Johan oli jo aikakin koronavuoden toiselle kisalle, siis viralliselle sellaiselle, jossa saa numerolapun rintaan. Tähän kisaan ilmoittauduin ihan viime tipassa ja olinkin sitten viimeinen kun kelpuutettiin jälki-ilmottauneeksi. Joskus tulee tällaisia äkkilähtöjä kun muut suunnitelmat muuttuu. Edellinen lappujuoksu oli apk-maratoonarien hallipuolikas talvella.
Aamupäivä ei onneksi ollut liian aurinkoinen joten keli oli hyvä juosta. Lähdin niinkuin yleensä rennosti ilman aikatavoitetta. Lappu rinnuksissa kyllä vaikuttaa vauhtiin joten ihan reippaasti aloitin. Reitti oli sitten viime kerrasta muutettu ja lähdettiinkin ihan toiseen suuntaan mitä odotin.
Pääosin soratietä ja vähän helppoa polkua ihan alkuun ja loppuun. Juomapistettä olisin kaivannut mutta toisaalta se oli tiedossa. Onneksi oli lyhyt juoksu.
Tämän vuoden Jazzhölkkä oli samalla Jyrki Kankaan muistojuoksu ja ennen lähtöä olikin pieni hiljainen hetki sen kunniaksi. Matkana 7,7 km. Ajaksi tuli 41:53 joka oli mulle ihan huippuaika ! Keskivauhti 5.33, avg 151 bpm. Maalissa kyllä olo oli kaikkensa antanut, puristin vielä hyvän loppukirin, ihan heti en uskaltanut jäädä paikoilleni etten tsippaa. Kaikki osallistujat saivat hienon mitalin jossa oli Jyrki Kankaan kuva. Pokaalisijaa ei nyt irronnut. Sarjassani oli kovia aikoja ja olinkin vasta kuudes. Osallistujia taisi olla miltei 130.
Edellisellä viikolla tein pitkästä aikaa pienen vetotreenin, muuten en tuollaisia kovia juoksuja ole edes tehnyt pitkään aikaan. Silti juoksu kulki helposti joten luulisin että monipuolinen treenaus, mm. pyöräily ja uinti on tehnyt hyvää hapenottokyvylle.
Sunnuntaina palauttavaa patikointia. Käytiin kamun kanssa tutustumassa, heinäkuun luontopolkuhaasteena, Ahlaisten Saanteennokan reittiin.
Reittiä ei ole merkattu joten alkuun vähän harhailtiin liian kauas. Kyllä oikeakin polku sitten löytyi. Taivaalla oli uhkaavia sade- ja ukkospilviä. Polku oli alkuun vähän tylsä, se meni metsässä vaikka odotettiin että koko reitti olisi kulkenut rantoja pitkin. Kun saavuimme niemenkärjessä olevalle rannalle niin se oli oikein upea paikka. Syötiin siellä retkieväät ja ihasteltiin merimaisemaa. Samalla myös uhkaavaa taivasta. Saatiinkin sitten hyvä sadekuuro lopulta niskaamme, joka onneksi loppui aika pian. Paluumatkakin oli pääosin helppoja metsäpolkuja. Mutta Saanteennokan maisemat kyllä kruunasivat reissun. Hyvä retki, 2:26, 8.6 km. Ilemmalla vielä avovesiuintia 1100 m. Aikalailla oli Yyterissä aallokkoa.
Maanantaina pitkästä aikaa kunnon pitkis. Maastojuoksua Yyterissä. Muutama pieni teknisempi juurakkopätkäkin sattui reitille mutta siis Yyterissä polkujuoksu on aikaslailla helppoa maastoa.
Kesäsateen saimme niskaan, enkä muista koska olisin viimeksi ollut noin kovassa sateessa juoksemassa. Reippaasti sitten satoikin mutta onneksi suurimman ajan paistoi aurinko. Kesäsade oli ihan virkistävääkin. 3:40:43, 23.35 km avg 142 bpm. Hiljempaakin olisi sykkeiden puolesta pitänyt mennä.
Keskiviikkona taas Yyterissä uimassa. Tällä kertaa oli aallokkokin maltillisempaa niin oli mukavempi uida.
Kommentit
Lähetä kommentti