Siirry pääsisältöön

Uusi vuosi alkaa

Vuodenvaihdetta olimme vastaanottamassa Tampereella ! Normaalisti ollaan aattoilta vietetty kotona eikä viimevuosina ole edes niin välitetty raketeistakaan.
Nyt oli pirteä poikkeus, olimme kaupungissa kaksi yötä ja saatiin tehtyä niitänäitä kuten suunniteltiinkiin. Nautittiin ihan olemisesta, hyvästä ruuasta ja kaupungista. Sain rauhassa shoppailla ja jotain mukaan tarttuikin, käytiin Hakametsän hallissa katsomassa jääkiekkomatsia, uitiin ja saunottiin ja iltaa istuttiin pienessä pubissa kuuntelemassa live-musaa.
Ilotulitus oli aivan upea. Lunta ei ollut kuten ei pahemmin muuallakaan lähitienoilla. Pakkasta saattoi olla parisen astetta korkeintaan.

Hämeenkadulla oli upeita valopalloja


Upea ilotulitus tuli Ratinasta




Uudenvuodenpäivänä tultiin kotiin ja vaikka kovin paikkoja poltteli lenkille niin ajattelin pitää vielä lepopäivää. En vähiten senvuoksi että on ruokailtu ja juomia nautittu normaalista poiketen jottei se juoksulenkillä olisi kovin häävi olo, ehkäpä.

Kas mutta lauantaina sitten rupesi kelit muuttumaan, pakkanen nousi kymmeneen asteeseen ja sekös vasta kylmältä tuntuu kun niihin pakkaskeleihin ei vielä ole tottunut. Lauantain lenkki jäikin sitten tekemättä, laiska mikä laiska.

Tänään sitten oli mentävä lenkille kun kerran oli aika sovittuna tyttären kanssa. Pakkasta oli edelleenkin 8 astetta. Nyt kaivoin taas vähän paksumpia vaatteita päälleni, tarkoitus oli juosta pitkä lenkki joten siinä saattaa kokemuksen mukaan jo tulla loppumetreillä vilu. Lopulta vaatevalinnat olivat oikein onnistuneet, lenkki oli hieman hitaampi mitä olin suunnitellut. Kaksi tuntia metsäpoluilla maastojuoksua. Luntakin sateli pikkaisen koko ajan, Porin mettään oli saatu jo hiihtolatukin kilometrin mittaisena ja uutta taidettiin koko ajan lumettaa. Onneksi maastopolut olivat vielä juoksukunnossa.


Se pakollinen tossukuva

Upeat melkein talvimaisemat houkutteli välillä valokuvaamaankin. Sää oli loppujen lopuksi mitä mainioin, pieni pakkanen teki ilmasta hapekkaan ja raikkaan.




Kyllähän meillä molemmilla kankut oli aika jäässä siinä loppumatkalla, ensi kerralla pitää pistää vielä extraa pakaroille ja reisille...

Todettakoon että tämä treeni pisti vatsan toiminnalliseksi joten sieltäkin taisi turhaa kuonaa poistua ihan jo luonnollisestikin. Tästä on hyvä jatkaa uutta vuotta, lenkkeillen ja ruokavaliota vähän viilaillen. Mitään isompia lupauksia ei tullut tehtyä, jatketaan näin kuin ennenkin. Lisää treenipäiviä pitää olon virkeänä ja lautasmallin kohtuullisena.

Yksi asia taitaa kaivata parannusta, iltaisin pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...