Siirry pääsisältöön

Treenitauko ja syksyn suunnitelmia


Hetkeen en olekaan päivitellyt blogia. Jostain syystä se vaan on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Syksy kuitenkin on ollut edelleen ihan aktiivista liikkumista. No vähän rauhallisempaa kuitenkin kun hetkeen. Syyskuussa ei enää ollut kalenteria käytössä, joten tekeminen on ollut enemmänkin fiilispohjalta, vähemmän etukäteen suunniteltua treenaamista. 11 kuukauden valmennuksen jälkeen oli hyvä pitää pieni tauko ja tehdä kaikkea muutakin mukavaa. Ilman sitä kalenteriin merkattua tekemistä. Myös valmennussuhde loppui, ainakin toistaiseksi. Se on tehnyt ihan hyvää, ei aikatauluja ja ennalta määrättyjä lajeja tiettyinä päivinä. On voinut tehdä kaikenlaista mitä mieli tekee. Juoksulenkille on voinut lähteä kun kalenterissa ei ole ollut esim. pitkää fillarilenkkiä tms.


Syksy on hienoa aikaa ulkoilla ja nauttia upeista ilmoista. Metsä on kutsunut puoleensa. Tuntuu että töissäkin on ollut syksy kovin kiireistä aikaa. Olisi monta treeniä jäänyt tekemättä jos ne olisi olleet aikatauluihin sidottuja. Nyt on vaan ollut mukava käydä vähän hengittelemässä ja haukkaamassa happea toimistopäivien vastapainoksi. Syyskuussa tuli edelleen paljon pyöräiltyä. Maantiepyörällä viimeisen kerran syyskuun puolessa välissä, 87 km ja 4 tuntia. Vielä silloin tarkeni lyhyillä bibseillä. Sen jälkeen on siirrytty graveliin ja fatbikeen. Syyskuussa kävin ahkeraan myös uimahallilla. Piti hyödyntää maksetut kerrat ennen kuin ne vanhenisivat.

Lokakuussa olen pikkuhiljaa aloitellut esim. kuntosalitreenejä ja joogaankin jo ehdin kertaalleen. Tuntuu että kehonhuolto on eniten kärsinyt tästä kalenterin puuttumisesta. Onko mikään yllätys kuitenkaan ! Juoksemassa olen käynyt maastossa ilman paineita määrästä ja vauhdista. Olen ihan innoissani kun illat jo pimenevät niin pääsee lamppulenkeille.


Olen viikonloppuna menossa pyörätestiin, joten tavoitteellinen liikunta jatkuu edelleen. Uimahalliin oli kiva palata kesän ahkerien märkäpuku-uintien jälkeen. Toivottavasti kesän aikana on jotain edistystä tapahtunut. Uintivalmennuskin on taas alkanut. Pyöräily jatkuu maastossa ja spinnitunneilla.

Mukavaa loppuvuotta sulle !




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...