Kesän mittaan on ollut useita yhteislenkkejä poluilla. Kuitenkin huomaan ettei itselläni ole aina ollut aikaa osallistua. Mukamas. Usein on ollut jotain muuta aktiviteettiä ja sovittua menoa. Ehkä sen vuoksi myös juoksukunto on junnannut paikoillaan. Porukalla meno on yleensä paljon reippaampaa. Itsekseen juostessa tulee helpommin pysähdeltyä ja muutenkin hitaammin edettyä vähänkin teknisemmissä paikoissa.
Olen sentään muutaman kerran käynyt järjestetyillä juoksulenkeillä. Esim. Porin Latu ja Pori Trail Runners järjestävät säännöllisesti yhteislenkkejä polkujuoksijoille. Molempien yhteislenkit on tarkoitettu kaikille innokkaille, vauhti sovitetaan osallistujien mukaan. Yhteislenkit ovat maksuttomia, eikä niihin vaadita erikseen ilmoittautumista.
Itsekseni juoksen pääasiassa tutuilla kotipoluilla. Nepä ei kovin teknisiä taikka muuten haasteellisia maastoja ole. Yhteislenkkien mukana tulee käytyä vähemmän tutuilla ja ihan uusillakin poluilla juoksemassa. Niissä tapaa myös aina uusia kasvoja, vanhoja konkareita ja aina löytyy uusia innokkaita polkujuoksijoita.
Pori Trail Runnersin lenkki tällä viikolla oli Ruosniemi-Hyvelä akselilla. Keli oli lämmin, kesän todennäköisesti viimeisimpiä ”melkein” hellekelejä. Lämpöä oli vähän päälle 20 astetta ja aurinko paistoi. matkaan lähdettiin Ruosniemen koululta. Reitti ei ihan uusi ollut mutta olin pitkästä aikaa sillä suunnalla juoksemassa. Alkuun pätkä pururataa ennekuin sukellettiin metsään. Metsä oli elokuisen rehevää ja vihreää, vähän kosteaakin. Onneksi ei liian märkää vaikka sateitakin on ollut. Huomasin etten ole pitkään aikaan taas ollut tuollaisessa maastossa. Kapeilla heinikon keskellä olevilla poluilla piti tarkkaan katsoa eteensä, kuten oikeastaan melkein koko ajan. Polku oli juurakkoista ja varsin kivistä. Parissa kohtaa sileällä kalliolla epäröin pitääkö tossu, mutta Hokan Torrent ei petä.
Reitin varrella tuntui olevan ihan tuttujakin paikkoja. Siellä suunnalla on siis ennenkin juostu. Nyt kun mentiin peräkanaa muiden perässä, ei oikeastaan maisemia ehtinyt ihailemaan. Maastokin toki vaati katseen pitämistä polussa. Loppumatkalla sentään pysättiin hetkeksi näköalaa ihailemaan ja nappaamaan sen pakollisen selfien. Tunnin lenkeillä ei oikeastaan lisäenergiaakaan tarvita, olen kuitenkin katsonut tarpeelliseksi ottaa vähän juomaa mukaan. Noshtia sekaan niin maistuu paremmalta kuin pelkkä hölskynyt vesi.
Syke oli käynyt aikalailla huipulla, enpä ihmettele sillä välillä meno oli ihan haipakkaa. Toisaalta juttuakin riitti, sen perusteella ei vauhti ollut kuitenkaan liian kova. Yhteislenkit yleensä on sovittu suurin piirtein tunnin mittaisiksi, jolloin ne eivät ole liian haastavia hitaammillekaan. Sen aikana matkaa tulee n. 8 km. Tällä kertaa lähdin lenkin päälle vielä uudestaan pienelle kierrokselle sillä vajaa pari kilsaa jäi kympistä.
Ne loput vajaat pari kilsaa olikin sitten ihan pelkkää hidasta etenemistä. Koko lenkkiin meni aikaa 1:33:18, 190 km ja sykkeet 137/160 bpm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti