Juokseminen ja sen tökkiminen

Tykkään juosta ja varsinkin metsässä. Vaikka alku on tahmeaa, tuntuu että puksutan vauhtiin päästyäni kyllä pitkäänkin. En vauhdilla mutta etenen. Viime aikoina kuitenkin olen helpommin lähtenyt fillaroimaan kuin juoksemaan.

Alkusyksystä onkin juoksukilometrit olleet vähäisiä. Tuntuu etten millään saisi itseäni juoksemaan sellaisia ”kunnon” juoksuja. Miten sen sitten määritteleekin. Lyhyille ja leppoisille vaan. Joskus tuntuu että kynnys on suuri lähteä yksikseen liikkeelle. Kun pyydetään lenkkiseuraksi ei ole mitään vaikeuksia lähteä mukaan.

Ihanan Epun kanssa juoksulenkillä

Puutarhahommia olen tehnyt innokkaasti pitkästä aikaa. Kun pihalla lapioi ja tonkii puskissa koko päivän iltaan asti, pieni piru vaanii olalla ja sanoo että pitäisi sitä vielä lenkilläkin käydä. Onnekseni en heitä kuuntele, ehkä joskus. Arkeen kuuluu paljon muutakin tekemistä, palkkatyöstä puhumattakaan. Joskus päivän sisätöissä istuneena tekisi hyvää lähteä juoksemaan ja joskus taas on viisaampaa ottaa ilta ihan leväten. Välillä onkin hiuksenhieno ero laiskuuden ja palautumisen välillä. Mutta entäs jos ensin töiden jälkeen lepäilee ja sitten syö ja sitten illalla vasta lähtee liikkeelle. Iltaurheilun jälkeen menee ilta pitkäksi, viimeistään unensaanti vaikeutuu. Kun illat pimentyvät, päivät myös lyhentyvät. Yhtenä päivänä kun on liikaa aktiviteettia turhan myöhään, tarkoittaa se sitä että seuraava päiväkin menee palautteluun. Vaikka kuinka luulisi tekevänsä helpon treenin.

Tuossa asiassa on ollutkin vähän oppimista, juoksumäärät eivät ole niitä tärkeimpiä. Kun vaihtaakin juoksulenkin pyöräilyyn niin vielä sen jälkeen on havaittavissa ajattelua ettei tuo fillarointi nyt ole mitään kunnon treeniä. Juosta sitä pitäisi että saisi sykkeet pilviin ja paikat juntturaan. Sitten se vasta olisi kunnon treeniä. Paidankin pitäisi kastua hiestä. Sama fiilis tulee uinnin jälkeen että onko siitä mihinkään. Jos pieni lenkki vielä illalla.

Mun aerobinen kynnys on juoksussa 124 ja fillarissa 118, anaerobinen 148 ja 145. Ne on testattu parisen vuotta sitten Teskussa. Viimeksi pyöräillessä olivat sykkeet 114/134, maastopyörällä 106/129. Joten toisaalta nuo pitkähköt pyöräilyt ovat ihan hyvää pitkäkestoista peekoota. 

Multa löytyy juoksutossuja jokaiselle vuodenajalle. Mutta löytyy myös polkupyöriä. Jospa nyt vain ilman liiallisia suunnitelmia jatkan pyöräilyä ja muuta liikkumista loppuvuoden. Juoksuun voisin paneutua aktiivisemmin taas keväällä.

Koska olen muutamaan kertaan, kantapään kautta, todennut omat rajalliset kapasiteettini ja niiden  rajallisuudet, päätin panostaa talvikauden lihasvoimaan ja kehonhuoltoon. Lokakuusta alkaen saan henkilökohtaisen ohjelman, jonka mukaan mennään ainakin kevääseen asti.