Siirry pääsisältöön

Kurkunkarheutta

Kevät on edennyt vauhdilla. Viikot on menneet ahkerasti liikkuessa, juosta olisi ehkä pitänyt enemmän mutta intoa on riittänyt nyt salillekin vaihteeksi. BodyCombat on ihan viikon ehdoton treeni, siellä tulee aina hyvälle tuulelle! MoveIt...Ohjaajat ovat upeita tsemppareita ja kaikilla meillä on siellä niin mukavaa...
Kävin viimeviikolla kokeilemassa kahvakuulaakin, sen jälkeen sitten suoriksi combattiin.
On muuten hartiajumitukset pysyneet poissa.

Keskiviikkoisin on käyty Katinkurussa yhteislenkeillä ja välillä taas oltu hierottavana fyssarilla. Pitäisi pikkuhiljaa tulla kondikseen tämä mummu !

Pääsiäisenä oli aivan mahtavat kelit vaikka alunperin lupailtiin sateita. Tuli pihalla haravoitua parina päivänä. Ehkäpä siinä hieman kylmäsin itseäni koska nyt on ollut kurkku tosikipeenä. Tämän päivän olen huilaillut ja tuntuu että tuo tauti ei ihan ole niskan päälle päässyt. Ei pitäisikään sillä lauantaina on Karhuviesti. Tulee vaikeuksia jos pitää löytää varajuoksija, niitä kun ei tunnu ihan puissa kasvavan..
Nyt kyllä tuntuu siltä että pääsen matkaan, pitää ottaa levon kannalta nämä pari-kolme päivää.
Pääsiäisenä tuli onneksi käytyä lenkillä ja pariin otteeseen ihan mäkivetojakin.

Mäkivedot on ihan kivoja, tykkään niistä enemmän kuin tasaisella vedetyt.

Taisi olla pitkäperjantain aamu kun oli tarkoitus kuopuksen kanssa lähteä aamulenkille, mutta keli vaikutti niin upealta ja aurinkoiselta että pistettiin eväät reppuun ja lähdettiinkin kävelyreissulle. Käytiin nauttimassa aamukaffeet Yyterissä. Parin tunnin patikointihan siitä tuli ja vielä kaffatauko päälle. Oikein mainio PK-lenkki siis.




Vesi oli tosi matalalla...


Aamukiipeilyä

Pääsiäisenä toki piti enemmänkin lenkkeillä mutta kaunis keli teki sen että tuli tehtyä pihatöitäkin. Terassille tuli kärrättyä kesäkalusteet ja nautittua kevään ensimmäiset terassikahvit ym. ym.
Pääsiäsisunnuntaina oli sitten jo aivan pakko päästä juoksemaan, lähdettiinkin vasta illemmalla mutta keli oli taas mainio...

Heti menomatkalla piti pelastaa sisilisko keskeltä tietä...
Mahtavat juoksumaastot meillä



Keisarinpankkia ylös, kyllä hapotti..

Tämä mäkiveto meren puolelta hieman loivempi...

Sykkeet kyllä nousi ihan sopivasti

Olen nyt ilmoittautunut Forssaan puolikkaalle. Onpa joku tavoite mikä pistää liikkeelle. Katsellaan miten selviää tuosta karhuviestistä, sepäs nyt on normi reipas lenkki. Tai vähän normia reippaampi, toivottavasti siis.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...