Kesän juoksuja

Niin että miten ne juoksut on kesällä sujuneet. Hissukseen sanoisin. Ainoa tavoite on ollut että joka kuukausi tulisi vähän enemmän juoksua. Määrät onkin nousseet todella maltillisesti. Ehkä siitä johtuen etten ole koko ajan miettinyt juoksua, olen saanut kesällä tehtyä paljon muutakin. Pihalla on rakenneltu ja puutarhaa hoidettu ja niin edespäin. Olen myös tyhjennellyt viime vuosilta jääneitä maalipurkkeja, maalisutia on heiluteltu siellä täällä.

Kohta on syksy joten kuntosalitreeni pitäisi aloittaa ja pyrkiä jatkamaan sitä nyt ainakin vuoden loppuun. Toivottavasti innokkaana vielä sen jälkeenkin.

Todennäköisesti rauhallisesta tahdista johtuen olen säästynyt isoimmilta vaivoilta ja samaten rasitusvammoilta. Niiden kanssa onkin tahittu nyt jo syksystä alkaen. Toki olen nyt käynyt säännöllisesti myös hieronnassa.

Juoksulenkit ovat pisimmällään olleet runsaan kympin mittaisia ja ajallisestikin alle pari tuntia. Tuntuu että sykkeetkin ovat hiljalleen palaamassa normaaliin. Poluillekin on uskaltanut yhteislenkille kun tietää että jaksaa muiden vauhdissa. Toisaalta sen on varmaan sitä vaatinutkin että pääsee takaisin omalle tasolleen. Helposti sitä kuvittelee ettei jaksa ja jääkin sitten tavallaan alisuorittamaan omaa juoksuaan. Erään kaverin kanssa olen käynyt n. 6-8 km pituisilla waldniel-lenkeillä, siis n. 5 min juoksua ja 2 kävelyä jne. Se on ehkä sopinut itsellekin tähän kohtaan. Se on mielestäni myös auttanut siihen oman juoksukunnon palaamiseen. Sairastin lievän korona keväällä, mutta en usko että se pelkästään on pitänyt sykkeitä normaalia korkeammalla. 

Kyseisestä tekniikasta on viime aikoina riittänyt mielipiteitä. Toisten mielestä juoksijan pitää juosta eikä välillä kävellä. Toisten mielestä se taasen kuuluu yhtälailla juoksuun vaikka pätkiä kävelisikin. Ainakin se helpottaa esim. sykkeiden matalana pitämistä ja siten pystyy helposti pidentämään lenkitkin pidemmiksi. 

Eniten olen ehkä kaivannut vetotreenejä.  Pidän varsinkin lyhyistä vedoista, 100-500 m. Niitä pitäisi lisätä nyt niin nekään ei tuntuisi niin hirveiltä. Tiedän että ne sitten kehittävät juoksua kaikin tavoin. Ilman tavoitteitakin tekemisestä tulee helpompaa kun käy välillä ääripäissä.

Peekoota olen saanut paljon pyöräilyllä ja ne ovat samalla korvanneet monta pitkistä. Kesäkuussa juoksin 57 km. Heinäkuussa juoksin jo 80 km.

Hello Yytskä !

Eipä se ihme että paikat on pysyneet parempina, sillä eihän noilla kilometreillä ole paljon rasituttu. Aika radikaali muutos viime vuoteen, jolloin olin jo tässä vaiheessa vuotta juossut 350 km enemmän kuin tänä vuonna.