Ultraintervallin jälkeen tuli lepoa pari päivää, ihan hyvillä mielin. Kroppakin palautui nopeaan ilman isompia vaivoja. Olisi siis ollut rahkeita lisäkierroksiinkin.
Tiistaina sain pari kaveria mukaan polkujuoksulenkille. Palauttava kepeä kipaisu oli mielessä. Tällä kertaa kun oli herraseuraa niin kas kun lenkistä tulikin odotettua pidempi. Ensimmäisen viiden kilsan maasto on tosi hyvää ja teknistä polkua ja suunnittelin vähän että samaa reittiä tultaisiin takaisinpäinkin. No, lähdettiin kuitenkin eteenpäin soratietä pitkin ja siitä kun vihdoin päästiin metsään etsimään polunalkua niin todettiin että vähän hukassa taidetaan olla. Tällä kertaa siis oli todellista seikkailujuoksua kun välillä harpottiin pitkin risukkoja ja varvikkoja. Löytyihän se polun pääkin taas ja päästiin takaisin lähtöpisteeseen. Kiva polkureissu, ei aina tarvitse mennä merkattua reittejä. 1:46 12.15 km avg 117 bpm.
 |
| Jossain Ruosniemen hoodeilla polkuja etsimässä |
Torstaina olin aamulla aikaisin Porin metsässä, viikolla piti tehdä vähän mäkitreeniä jota en ollut vielä tehnyt ja ajattelin hoitaa senkin pois vaivaamasta. Tein maastolenkin päälle 8 x mäkivetoja. Lämpö kohosi jo aikamoiseksi loppuvetojen aikana ja hetken mietin jos vähän vähentäisi kertoja. Kyllähän ne kaikki kuitenkin tuli tehtyä. 1:26:40 10 km sykkeet 123/162.
 |
| Juhannustunnelmia polun varrella |
Sitten vietettiinkin juhannusta mökillä rentoutuen joten tuli vähän lepoakin.
Sunnuntaina viikon pitkis, hyvä lenkki vaikka se jäikin turhan lyhyeksi, 1:16:27 11 km avg 132. Illalla olikin sitten avovesiuintia.
Oli muuten ensimmäinen uintini avovedessä. Märkäpuvulla siis. Sain puvun vasta nyt juhannusviikolla ja testasin sitä mökin rannassa pariin otteeseen. Se ei oikein luonnistunut. Tuntui että olin ihan unohtanut miten uidaan kroolia ja etenkin miten hengitys sujuu. Nämä pari ekaa yritystä olivatkin aika ahdistavia, päätäkin rupesi miltei heti pakottamaan. Meidän mökkirantamme ei ole syvä mutta pohja on oikein kunnon mutapohja joten vesikin on siten tummaa. Se ehkä vähän haittasi ensimmäistä kokeilua kun ei nähnyt pohjaa, tai mitään muutakaan.
Oltiin Yyterissä sitten sunnuntai-iltana pienellä porukalla uimassa ja yllätyin että siellähän se sujui erittäin hyvin. Onneksi on ihan lähellä tuokin ranta niin sinne pääsee opettelemaan ennenkuin siirtyy muille mahdollisille uimareiteille. Mittaria en laittanut sillä luulin että vaan vähän totuttelen veteen mutta ihan kunnon uinti siitä taisi lopulta tulla. Tästä ei pääse kuin eteenpäin!
 |
| @maikku |
Viikon juoksut 33,2 km. Vähän myös uintia ja siitä muuten sai todellakin endorfiinejä loppukesään...
Kommentit
Lähetä kommentti