Siirry pääsisältöön

Eurajoelt Porrii...

Siis Karhuviestissä viime viikonloppuna, tällä kertaa keli oli aivan mahtava! Aurinko paistoi, yllättävän lämpimästikin...navakka tuuli, siis tällä kertaa myötäinen. Aivan upea kisa!

Meidän Juoksujalkojen poppoo juoksi Eurajoelta Poriin, mulla ensimmäistä kertaa ensimmäinen osuus, 7.4 km. Alussa heti tuntui tosi "tiukalta", tuntui että vauhti oli tosi hidasta ja vaatteita oli liikaa päällä. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen aikaani, tiukkaa teki koska vauhtia oli tarpeeksi!


Meidän pinkki viestikapula..

Vauhdikas lähtö

Onneksi huolto pelasi...

Huh huh..tiukka osuus!

Juoksin nyt sitten vanhoilla nikeillä. Seuraavaksi heitän ne roskiin.
Palautin siis boostit ja päädyin Nike Pegasuksiin. Ennen ei sitä tossua ole ollut mutta vomeroita ei ollut mun kokoa ja nämäkin vaikutti hyviltä.

Olen niillä nyt kympin lenkin juossut ja ihan hyviltä tuntui. Hieman mietityttää onko niissä inan liikaa leveyttä. Ne on meinaan miesten mallia kun taaskaan ei ollut naisten mallissa mun kokoa. Tämä on ollut varsinkin nyt vaikeeta, pituutta pitäisi olla muttei liikaa leveyttä..ei ole yksinkertaista ostaa juoksutossuja ei.

Värikin siis on miesten mallistosta ja väriä löytyy kyllä, näkyy varmaan pimeälläkin..hehheh !
No pitää nyt etsiä sitten väriin sopivia puseroita...ehkä turkoosia, eihän nuo nyt pinkkiin takkiin mätsää..:)


Karhuviestin vuoksi siirsin viimeisintä pitkää lenkkiä maanantaille. 21 km ja 2 tuntia 55 minuuttia. Peekoota.
Olisi pitänyt hieman vielä himmata vauhtia. Hyvä lenkki muuten, metsäistä reittiä tunnin verran ja sitten asfaltille. Olisin mielelläni juossut kokonaan metsikössä mutta pitää totutella asfalttiinkin.

Tämän päivän lenkin siirsin huomiseen, on sen verran kova tuuli ja jotenkin laiskottikin, vähän.

Huomenna kuitenkin on uusi päivä ja muuten kiirastorstai.

Hyvää Pääsiäistä!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...