässä oltiin joten mahtavat maastot meillä. Ihan uudet paikat kropassa hellinä. Takapuoli tietty mutta myös mahanpohjassa tuntuu.
Sama reissu piti käydä myös juosten testaamassa. Se oli ihan oikeaa polkujuoksua...

Toisena pääsiäispäivänä pakattiin heti aamulla termari ja eväät reppuun ja lähdettiin patikoimaan. Sumuinen aamukeli vaihtui tosi aurinkoiseen päivään. Matka venyi yli kolmetuntiseksi. Kohteena Selkämeren Kansallispuiston lintutornit. Ei me kyllä lintuja lähdetty bongaamaan vaan muuten vaan nauttimaan maisemista.





Selkämeren Kansallispuistossa




Patikkareissun päätteeksi vielä illalla puristamaan pääsiäisen tomut combattunnille.
Tämän viikon liikuntasaldo oli yli kymmenen tuntia.

Nyt on siis hyvä muuvi päällä, tämä aamukin alkoi aamulenkillä ja päälle kunnon hieronta jaloille. Hyvä saada nekin letkeäksi kevättä odotellessa.



Keväällä ja auringolla on ihmeellinen vaikutus. Treenit kulkee ja mieli halajaa kaikenlaisia uusia juoksuvermeitä, väriä ja iloa treenikamppeisiin niin taatusti nousee sohvanpohjalta ylös ja ulos !



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...