Saaren Luontopolku ja kesäfiiliksiä

Pikkuhiljaa on meilläkin lämmennyt niin että kevyemmilläkin juoksuvaatteilla tarkenee. Meren läheisyys  vaikuttaa siihen ettei ihan liian lämmintä ole vieläkään ollut.

Tiistaina kävin maantiellä ulkoiluttamassa Bianchia. Aurinko paistoi mutta tuuli oli sen verran viileä että suuntasin viimetipassa kohti sisämaata. Mietin siinä samalla reittejä.  Päädyin tekemään ympyräreitin ja takaisinpäin tullessa kävin myös Kallossa fiilistelemässä. Paikat ehtivät siinä sitten lämmetä sen verran ettei merituuli tuntunut enään liian viileältä. Totesin että pystyn kyllä pitämään ihan hyvää vauhtiakin, toki se vähän hidastui paikoitellen kun oli huonoa asfalttia ja tietenkin Kallossa piti katsella myös maisemia.

Fillarilenkistä tuli oikein passeli, 1:41:18, 35.37 km . Testasin samalla uutta mittariani, hankin Garminin edgen, nyt saan matkamittarin siirrettyä molempiin fillareihin. Ensivaikutelma oli hyvä.

 

Keskiviikkona meillä oli yhteistreenit Mestareiden portailla. Hölkkää alkuverraksi paikanpäälle. Päivän agenda oli 45 minuuttia ja niin monta kertaa rappuut ylös kun ehtii. Reippaasti joka toiselle askelmalle. Saldoksi minulle tuli 34 kertaa. Kyllähän se lopussa pikkaisen tuntui reisissä. 1:11:36 7.15 km sykkeet 134/157. Hauska treeni tavallaan...

Torstaina retkikamun kanssa toukokuun luontopolkuhaaste. Nyt patikoitiin lähistöllä oleva Saaren luontopolku. Se on lyhyt, vain 2 km mutta todella kiva pieni reitti. Vaikka matka oli lyhyt otettiin myös kaffeet ja eväät mukaan. Evästauko kuuluu patikkaretkeen.
Reitti alkoi riippusillan ylityksellä. Kiva aloitus. Sillalla on pituutta sen verran että se ihan heilui uhkaavasti jos liian reippaasti lähti.

 

Vielä on kiva reippailla metsikössä kun ei ole itikat ihan vielä heränneet kiusaamaan. Reitin varrella oli hauskoja tehtäviä lapsille ja toki lapsenmielisillekin. Mutta kivaa aktiviteettia lapsille ettei mene vain reitin läpi kävelyksi. Meidän tapoihin tuntuu kuuluvan se, että aina saamme miltei tuplaten matkaa kerättyä. Nytkin sen verran poluilta poikettiin että ihan 2 kilsaa ei riittänyt. Lopussa sitten tuli sopivat kaksi kannonnokkaa vastaan, joten siinä pidettiin evästelyhetki.

Perjantaina rento pk-lenkki hiekkarannalle. Oli niin upea aurinkoinen ilta että piti juosta aivan rantaa pitkin ja nyt olisi taas juoksututtanut vaikka kuinka pitkälle. Mutta iltalenkille sopivat speksit tänään 1:12:45, 8.52 km, avg 129 bpm.

Viikonloppuna vietin ensimmäisen yön mökkisaaressa. Aurinkoista keliä mutta sopivalta kantilta puuskina tuuli kyllä viilensi. Sunnuntaina onneksi parempi keli. Mökki on nyt siinä kunnossa ettei tarvitse kuin lomailla. Vitsi vitsi, sehän on todellinen puuhamaa ja juuri sellaisesta pidän. Rentoa puuhastelua ja rentoa oleilua.

Sunnuntain päätteeksi vielä peruslenkki 1:00:59, 7.9 km avg 131 bpm.
Nyt muuten tarkeni jo hyvinkin teepparilla ja lyhyemmillä pöksyillä. Tänä viikonloppuna tuntui jo ihan kesältä.

Yyterin dyynit

Pihahommia, suunnistusta ja jopa yksi juoksulenkki

Tämä viikko on ahkeraan tehty pihahommia, pitkästä aikaa. Ehkä tämä korona-aika näkyy juurikin siinä että pihallakin on ehtinyt puuhailla. Ei ole ollut mitään tärkeitä kisoja mihin olisi pitänyt treenata. Oikeastaan vain pari varsinaista juoksutreeniä jäi pois ja yksi lihaskuntotreeni.

Lihaskuntoa siis on tehty sitten pihalla. Olen kanniskellut pihalaattoja ja isoja katukiviä ees taas. Kärrännyt ja lapioinut. Istuttanut pensaita ja puskia. Todella kivaa hommaa pitkästä aikaa. Lopputuloksena sain kasvihuoneen kylkeen soman pienen pation, vähän se vielä on kesken. Pientä rekvisiittaa olen siihen vielä suunnitellut. Itse kasvihuoneen kimppuunkin kävin ja totesin että sen siivoamisessa meneekin enemmän aikaa. Istutuslaatikot pitää uusia joten taas kärrättiin multaa. Onneksi vielä ei ole kiire tomaatintaimien kanssa. Nyt pitää kasvihuone ensin tyhjentää että saadaan rakennettua uudet laatikot sinne.

 

Tiistaina olin  kamun kanssa suunnistamassa omatoimirasteilla. Pikkureissu taas. Meillä meni siihen 3:49:36, radan pituus oli 4.2 km ja meille tuli siitä mittaa miltei tuplaten. Reitti mentiin pääasiassa kävellen. Kaikki rastitkin lopulta löytyi, ilman kovin isoja pummeja tällä kertaa. Jälkeenpäin kuulinkin että rata oli haasteellinen. Paljon kalliota ja korkeuseroja. Ilmankos! No tulihan siitäkin sitten oikein oivallinen pk-treeni. Maasto oli todellakin aika haastavaa, hauskaa meillä taas oli ja oltiin itse tyytyväisiä reissuun. Suunnistus onkin meillä ihan jotain muuta kuin aikaa vasten juoksemista.

Rottajärvi

Lauantai kului saaressa siivoamassa mökkiä kesäkuntoon. Sunnuntaina jo teki mieli juoksemaan. Lähdin treenikamun kanssa aamulla pitkikselle ja mittaa sille tuli ihan hyvät 16,21 km ja aikaa meni 2:10:15, avg 124 bpm. Tehtiin lenkki tääällä minun maisemissani, joten suuntasin alkuun polkuja pitkin Yyteriin. Sieltä Herrainpäivien nokkaan jossa kierrettiin pieni kilsan mittainen luontopolku. Ikäväkseni tuli huomattua että koronaturistit olivat jättäneet nuotiopaikan surkeaan kuntoon. Ikinä ennen en siellä ole nähnyt moista määrää roskiakaan. Jatkettiin matkaa Karhuluodon koirarantaa pitkin kohti Mäntyluodon Kalloa. Siellä käytiin kääntymässä ja lähdettiin takaisinpäin. Loppumatka olikin sitten asfalttia. Oikein kiva lenkki taas saatiin aikaiseksi.

Herrainpäivien luontopolulta

Kallon majakka

Iltapäivällä saimmekin yllätysvieraita pienistä lapsenlapsista, joten siinäpä se sunnuntai hurahti.

Mummun kukkapenkistä kotiinviemisiä

Puolikas Yyterissä

Lauantaina juoksimme treeniporukan kanssa puolimaratonin. Yyterin puolimaraton epävirallisesti, mutta virallisella reitillä. Samana päivänä alunperin piti minunkin olla juoksemassa maratonia. 

Huolto oli omatoiminen mutta aika otettiin niin kuin kisassa kuuluu. Joten juomareppu selässä lähdettiin. Testasin geelejä samalla. Joita en yleensä ole käyttänytkään sillä jo  muutaman vuoden on energianlähteenä ollut powerbarin geelinappulat. Nyt satuin maistamaan Highfiven energiageelejä ja tykästyin makuun. Maku on berry ja todella raikas maku eikä ollenkaan äklönmakea. Tuote on vatsaystävällinen ja nyt kokeilun jälkeen olen tyytyväinen geeliin.

Vähän etukäteen olin epäileväinen koko juoksusta, pitäisi juosta mukamas kovaa. Mukavuusalueen ulkopuolella tapahtuvat juoksut tuntuvat aina etukäteen jo ottavan päähän. Keliksi lupailtiin kovaa vesisadetta ja mietin jos koko homma vaikka peruttaisiin. Alaselkäkikin oli ollut monta päivää tukossa ja toinen nilkka saanut iskua jossain kun oli ihan turvonnut.

Pitihän sitä kuitenkin lähteä mukaan juoksuun kun muutkin. Pieni sakki meitä oli ja sovittiin naisten kesken että mennään kimpassa. Ei muuten sateesta tietoakaan. Pitkästä aikaa myös päivä ettei tuullut.

Lähdettiin sitten tasaista vauhtia juoksemaan ja kun aikoja katselin niin hyvinkin alle kuuden mentiin suurimman osan aikaa. Muutamassa kohtaa himpun yli kuutta.

Kahteen tuntiin olen parhaiten puolikkaan juossut mutta nyt ei ollut suunnitelmissa ennätyksiä. Juoksu tuntui koko ajan ihan hyvältä ja kieltämättä olisi lopussa hyvin pystynyt kiristämään mutta loppuun asti mentiin kimpassa eikä jätetty kaveria. Nythän kuitenkin oli ihan epävirallista menoa. Ehkäpä numerolappu rinnassa olisi siivittänyt likemmäs kahta tuntia. Nyt tuli ajaksi 2:07:17, 21.16 km avg 143 bpm. Keskivauhti 6:01.  Todella hyvä treeni. Aikakin oli hyvä ilman isompia puristuksia.

Ilman Koronaa oltaisiin siis oltu juoksemassa kokomaratonia Helsingissä.

Viimeiset kolme päivää olinkin vaan lepuuttanut ja huoltanut kroppaa. Tiistaina olin kamun kanssa suunnistamassa ja siellä ehkä nilkka vähän muksahtanut. Alaselkä on ollut todella kipeä joten jätin keskiviikon stadiontreenit väliin. Kaikenlainen hyppely ja loikkiminen ei tee hyvää valmiiksi kipeälle selälle.

Suunnistus muuten olikin hauska tällä kertaa. Saatiin runsaan kolmen kilsan reittiin kulumaan aikaa 3,5 tuntia. Kyllä vaan. Käveltiin kyllä suurimmaksi osaksi mutta heti toinen rasti aiheutti harmaita hiuksia. Sitä etsittiin varmaan tunnin. Emme antaneet periksi ja kyllä se lopulta löytyi, aivan eri paikasta missä me pörräsimme. Tulipahan mainio pk-treeni siitäkin ja monta uutta upeaa polkua löytyi.

 

Sunnuntai menikin koko päivä pihahommissa, pitkästä aikaa. Ne on vielä ollut vähän vaiheessa kylmien kelien vuoksi.

Tätä rastia etsittiin jonkin aikaa...
Löytyihän se lopulta...
ihan väärästä paikkaa...

Äitienpäiväralli, Nuts Virtual Race

Mukavaa tsemppausta on kevään mittaan tullut myös parista virtuaalikisasta, Nutsit on järjestäneet sekä pääsiäisenä että äitienpäivänä omatoimiset virtuaalihipat.

Ennen tätä korona-aikaa pähkäilin miltei koko kevään osallistumista Ylläs-Pallakselle, viime kädessä päätin sen jättää väliin ja sitten miltei samoihin aikoihin tapahtuma siirrettiinkin.

Pääsiäisenä oli ensimmäinen "Nuts Virtual Race". Silloin juoksin 10 kilometriä lähipoluilla. Ihan rentoa maastojuoksua ilman mitään kisapaineita vaikka aikakin piti jakoon laittaa. Pääasiahan oli tuo yhteisöllisyys ja upea numerolappu jonka voi sitten kisan jälkeen somettaa kaikelle kansalle...Oli muuten hieno lappu. Vielä sitäkin hienompi kisalappu oli nyt Äitienpäivärallissa.

Koska äitienpäiväksi oli luvattu sateista keliä suuntasin maastoon jo lauantaina. Aurinko paistoi mutta aika kylmää oli. Puolenpäivän aikaankin vielä kun lähdin liikkeelle vain 6 astetta plussan puolella. Toki juostessa oli oikein sopiva keli.

Päätin juosta ihan rauhassa ja ilman mitään suorituspaineita,  viikon peruspitkis siis. Mitään suoraviivaista reittiä ei ollut vaan suuntasin normi juoksureiteilleni ja menin siten miltä tuntui, tuttuja polkuja seuraten. 

Testasin samalla uutta juomareppuani. Ostin ihan extemporee uuden camelbackin kun vanhasta meni jokin klipstaaki poikki. Tähän ei mahdu juotavaa kuin 1,5 litraa mutta luulen että se on oikein passeli. Mitään pidempää polkujuoksukisaa ei nyt ihan ole tiedossakaan. Vasta syksyllä.

Tässä mallissa on nyt rinnuksilla isommat taskut joihin mahtuu kaikki tarvittavat kamat, ilman että niitä pitäisi pakata selkäpuolelle. Joka siis aina hankaloittaa matkan varrella kun pitää ottaa koko reppu pois selästä kun jotain pientä tarvitsisi. Ainoa miinus oli että salomonin lötköpullot ei ihan istu noihin etutaskuihin. Oma moka. Salomon ja CamelBack ei ehkä ole tarkoitettukaan sopimaan yhteen.

Yyterin kangasmaastoa

Jalassa oli LaSportivan Bushidot. En ole niillä kovin pitkiä matkoja juossut mutta ne olivat näin kolmen tunnin juoksussa oikein hyvät, sopivat täydellisesti Yyterin helppoihin maastoihin. On vähän keveämmät kuin Hokan Speedgoatit.

Muuta energiaa ei mukana ollut kuin geelinappuloita ja urheilujuomaa. Niillä ihan pärjäsi kun ei ollut lämmin eikä kova vauhtikaan. keskisykkeeksi jäi 127 mikä oli oikein hyvä syke pitkälle peruskestävyyslenkille. Matkaksi tuli 21.2 km ja aikaa kului 2.54.10.

 

Niinkuin asiaan kuuluu kilometrit tuntuivat menevän hitaasti kunnes oli enään vajaa puolet jäljellä, hups mutta sitten ne menivätkin nopsaan. On se vaan tosiasia että tuolla metsässä ja luonnossa saa itselleen hyvän fiiliksen, vaikka kuinka on ennestään tutut maastot niin joka kerta maisemia katselee "uusin silmin".  Kevät on pitkällä ja vähän jo rupeaa vihertämään, meilläpäin on vielä ollut sen verran kylmää ettei puissa vielä ole isoja silmuja mutta ne saattaa ilmaantua heti ensimmäisen kunnon sateen jälkeen. Näin keväällä meri pitää ilman pidempään koleana ja vastaavasti meri syksyllä pidempään lämmittää.

Sunnuntai olikin jo ihan erilainen päivä. Kova tuuli ja sateisen oloinen. Hyvä päivä palautella pitkältä lenkiltä. Maastopyöräily olisi ollut hyvä vaihtoehto. 

Sain kuitenkin kyläilemään tulleen kuopuksen houkuteltua metsään etsimään rasteja. Tällä viikolla omatoimirastit olivat Yyterissä. Viime viikolla meidän suunnistuksemme ei ihan vihkoon mennyt, taidettiin valita reitiksi liian vaikean. Löydettiin parin tunnin aikana vain kolme rastia ja sitten luovutettiin. Opettavainen reissu.

Mutta nythän on maasto niin tuttua ettei voi eksyä. Sen verran oikaistiin reittiä että lähdettiin liikkeelle jo kotoa eikä ajettu autolla lähtöön. Siitä tuli vain vähän lisämatkaa. valittiin pisin matka, 5.2 km mutta lopulta siitä tuli 10. 3 km ihan hyvää maastojuoksua. Aikaa meni 1:49:27 avg 122 bpm.

Kaikki rastit löytyi ja vettäkin rupesi kunnolla satamaan vasta hetki sen jälkeen kun päästiin kotiin.

Huomioitava kuitenkin on että vaikka metsä on noinkin tuttu ja polkuja vilisee ristiin rastiin, niin tarkkana saa olla. Ainoastaan yhdessä paikassa jouduttiin vähän arpomaan oikeaa paikkaa.

Positiivista taas se että löytyi jälleen kerran muutama ihan uusi polku. Aika hyvä palauttava lenkki lauantain pitkälle. No, eihän lauantain rauhallinen pitkis nyt olisi kuitenkaan noin pitkää palauttavaa tarvinnut.

Maanantaina alkoikin taas uusi treeniviikko ja heti alkuun tonnin vetoja. 2x1 km, 1x2 km ja 1x1 km sekä lämmittelyt ja palauttelut. 

Hemmetin hyvä treeni joka sujuikin suhteellisen hyvin. Tavoiteaika 5.15/km ja vedot olivatkin 5:18, 5:14, 5:21, 5:34 ja 5.15. Yhteensä 49:04 ja 7.21 km, sykkeet 135/159. Vedot tein maastossa sillä keli oli taas todella kylmä ja tuulinen joten etsin vähän suojaisemman paikan treenille.
Tuon treenin jälkeen olo ei enään ihan kevytkään ollut.

OmatoimiMaratonilla

Toukokuun puolessavälissä oli alustavan suunnitelman mukaan kisa johon olisi pitänyt treenata todella hyvin ja paljon. HelsinkiCityMaraton. Ihan alunperin meidän piti kaverin kanssa juosta kyseinen matka Yyterissä. HCM on nyt siirretty syksyyn ja jostain kumman syystä myös tavoitteellinen maratonharjoittelu on ollut hieman vaiheessa. No, tavallaan vain ne pitkät asfalttilenkit on jääneet tekemättä. Pääasiassa olen pitkikset tehnyt maastossa, poluilla ja sorateillä. Pisimmät lenkit ovat olleet 18-19 km.

Koronan vuoksi tuntuu että motivaatiokin on vähän kärsinyt. Onneksi omassa treeniporukassa on ollut koko ajan pieni pöhinä päällä, valkku on keksinyt meille puuhaa ja yhteistreenejäkin on ollut, hieman pienempinä annoksina kylläkin.

Kalenterissahan on jo tovin lukenut että maraton juostaan eräänä tiettynä sunnuntaina. Sitä on vähän sivuutellut ja vähätellyt. Tuskinpa siitä nyt tällä treenaamisella mitään tulee, eikähän se ole edes mikään virallinen joten ei siis välttämätönkään...

Siis viimeisin pitkä lenkki nyt sitten olikin ihan maratonin mittainen, mitään tilastomainintaa siitä ei nyt tule mutta kylläkin hyvää mieltä ja luottamusta omaan tekemiseenkin.

Nyt ei ajalla itsessään ollut kovin merkitystä, vaan sillä että juoksi kyseisen matkan. Lähdin mukaan sillä mielin että voin juosta myös vain puolikkaan. Sama reitti mentiin kahteen kertaan. Koska isompia vaivoja ei puolivälissä ollut niin pithän sitä jatkaa kaverien kanssa. Olenkin nyt tyytyväinen omaan juoksuun, ei äkkiseltään huonompi suoritus kuitenkaan. Aikaa sitten menikin viitisen tuntia. 

Keskisyke oli 134, hieman olisi voinut olla alhaisempikin toki.

Juoksun jälkeen auton rattiin ehkä vähän huolestutti, pikkasen pohkeet paukkuivat. Olin onneksi varustautunut juoksussa kompressiosäärystimillä ja polvissakin oli teippaukset. Varmuuden vuoksi.

Matkalla SuviHoon kanssa

Maanantaina kävin puolentoista tunnin palauttavalla kävelyllä metsässä, pakarassa oli jonkinlainen jumi mutta muuten jalat toimivat. Tiistaina tuo jumi pisti oikein kunnolla joten tein pitkän rullailu- ja pallokäsittelyn joka tuntuikin auttavan.

Keskiviikkona jo aamupäivällä runsaan tunnin suunnistamassa (lomapäivä), siinä tuli hyvää palauttavaa hölkkää maastossa. Illemmalla stadionilla treenit, kahvakuulaa ja lihaskuntoa höystettynä pienellä rapputreenilläkin. Sitä ennen kävin viiden kilsan maastolenkillä. 

Ihan hyvin siis palauduttu.

Torstaina, siis vapuunaattona, pienellä treeniporukalla pyöräilemässä. Maantiefillareilla. Minulle tuli siitä 2,5 tunnin lenkura ja kilometrejä runsas 50. Oikein kiva vappulenkki.

Mäntyluodon Kallossa

Kunhan nämä kevätkelit lämpenee edes vähäsen, tulee varmaan enemmänkin pyöräiltyä.
Huhtikuussa tuli ihan kiitettävästi juostua, 154.2 km ja pyöräilyäkin 167.8 km.

Mukavaa Vappua!

Retkeilyä Isonevan suolla ja Kaasmarkun luontopolulla

Huhtikuussa patikoitiin parikin luontokohdetta. Isonevan soidensuojelualueella  sekä hieman pikaisempi retki Kaasmarkun luontopolulle.

Pomarkussa sijaitseva, Isonevan suo on kooltaan noin 800 hehtaaria ja se on sekä linnustoltaan että kasvistoltaan arvokas. Alue kuuluu suurimmaksi osaksi valtion soidensuojelualueeseen. Maisemia voi ihastella helposti kuljettavalla pitkospuureitillä. Reitin varrelta löytyy paljon opastetauluja sekä lintutorni. Alue sijaitsee valtatie 23:n varrella 4 km Pomarkusta Porin suuntaan. Aivan tien laidassa on iso parkkialue.

Minulle riittää maisemat ja ympäristöstä nauttiminen, enkä ole kovinkaan kiinnostunut alueen linnuista, enemmänkin ihastelen moninaista maastoa ja kasvillisuutta. Löytyy vaivaiskoivua, juolukkaa, suopursua, variksenmarjaa ja suokukkaa. Isonevalla kasvaa runsaasti pyöreälehtikihokkia sekä pitkälehtikihokkia, sekä  jonkin verran suomuurainta eli lakkaa. Tietenkin on hienoa jos lintujakin näkyy.

Kohteeseen on helppo mennä, pääsee bussillakin helposti miltei reitin alkuun. Kun suuntaa lintutornille on kulkeminen myös helppoa, pitkospuut ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Paljon olikin lapsiperheitä liikkeellä. Me kylläkin suuntasimme heti valtatien toiselle puolelle josta lähtee myös opastettu, vähän enemmän metsäisempi reitti kohti laavua jonne suunnattiin eväsreppuinemme.

Laavulle oli matkaa kolmisen kilometriä. Aika rauhallista oli tuolla reitillä, ruuhkaa taisi olla enemmän valtatien toisellapuolen, helpommalla reitillä lintutornille.

Meitä oli retkueessa mukana tällä kertaa 5 henkeä. Koronasta johtuen pyrittiin pitämään sopivat välimatkat ja matkustettiin paikan päälle omilla autoilla. Onneksi tuonne luontoon mahtuu eikä tarvitse ihan kylkimyyrynä edetä. Laavulla oli yksi pariskunta tekemässä jo lähtöä joten saatiin ihan rauhassa paistella makkaroitamme. Muutama retkeilijä saapui siinä vaiheessa kun me olimme jo loppusuoralla. Kiva laavupaikka, istumatilaa löytyi vähän vierestäkin ja oli roskis sekä myös ulkohuussikin käytettävissä. 

Takaisin tullessa tehtiin polun varrella vähän taukojumppaa että saatiin yläkroppaankin liikkuvuutta pelkän patikoimisen vastapainoksi. Muu seurue lähti jatkamaan matkojaan, kun itse vielä lähdin kiertämään pientä reittiä varsinaiselle suolle ja siellä lintutornille. Ihanan rauhallista todellakin. Pitkokset olivat hyvässä kunnossa, ei kovin vanhoja. Tasaisesti oli matkalla pieniä levennyksiä joten pääsi helposti vastaantulevien alta pois. Pieniäkin lapsia oli paljon liikkeellä, sekä koiria, joten reitti sopii hyvin lapsiperheillekin. Itse lintutornikin oli hieno ja jykevä, siellä oli kunnon pöytä ja penkit jos olisi vielä halunnut evästellä. Nyt ei kuitenkaan ollut enään tarvetta ja halusin myös pois alta seuraavien luontoilijoiden lähestyessä.

Maisemat olivat kyllä vaikuttavia. Kiersin takaisin parkkipaikalle toista kautta ja siellä oli pitkokset selvästi vielä kunnostamatta, hyvin niissäkin silti pääsi menemään.

Kaikenkaikkiaan reissuun kului aikaa vajaa kolme tuntia ja matkaa kertyi yhteensä 8,8 km.

Eräänä arkipäivänä tehtiin äkkiseltään myös kaffetreffit retkikamun kanssa Kaasmarkun luontopolun varteen. Se olikin sopivan lyhyt reissu työpäivän päätteeksi. Mutta todella tarpeellinen, sai päivän työasiat nollattua raittiissa ilmassa. Aivan ihastuttava oli myös kyseinen luontopolku. Nyt valitettavasti todella kurainen ja mutainen, se ei kuitenkaan mitenkään haitannut. 

Reitti oli sen verran tekninenkin ettei mielestäni mitenkään sovi pienille lapsille tai muutenkaan huonojalkaisille. Tämä polkureitti on selkeästi sellainen mikä pitää tehdä uudelleen kun on puissa vihreät lehdet.

Tämä oli aika pikainen reissu, 1,10 minuuttia ja 2.3 km. Mainio luontopläjäys. Näin korona-aikaan sopiva pieni treffipatikointi kamun kanssa, vähän näkee vaivaa ja ne kaffeetkin voi nauttia luonnossa kaverin kanssa.

Tuolta löytyi myös pieni laavu jossa saimme nauttia niistä päiväkahveista, hieman tuulensuojassa.

Omatoimisuunnistusta

Suunnistus on laji joka on kiinnostanut jo muutaman vuoden. Keväisin on ollut tarjolla suunnistuskoulujakin aikuisille. No enhän ole niihin ehtinyt näiden muiden harrastusten vuoksi. Kouluaikoina joskus vuonna nolla on suunnistettu eikä se silloin mitenkään iskenyt. Muutama vuosi sitten kun olin ensimmäisen kerran MPK:n järjestämällä maastokursilla, suunnistuksen alkeita vähän kertailtiin. Kun jotenkin johkaannuin hirviporukan ajomieheksi oli ostettava ensimmäinen kompassi.

Kerran tai pari olen tainnut olla suunnistamassa maanantairasteilla. Viime keväänä kyllä olisin useamminkin käynyt mutta jostain syystä vähän pelkäsin yksin suunnistamista. Kartat on sinällään tosi tuttuja mutta kompassin käyttö on ollut vähän haastavampaa.

Preiviikin risukkoa

Eikun seuraavaa rastia kohti

Paikallinen suunnistusseura Rastikarhut on olosuhteiden pakosta, kuten varmaan moni muukin sunnistusseura, vaihtanut maanantairastit omatoimisuunnistukseksi.

Tämä onkin ollut todella hyvä juttu, yhden illan tapahtuma on rasteineen nyt miltei viikon käytettävissä ja voi käydä suunnistamassa silloin kun itselle parhaiten sopii. Saa mennä omaa vauhtia eikä kilpailla kellon kanssa.

Verkkosivujen kautta voi tulostaa itselleen kartan tai ladata se puhelimeen, kertamaksu on neljä euroa. Tuloksen voi halutessaan ilmoittaa verkkosivuille, voi myös vain ilmoittaa sen, että on käynyt suunnistamassa, eikä ole pakko aikaa kertoa.

Rieskalan rasteja

Ensimmäistä kerralla "harjoittelin" kaikkein lyhyimmän ja siis myös helpoimman radan. Hyvin sujui. Sen jälkeen olen jo kolme kertaa käynyt etsimässä rasteja. Myönnetään että pari ekaa rataa on ollut niin tutuissa maastoissa että se on ehkä senkin vuoksi ollut helppoa. Olen kuitenkin opetellut myös kompassin käyttöä ja sekin sujuu jo ihan hyvin.

Viimeksi oltiin parin kaverin kanssa maisemissa jotka ei olleetkaan ihan tuttuja, joten olikin enemmän haastetta. Kaikki olemme lajin aloittelijoita joten oli hauskaa etsiä rasteja yhdessä.

Tällä kertaa kartassa luki vaativa, mielestäni reitti ei ollut vaativa ja luulenkin että se vaativuus oli maastossa, aika märkää, ojia ja hakkuu-aukeita joissa oli ehkä haastavampaa edetä. No, maasto siis ihan tuttua huttua. Toki ensimmäisen rastin kanssa vähän törttöiltiin mutta siinäkin opittiin se, että karttaan pitää keskittyä paremmin.

Yyterin kangasmaastoa

Minä kyllä jotenkin tykkään rämpiä tuolla metsissä, polkuja ei tarvitse olla vaan sinne vaan mihin kompassi osoittaa. Todella kivaa tekemistä. Kelistä viis, eräänkin kerran rupesi satamaan jotain räpäskää ja lopulta oltiinkin aikalailla märkiä, mutta kuitenkin todella tyytyväisiä kun saatiin kaikki rastit kerättyä.

Nyt jo malttamattomana odotellaan seuraavaa kohdetta.