Vaarojen maraton

Vähän on vieläkin kaksijakoiset fiilikset. Matkalla olin sitä mieltä ettei ikinä toista kertaa. Nyt en ole enää ihan niin ehdoton. Enpä siltikään usko toiste lähteväni samalle matkalle. Mutta ei ikinä kannata sanoa ei ikinä :)
Voisin väittää etten pahemmin jännittänyt koko maratonia. Ehkäpä ihan ohikiitävän hetken...
Viimeinen viikko oli lähinnä vatsantoiminnan normalisointia joten treeni oli kevyttä ja aika vähäistä. Onneksi sain pötsin tasapainoon hyvissä ajoin eikä se sitten vaivannut maratoninkaan aikana. Tankkasin maltillisesti lähinnä lisäämällä normiruokaan enemmän hiilareita ja välttämällä ruoka-aineita jotka tiesin etukäteen saattavan pilata koko homman.

Viimeisenä hätävarjeluna vielä kävin teippauttamassa molemmat polvet jotta ne eivät pettäisi alta kuten Rukalla. Se kannatti.
Matkaan lähdettiin jo torstaina, karmeassa vesisateessa joka jatkui samalla voimalla Jyväskylään asti.
Sieltä saimme matkavahvistusta kaksin kappalein. Matkaa jatkettiin aamulla. Joensuussa käytiin shoppailemassa viimehetken tarpeita, ruokaa ja juomaa sekä tankkauksen että palautukseen...niin sekä myös irtokarkkeja! Jokaiselle oma säkki...hhhmm :)

Kolille päästiin perille vielä valoisaan aikaan niin että juuri ehdittiin fiilistelemään maisemia Ukko-Kolille. Käytiin ilmoittautumassa ja syömässä tukevasti sillä aamulla olisi tosi aikainen lähtö. Mökki oli Pielisen rannalla muutaman kilometrin päässä.

Kolin Kansallispuisto

Vielä reteenä :)

 
Retkisarjan startti oli aamulla 7:00, 43 km mikä todellisuudessa oli yli 44 kilometriä.

Illalla piti sitten pakata reppu ja pähkäillä että mitä sinne nyt sitten mukaan pitikään ottaa. Siis mitähän siihen mahtuu mukaan...kaksi litraa urheilujuomaa rakkoon, geelipalleroita 4 pussia...vai olikohan niitä 5 pussia..pari geeliä varoiksi, suolaa, rusinaa, suolatikkuja, patukkaa, jne...nessuja, vessapaperia, teippiä, ensiside, avaruuslakana...olikohan siinä kaikki...viimeiset vilaukset säätietoihin ja vaatteet valmiiksi, viileä aamu tiedossa.

Aamuherätys oli aikainen, puurot ja muut eväät nassuun ja menoksi. Aamu oli kuulas ja odotettua lämpimämpi. Aurinkoakin tiedossa. Tuuli oli kuitenkin kirpakka joten tarpeeksi vaatetta niskaan. Pukeutuminen onnistuikin ihan nappiin.

Siis matkaan, alku oli helppoa alamäkeä ja jonkin aikaa mentiin aika tiivisti kapealla polulla. Tavoitteena nyt oli, taas kerran, mennä rauhassa ja päästä maaliin. Kaveri laskeskeli aina aikaa koska otettiin energiapalluroita, 20 minuutin välein oli tarkoitus ja se tuntui olevan ok sillä energiaa riitti kokomatkalle. Energian kanssa saakin olla tarkka, jos se loppuu tulee tukalat paikat. Kokemusta on. Olen käyttänyt näitä palleroita geelin sijasta muutaman kerran ja hyviksi todennut. Vatsa tuntuu kestävän niitä paremmin kuin geeliä, saattaisi jo tökkiä kun samaan tahtiin ottaisi aina geelin, muutama menisi 9 tunnin mittaan, yäk.

Tiedossa oli että alkumatka on helpohkoa...no olihan se jonkinaikaa.  Kun oltiin taputeltu n. 40 minuuttia nousi aamuaurinko ja maisemat olivat Mäkrän laella mahtavia. Kovin paljoa ei pystynyt maisemia ihailemaan sillä oli pakko katsoa eteensä polulle tai olisi ollut samantien nokallaan.

Aamun piristykseksi auringonsäteitä
Mäkrän vaaralla 

Tuntui että mitä pidemmälle edettiin sitä hitaammaksi muuttui. Ennen kuin 20 täyttyi olin jo totaalisen kyllästynyt polkujen jatkuviin juurakoihin ja kivikoihin. No sanottaisko että polut oli teknisesti erittäin haastavia. Hidas eteneminen todellakin turhautti. Samanlaista eteneminen oli koko ajan. Tuntui että aina muutaman juoksuaskeleen jälkeen joutui heti kävelemään, taas pari juoksuaskelta ja kävelyä jne. Tässä vaiheessa jo ihmettelin mitä helkattia täällä teen. Onneksi tajusin että onkohan nämä nyt sitä energianhiipumista joten nappasin pari palluraa lisää. Taisi se olo helpottaa, ainakin korvien välissä !
Maasto oli pääasiassa juurakkoa ja kivikkoa ja jonkinverran myös mutaa, sillä pari päivää oli satanut vettä. Muta oli yllättävän liukasta. Samoin pitkospuut, ne piti mennä varovaisesti ettei tossu lipeä...onneksi tossuissa oli pitoa. Ehkäpä nastakengissä olisi askel ollut rennompi ja sen myötä eteneminenkin reippaampaa.

Kilpasarjalaisia rupesi jossain vaiheessa ohittelemaan ja nämä polkujuoksijat kyllä lensivät poluilla kuin peurat konsanaan...
Laskeskeltiin vaan koska ollaan puolivälissä. Hitaasti matka taittui mutta jossain vaiheessa se muuttui niin että kilometrit taittui ihan miltei silmissä. 17 kilsan paikkeilla ylitettiin vesi soutuveneellä, se pieni matka meni varmaan nopeammin kuin etenimme polulla. Sen jälkeen oli ensimmäinen vesipiste, juomaa oli vielä senverran ettei vielä tankattu reppuja. Seuraava piste olisi 15 kilsan päässä.

20 kilsan jälkeen ruvettiin nousemaan Ryläykselle. Siitä oltiin kuultu karseita juttuja...
Noustiin ja noustiin mutta vähän oltiin ihmeissämme tässäkö se nyt oli, mutta vieläkin edettiin ja minä ainakin taas kiroilin itsekseni...Ryläyksen salaisuus taisikin olla siinä teknisessä puolessa. Sinne tosiaan tunkattiin kokomatka !
Ryläyksen jälkeen oltiinkin jo yli puolimatkassa ja se tieto vähän helpotti. Jyrkissä alamäissä rupesi toinen polvi vaivaamaan, ei pahasti mutta välillä vähän menoa haitaten. Viimeisen juomapisteen, no niitähän olikin vaan kaksi, jälkeen ruvettiin keräämään korkeutta. Edelleen edettiin älyttömän hitaasti. Polarin perkele mittari sammui 36 kilometrissä. Siinä totesin että kello on puolikolme...

Tässä piti käyttää mielikuvitusta että pääsi kuivin tossuin eteenpäin

Isommat mudat jo viruteltu

Viimeinen 10 oli uutta reittiä edellisvuoteen nähden, muutama kilometri nousua ja sitten maanjärkyin alamäki jota taisi ja olla pari-kolmekilometriä...siinä otti polveen ja pahasti ja vaan odotin että se viimeinen ylämäki alkaisi. No tulihan se. Sitäkin riitti. Viimeiset 4 kilsaa tunkattiin taas. Ylös. Taisi siinä välissä olla pari tasaistakin pätkää jossa pystyi hetken juoksemaan.
Viimeisillä voimilla loppunousussa jopa ohitettiin muutama...paukkuja oli senverran että kävellen pystyi ihan reippaanlaisesti etenemään. Pystysuoraan...viimeiset 300 metriä oli nautinnollista kun tiesi pääsevänsä maaliin.

Ei ikinä enää oli kyllä eka tuntemus. Saunaan ja suihkuun ja syömään. Kunto oli hyvä koska ruoka maistui, reidet oli tietty pökkelöä ja polvissakin tuntui. Varpaankynnet tallella!

Illalla vielä palattiin huipulle katsomaan viimeisiä palkintojenjakoa. Tanssilattiallekin tuli eksyttyä ja se taisi olla ihan hyvää palauttavaa liikettä koiville :)

Hullut polkujuoksijat olivat vielä päivän uurastuksen jäkeen tanssilattialla ! Kuten mekin...mistähän sitä virtaa riittikään.

Ilta vähän venyi vielä mökissäkin, aamulla ei onneksi olisi kiire mihinkään. Ennen kotiinlähtöä vielä käytiin Ukko-Kolilla uudestaan fiilistelemässä. Mahtavat maisemat.

Tulipahan taas kerättyä endorfiineja joksikin aikaa, metsässä tuli vietettyä 9 tuntia ja rapiat 17 minuuttia. Ei tarvi enää erikseen lähteä puita halailemaan...

Pielisen rannalla iltatunnelmia

Aamunmaisemia

Tuollako luuraa seuraava etappi...

Yllättävän hyvin rappuset tänään nousi töissä ylös että alaskin...onhan pohkeet ja etureidet aika tönkkönä mutta ei pahempia vammoja. Mieli jo tekisi Yyterin tasaisille ja pehmeille neulaspoluille.

Nuts Karhunkierros ensikeväänä on jo kalenterissa...hulluja nämä polkujuoksijat :D

Eihän se Koli ole edes niin kaukana kuin Ruka,
hulluja nämä polkujuoksijat...