Siirry pääsisältöön

Black Friday

Joka tuutti on täynnä mainosta "blackfriday"...mikähän lie sekin rapakon toiselta puolen tullut muotijuttu. Sähköposti suoltaa mainoksia ja tarjouksia ja samoin jokainen aviisi kun postilaatikkoon kolahtaa. Se nyt ei ole meillä mitään uutta, ainahan marraskuussa on pimeää. Varsinkaan tänä syksynä ei kovin valoisaa ole ollut. Siis tänäkään syksynä.  Ensilumi tuli kyllä viimeviikolla tänne lounaaseenkin mutta se ei kauaa kestänyt. Nytkin on toista päivää satanut vettä ja myrskynnytkin aika lailla. Mustaa siis on.

Toisaalta marraskuu on ollut mukavan lämmin, eikä minua varsinaisesti pimeys haittaa. Olisihan se mukavaa kun töistä kotiin lähtiessä olisi valoisampaa mutta minkäs voit. Toivotaan että valoa riittää edes viikonloppuisin. Tänä syksynä olen kolme kertaa viettänyt lauantain kokopäivän metsässä, hirviä jahtaamassa. Siinä on imetty raitista ilmaa ja valoa pitkälle syksyyn. Viimeisin metsäkeikka oli kaikista rankin, tavallaan. Koko yön oli satanut joten metsä oli tosi märkä. Maastokin oli sen vuoksi aika rankkaa, liukasta ja vetistä. Kunto ei mitenkään pettänyt mutta illalla kyllä huomasi että raskas päivä oli takana. Mutta hyvässä seurassa menee tuollaisetkin reissut kevyesti.

Ensi kevään päätavoite on siis Nuts Karhunkierros,  31 km. Matka ei ole paha mutta maasto on. Olen pikkuhiljaa katsellut sopivaa treeniohjelmaa. Tuttu suositteli MyAsics-sivustoa ja sen kautta olenkin saanut näppärästi tehtyä ohjelman jota noudattaa. Nyt aluksi pyrin juoksemaan kolmesti viikossa. Tarkistellaan määrää sitten alkuvuodesta uudelleen. Nyt olen panostanut enemmän lihaskuntoon. Body Combat on aivan mahtava ja mieluinen treeni, olen käynyt siellä 1-2 krt viikossa. Muutaman kerran olin myös Body Pumpissa, ihan hyvää treeniä ja siinäkin kyllä on tarpeeksi lihaskuntotreeniksi. Mutta. Eksyin kahvakuulatunneille. Olen käynyt kahvakuulassa ennenkin mutta nyt kun MoveIt-salilla löysin nämä molemmat, Hiit- ja Basic tunnit niin olin taas ihan haltioissani. Hiit-tunti on puolen tunnin treeni jossa siis mennään eikä meinata. Eka kerralla kyllä burbeet ja kerähypyt meinasi viedä mehut, kuulan lisäksi siis. Basic-tunti on täysmittainen ja myös aivan mahtava. Sen tunnin jälkeen minulla oli aivan yhtä hiki kuin rajun combatinkin jälkeen. Kahvakuulassa ei pysty huijaamaan niin helposti kuin Pumpissa, nyt on tietyn painoinen kuula ja sillä siis mennään. Minulla on käytössä 6 ja 8 kiloiset kuulat.
Mukava huomata että edistystä on tapahtunut, Miltei olemattomat vatsalihakset ovat vahvistuneet, samoin jalat ja keskivartalo. Habakin on hienosti "havaittavissa"...
Oma tavoitteeni ei kylläkään ole haba vaan se että saan jalkoihin ja keskivartaloon tarpeeksi voimaa juoksemiseen. Eipä se silti huonolta näytä kropassakaan, jonkinlaista muokkausta on tapahtunut.

MoveIt-salilla olen käynyt helmikuusta alkaen. Sinne on ihan pakko päästä säännöllisesti, ohjaajat ja paikka jo itsessään on suoraan sanoen ihan mahtava. Usein tulee pitkiä päiviä kun aamusti lähtee töihin ja on vasta illalla kotona, mutta on se sen arvoistakin. Kotona ei tarvitse enään kuin rentoutua...

Treenin mukaiset juoksut olen pyrkinyt tekemään silloin kun pitääkin mutta tämä viikko on ollut vähän haasteellisempi, kelit on olleet aika sateisia. Mutta eipä olla liian orjallisia vaan palataan ruotuun taas ensiviikon treenien puitteissa.

Syksy on tosiaan kelien puolesta ollut mukava juosta, vielä ei ole tarvinnut kaivella talvitrikoita esiin. Heijastimet on kyllä olleet jo ihan välttämättömiä Onneksi minulta löytyy hyvät varusteet pimeäänkin keliin. Tällä viikolla tulikin shoppailtua pari uudet trikoot, talvijuoksutrikoot ja salille uudet caprimittaiset. Salivermeet on sen verran kovassa käytössä että niitäkin pitää jo uusia, tuntuu ettei niitä saa enään millään puhtaaksi.

Huomenna on salilla SuperSunday ja sinne olen menossa kamun kanssa Combattiin. Jos en löydä tekosyitä niin pitäisi käydä juoksulenkilläkin. Kertaalleen muuten tässä kuussa pääsin talvijuoksemaankin, se oli vaihteeksi mukavaa, Pakkasta taisi olla muutama aste ja valoisaakin kun oli pieni kerros lunta maassa.





Joulukin on tuossatuokiossa...





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...