Porin Raasto, itsensä ylittämistä seikkailukisassa

Lauantaina kisailtiin multisporttia Porin Raastossa, Reposaaresta seikkaillen kohti Yyteriä. Voisin sanoa että kotikenttäetu. Upea kisapäivä kesän pahimmassa vesisateessa. Ukkosen vuoksi peruttiin pari vesiosuutta, myös kaikista viimeisin jossa olisi pitänyt vielä Yyterissä käydä hakemassa yksi rasti vesipatjalla. Siitä sai suurin osa kilpailijoista, tasapuolisesti, kahden tunnin aikasakon.

Tiedossa oli että vettä saattaisi tulla ja reippaasti. Joten siihen osasi varautua jo varustuksissa. Onneksi kesäsade, vaikka runsaasti tulisikin, on lämmintä. Järjestäjä suositteli tällä kertaa pyöräksi esim. cyclocrossia mutta päätimme lähteä fäteillä. Sade teki kelistä paikoitellen mutaisen ja muutenkin haastavan niin pyörävalinta oli meille ihan hyvä. Ehkä siinä hävisi vähän pyöräosuuksien nopeudessa mutta eipä se meidän tahtia haitannut.

Lähtötunnelmissa

Olin edellisenä vuonna samassa kisassa, joten tiesin vähän mitä odottaa ja mitä pitäisi pakata mukaan. Uimapatja oli uutta ja sellaisen kävin ostamassa suositusten mukaisena. Sen kanssa vaikeinta oli pakata se pyörään. Varusteissa oli myös pelastusliivit jotka lopulta parhaiten kulki mukana päälle puettuna ja sen päälle vasta reppu. Sadetakki oli repussa ja sitä kyllä tarvittiinkin. Vaikka kaikki vaatteet olivat valmiiksi märät, lämmitti takki ihan kivasti lopun fillariosuudella. Sekin oli lopulta litimärkä. Mielessä kävi että sen piti olla takki jolla voi kisata tuntureillakin kovissa sääolosuhteissa. Näissä länsirannikon sateissa se ei ihan kuivana pitänyt.

Kisan startti oli kymmeneltä. Ennen kuin päästiin liikkeelle, piti kyseinen uimapatja täyttää ja siitä jo sai aavistuksen että heti kastutaan. Se oli yllätys että prologi oli aika hurja. Sillä merenkäyntikin oli jonkinmoinen lähestyvän ukkosrintaman myötä. Uimapatjalla piti kauhoa läpi 4 karia eli siis pientä saarta ja hakea niistä rastit. Pisin ja pahin (sivulta puskevan aallokon vuoksi) matka oli parisataa metriä, yhteensä uimapatjailua tuli n. 500 m. Alku oli hankalaa, ei ihan ollut heti tekniikka hallussa.

Sen jälkeen alkoi itse seikkailu. Haettiin rasteja ja tehtiin questejä. Heti alkuun oli myös toinen haastava tehtävä. Kuljetettiin koivunrunkoa ja siinä välissä hypättiin satama-altaaseen. Sieltä tikkaita pitkin ylös ja siinäkin vaiheessa oli jo kivasti aallokkoa. Hauskin rasti oli kun soiteltiin toisillemme ohjeita ja haettiin vuoron perään rasteja pitkin saarta. Siinä vaiheessa alkoi vesisadekin.

Pahin rasti taas oli kun piti osata kiertää merimerkit ja laskea annetut luvut oikein. Ohjeet oli mutta taisin olla liian malttamaton ja siinä rastissa menikin eniten aikaa. Vettä satoi siinä vaiheessa runsaasti ja vilu rupesi kangistamaan jo sormetkin. Kun kaikki rastit oli tehty suunnattiin takaisin pyörille. Uimapatja piti vielä saada pyöräntankoon kiinni ennen kuin lähdettiin eteenpäin. Nyt satoi vettä vieläkin runsaammin. Tässä vaiheessa puin sadetakin. Edessä oli pyöräily Yyteriin. Matkalla muutama rasti noudettavaksi. Kun päästiin perille ja pyörien vaihtopaikalle, kuultiin että viimeisin uimapatjailu oli peruttu ukkosen vuoksi. Helpotus mutta ehkä vähän pettymys kun sitä jo oli odottanut. En sano että olisi innolla sitä odottanut, mutta se olisi ollut loppuhuipennus. Sen vuoksi viimeinen rutistus ennen maalia jäi vähän laimeaksi. 

Taivas veti synkäksi ja tämän viimeisen rastin ehti suorittamaan vain osa joukkueista

Maalin jälkeen käytiin autosta hakemassa saunakamppeet. Hetken istuttiin pakussa juomassa aamun haaleaa kahvia termarista, ennen kuin lähdettiin leirinnässä sijaitsevalle saunalle. Löylyssä tuli istuskeltua tovin lämmittelemässä. Sitten vielä syömään.

Aika upea fiilis kisan päätteeksi. Kaikki rastit suoritettiin, aikaa meni garminin mukaan 5 tuntia ja 9 minuuttia. Viralliseen aikaan tosin lisättiin se 2 tuntia kun ei päästy suorittamaan viimeistä rastia mereen, sieltä olisi vielä yksi kuittaus pitänyt hakea. 

Minä ja Marjo, RollingStones

Me olimme kamun kanssa hyvä tiimi, RollingStones. Nimi kuvaa meitä hyvin, vierivä kivi ei sammaloidu. Täydennämme toisiamme hyvin, toinen on rauhallinen eikä turhia murehdi etukäteen (minä), toinen taas vähän vilkkaampi ja taas miettii asioita enemmän ja ehkä välillä vähän liikaakin. Hän on myös koko ajan tsemppaamassa ja kyselemässä miten menee. Minä taas, mitä enemmän jännitän tai on haasteita, en niinkään pulise vaan enemmänkin vaikenen. Yhteistyö pelaa kisassa hyvin.

Mahtava päivä. Näitä kokemuksia kyllä muistellaan vielä kauan.

Toisen kuvan nappasi Eppu ja viimeisin on oma, sateessa ei tullut kaivettua puhelinta esiin kuvia varten. Muut kuvat @kuparrik