Siirry pääsisältöön

Trikoota ja seiskaveikkaa

Eipä alkanut uusi vuosi reippaalla liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla. Nyt on pian kaksi viikkoa tätä vuotta taputeltu, liikunta on ollut milteimpä nollissa...Ruokavalio suhtkoht kohdillaan, mutta vailla minkäänlaista säännöllisyyttä tai oikeanlaista ruokaa, liikaa ei ole syöty mutta vääränlaisesti..
Viime vuosi siis päättyi flunssaan ja tämä vuosi alkoi sairaslomalla. Diagnoosi poskiontelotulehdus, järkyttävää yskää ja valtavasti räkää...
Lääkkeet on onneksi purreet ja huomenna pitäisi aloittaa normirytmin palauttaminen, lenkkeily ja ruokailu kohdilleen.
Tarpeeksi on laiskoteltu, ihan kyllästymiseen asti. Kun olo hieman parani innostuin ompelemaan mummun mussukalle vähän trikoovaatteita.

Paitaa ja pöksyä Leolle, koko 60 cm.

Jossain vaiheessa kun katselin villalankakasaa, sain inspiksen sukkien kutomiseen. Mallin löysin netistä, yksinkertainen mutta jotain erilaista perussukkaan..ohje löytyi Taimitarhan blogista
http://nipistys.blogspot.fi/


Malli on "Twist or not", lanka on Novita 7 veljestä Raita


Viimeisimmistä juoksija-lehdistä löytyi passeli maraton-ohjelma, jospa aloitellaan sillä tällä kertaa. Alku on sopivan rauhallinen, joten mukaan vauhtiin pääsee vaikka tämä alku onkin vähän takkuillut.
Master Bedroom on saanut pari uutta lipastoa joten kaappien siivous ja tavaroiden uudelleenjärjestely on alkanut. Siinäkin riittää puuhaa hetkeksi.
Olen säästynyt alkuvuoden alennusmyynneiltä kun kerran ei ole päässyt kaupoille. Mutta netissä pystyy shoppailemaan senkin edestä. Ensimmäisen paketin jo sain ja toista odotellaan...

No olihan siellä mukana muutamia liikunnallisiakin motivaattoreita  :)






Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...
6 kommenttia
Lue lisää