JuhannusTriathlon

Juhannus alkoi rennolla triatloonilla. TribabesFinland on jo muutaman kerran järjestänyt jäsenilleen rennon tapahtuman, jossa pääsee triathlonin makuun matalalla kynnyksellä. Itse olin mukana toista kertaa. Tällä kertaa olin paljon luottavaisempi tekemiseeni kuin vuosi sitten. 

Matkavaihtoehtoja oli kolme: perus-, sprintti- ja kokeilumatkat. Perusmatka 900/27/6 km. Sprintti 600/18/4,5 km ja kokeilu 300/10/2,5 km. Ajanotto oli ns. karvalakkimallia joten ei mitään vakavasti otettavaa kisaa vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Toki jokainen kisaili itseään varten ja sillä vakavuudella mitä sitten halusikin.

 

Uinti tapahtui Herrainpäivien uimakuopilla, siitä fillariosuus kaupunkia kohti kakkostien vartta ja juoksu sitten Yyterin hiekkarannan kautta takaisin. Keli oli lämmin ja aurinkoinen joten olosuhteet olivat huippua.

Ilmoittauduin sprinttiin. Ajattelin että suoriutuisin 600 m uinnista kohtuudella. Olen tyytyväinen. Uin ihan rauhallisesti omaa uintia. Missään vaiheessa ei tullut panikointia tai muuta uintia haittaavaa tekijää. Ehkä lopussa vähän sain vauhtiakin lisää keskittymällä pitkiin käsivetoihin. Viime kesänä en saanut uitua kuin puolet tuosta matkasta. Aika oli 16:42 ja matka 601 m.

Fillari on vahvempi laji kuin uinti. Kotikenttäetukin kun oltiin minun lenkkimaisemilla. Reitti oli selkeä edestakaisreitti ja pyörätietä mentiinkin suurimman osan matkasta. 37:47 ja 17.5 km. Juoksuun pyrin lähtemään rauhallisesti. Alkuun mentiin hetki asfaltilla ja sen jälkeen soratietä kohti Yyteriä. Hotellin sivusta ylös ja rantaan. Hiekkarantaa pitkin takaisin lähtöön. 29:08 ja 4.5 km. Avg 142 bpm. Juoksukin sujui hyvin. Vauhti oli tasaista ja sykkeetkin ihan normimäärissä. Kokonaisaika kisalle oli 1:31:02.

Hyvä harjoituskisa seuraavaan koitokseen. Seuraava kisa onkin jo kolmen viikon päästä.

HaPpy

Kisan järjestelyt sujuivat mallikkaasti, kannustus ja yleisö oli parasta ja huoltopisteitä oli juoksumatkan varrella just sopivasti.

Triatloonitreeniä, fillarin päälle juoksua

Sen ainoan kerran kun olen pienessä triatloonikisassa käynyt, muistan sen juoksun olleen jotain ihan hirveetä. Silloin ihmettelin vähän miksi se niin raskasta olikin. En ollut sitä kohtaa tarpeeksi treenannut kun siirrytään pyörältä juoksuun, joten ei se sitten kulkenutkaan niin kuin olisin luullut.

Nyt on hissukseen ruvettu totuttelemaan kroppaa juoksuun heti fillaroinnin jälkeen. Pitkän pyörälenkin päälle 15-30 minuutin juoksu. Ensimmäisen kerran meinasin läkähtyä heti alkuun. Lähdin juoksemaan vähän samoilla jaloilla kuin fillarillakin ja sykkeet pomppasi tietenkin heti melkein tappiin. Jouduin kävelemään pariin kertaan että saan sykkeen alas. Loppulenkki sujui vähän paremmin. Kyseessä oli vain vartin juoksu, kroppa kyllä oli ihmeissään. Fillarilla ensin 2:12:27 ja päälle juoksu 16:21 ja 2.47 km. Sykkeet juoksussa 141 /161 bpm.

Seuran yhteislenkillä, sen päälle vielä juoksua..

Lauantaina pyöräilin 2,5 tuntia ja juoksua päälle 23 min ja 2.5 km, sykkeet oli tällä kertaa ”vain” 122/137 bpm. Kehitystä tapahtunut siis. Tai sitten vaan malttia tekemiseen. Sitähän tässä on myös harjoiteltu, sykkeitä on seurattu juurikin juoksussa monta kuukautta.

Myös avovesitreenit on alkaneet. Pariin kertaan olen käynyt märkkärillä uimassa ja todennut että sekin onnistui huomattavasti paremmin kuin viime kesänä. Hommasin uuden puvun kun entinen kävi ahdistavaksi. Eron huomaa, sillä nykyinen on huomattavasti ”notkeempi”, pukiessa ja uidessa.

Viime päivät ovat olleet todella helteisiä, pyöräilykelit siis parhaimmillaan. Pyöräilyssä ei kuumuus vaikuta niin kuin esim. juoksussa. Hienoa että vihdoin tarkenee.

Aamuisia fillarilenkkejä, töihin ja ihan muuten vaan!

Löysin itselleni passelin maantiefillarin ja tyytyväisenä tein kaupat, pienen testiajon jälkeen. Pyörä on kevyt ja osat hyviä. Meridan Sculture 5000, Ultegra. Näillä spekseillä uskalsin tehdä itsekseni kaupat. Vähän sain vielä tingittyäkin. Olen ollut tyytyväinen pyörään. Käytin sen vielä perushuollossa, joten nyt sitten vaan ajoa.

Kevään mittaan on jo hyvin kertynyt ajokilometrejä. Sekä maantie- että gravelpyörällä. Gravelilla on kiva lähteä reiteille jossa on muutakin maastoa kun pelkkää asfalttia. Gravelilla mielelläni ajan myös työmatkoja sillä se on jotenkin tukevampi, varsinkin kun on painava reppu selässä. Ehdottomasti parempi jos haluaa vaikka vaihdella reittejä, voi suunnata hiekka- ja sorateillekin. Ihan mihin mieli kulloinkin tekee.

Tribabes järjestää yhteislenkkejä viikoittain koko kesän aina syksyyn asti ja pariin olen jo ehtinyt mukaankin. Aamuisinkin on aloitettu aikaiset lenkit pari kertaa viikossa. Siihen on hyvä yhdistää työmatkapyöräily. Nämä aamulenkit, varsinkin, on tosi hyviä. Lenkki on heti aamusta tehty. Päivä alkaa pirteästi. Välillä suuntaan takaisin kotiin etätöihin ja välillä työpaikalle josta sitten iltapäivällä kotiin. 

Aikalailla on kylmää ollut aamuisin joten edelleen on käytössä pitkät bibsit ja vahvempi takki. Pariin otteeseen pääsi jo lyhyilläkin pöksyillä ajelemaan, nyt ei ole niille ollut käyttöä. Talven spinnit ja voimatreenit ovat myös jättäneet jälkensä, sillä selkeästi pyöräilyn voima ja tekniikka on parantunut. Meillähän nyt aina tuulee täällä merenrannalla joten jaloissa pitää olla jotain jerkkua.

Työmatkalla kotiin, hyvä keli pistää ajelemaan vähän kiertotietäkin...
Niittäjänsiltakin oli jo saatu paikoilleen.

Huhti-toukokuussa on kilometrejä kertynyt jo 560 km. Tästä kesästä tulee varmaan mahtava fillarointikesä, sillä tuntuu että on pyöräilyssä vasta päässyt alkuun.

Mitkä fiilikset puolen vuoden valmennuksen jälkeen, kannattiko ?

Viimeiset kuusi kuukautta ovat kyllä hurahtaneet erittäin nopeaan. Valmennus alkoi lokakuussa, se piti ihan kalenterista tarkistaa onko siitä tosiaan jo niin kauan. Kalenteri on mitä ilmeisemmin ollut juurikin oikeanlainen, nousujohteinen, monipuolinen ja mielekäs. Kertaakaan ei ole tullut mieleen kyseenalaistaa ohjelmaa, vaikka se alkoikin todella alkutekijöistä. Alussa jo kävi selväksi että Kati on osaava ja ammattitaitoinen valmentaja.

Se ettei sykkeet tahtoneet pitkään aikaan, vieläkin vähän haastetta, pysyä tarpeeksi matalalla, vähän ehkä yllättikin. Jonkinasteinen ylirasitustila joka on hiljalleen ja huomaamatta kehittynyt. En ollut tarpeeksi seurannut sykkeitä sillä hyvin jaksoi veekoollakin.  Matalasykkeiset peekoot olikin sitten jäänyt vähiin.

Varsinainen syy että hakeuduin valmennukseen oli se, että pari vuotta oli kulunut ja jatkuvasti oli joku paikka sellaisessa kunnossa että se haittasi juoksua ja muutakin urheilua. Olin hyvin tietoinen mistä se johtuu. Liian vähän lihaskuntoharjoittelua, kehonhuoltoa, liikkuvuustreeniä ja palautumista. Moneen kertaan päätin että panostan kyseisiin asioihin enemmän, se vaan ei omatoimisesti onnistunut. 

Ohjelma ei siis tähtää juoksuun vaan yleiseen hyvinvointiin ja parempaan kuntoon. Akka kuntoon niin sanotusti. Heti alkuun huomasin että olen ensinnäkin uimaopetuksessa joka viikko. Se ei ollut ollenkaan tavoite, mutta todella hyvä uintivalmennus vei mennessään saman tien. Samoin kävi spinnin kanssa, en ajatellut sitä lainkaan mutta sielläkin olen käynyt ja tykännyt.

Puoleen vuoteen on mahtunut siis spinniä, juoksua, juoksu-kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä maastossa ja maanteillä, erittäin paljon uintia. Kuntosali, toiminnallinen treeni, liikkuvuustreeni, kehonhuolto, jooga ja varsinkin palautuminen ja riittävät lepopäivät. Matkan varrella olen huomaamatta sitten tehnytkin triathlontreeniä. Valmennus jatkuu vielä kesän loppuun joten todennäköisesti päädyn myös johonkin sopivaan triatlonkisaan. 

Jos vähänkään tuntuu että tarvitsisi valmennusta, kehotan ensin selvittämään itselleen millaista tarvitsee ja sitten lähteä etsimään itselle sopivaa juttua. Olen tosi tyytyväinen ja olen saanut mielestäni rahoilleni vastinetta moneen kertaan. Kannatti siis tähänkin vielä lähteä vaikka alkuun vähän epäröinkin. 

Team Siikaranta iloitteli Karhuviestissä

Viikonloppuna juostiin 44. Karhuviesti. Ensimmäistä kertaa uusitulla reitillä, kasitietä pitkin ei enää pysty juoksemaan maantieviestiä. Aiemmin Karhuviesti starttasi Rauman torilta kohti Poria. Matkan varrelta Eurajoelta lähti toinen mokoma juoksijoita. Nyt reitti lähti Porin urheilustadionilta, kävi kääntymässä Luvian urheilukentällä ja samaa reittiä takaisinpäin. Minusta reittiuudistus oli ihan hyvä. Aiemmin myös joukkueita on ollut runsas parisensataa mutta nyt oli osallistujamäärä rajattu 100 joukkueeseen. Joukkueissa 6 juoksijaa. Noin 80 joukkuetta oli nyt viivalla. 

Enhän oikeastaan kummemmin treenannut kyseiseen kisaan. Sen vuoksi ei ollut mitään odotuksiakaan. Kalenterissa oli kyllä kisa huomioitu ja vähän oli myös juoksua mukana. Juoksemani osuus oli hippasen yli 4 kilsaa. Eipä siihen kauheita harjoitteluja tarvita. Varsinkin kun kaikki joukkueessamme olivat mukana ihan sillä mielellä, että pidetään hauskaa ja nautitaan päivästä.

Lähtötunnelmia

Nyt oli kyllä hieno kuitenkin huomata että talven treenaus on tuottanut tulosta. Vaikka pääasiassa juoksutreenit ovat olleet juoksu-kävelyä ja sykkeiden seuraamista, hämmästyin että tuo neljä kilsaa oli suhtkoht helppoa juoksua. Myös lihaskuntotreenit ja kehonhuollot ovat menneet perille. Juoksutekniikka pysyi kasassa, mitään ylimääräisiä kipuja tms. ei ollut juoksun aikana eikä myös jälkeenkään. Vauhti ja syke oli suhtkoht tasaista koko matkan. Voi olla että pari kilometriä pidempi matka olisi ollut tuolla vauhdilla liikaa. Olin aivan varma että vauhti pysyy kuuden minsan kilometrivauhdissa, ehkä ihan alle voisi mennä. 

Chippinä toimi viestikapula

Kisoissa juoksen yleensä ihan fiiliksillä. Nytkin seurasin vain ohimennen sykettä. Luulin lähteväni rauhallisesti mutta koko ajan oli tasainen vauhti. 4 kilometrin aika oli 22:21. Keskivauhti oli siis 5:34 min/km. Sykkeet 156/164 bpm. Juoksemani vitososuuden virallinen matka oli n. 4,1 km. Koko viestin pituus oli 35 km ja Team Siikaranta oli sarjansa 20. Oltiin todella tyytyväisiä.

Kisa oli todella onnistunut sillä kaikki olivat erittäin tyytyväisiä omiin suorituksiinsa. Sehän on pääasia. Meillä oli myös upeat huoltojoukot ja kannustajat. Kaikin puolin täysin onnistunut päivä.

Minä ainakin olin tosi fiiliksissä omasta juoksustani. Näillä endorfiineillä mennään taas pitkään.

Hieno mitali kaikille osallistujille

Pyöräkuumetta pukkaa

Vihdoin on kalenterissakin juoksutreenejä. Lähinnä juoksu/kävelyä mutta juoksua kuitenkin. Todella kivaa päästä tavalliselle juoksulenkille. Vielä kun kevät tulisi pian. Mitä helpompi alusta, sitä matalammat sykkeet. Kynnystestin palautteessa minulle parasta peekoota on edelleen juoksu-kävely. Pk-treeniä siis hinkataan tässä kohtaa, hölkän lisäksi sauvakävely ja pyöräily.

Kevään edetessä saan pyöräilystä sitä peruskestävyystreeniä. Siinä ei sykkeet kohoa. Myin  maantiepyöräni ja nyt rupeaa korvia kuumottamaan uuden pyörän hankinta. Tykkäsin Bianchistani mutta se oli aavistuksen liian pieni. Bianchi Via Nirone 7. Runkokoko oli 50 ja se saisi olla pykälän verran isompi. Olen päätynyt hankkimaan käytetyn pyörän, niitäkin on hurjasti tarjolla. Sopivaa ei vaan vielä ole löytynyt. Ne on joko väärän kokoisia tai liian kalliita. Tai sitten toisella puolen Suomea.

Yhteislenkillä Kallossa

Jossain kohtaa olin sitä mieltä että pärjäisin gravelin kanssa, mutta nyt on kesälle odotettavissa paljon maantielenkkejä ja ehkäpä joku triatloonikisakin.  Joten haluan maantiepyörän :) Onneksi maantiepyöräilykeleihin menee vielä hetki. Ekat lenkit tulee varmaan tehtyä gravelilla. Pitääkin ottaa pian suunnitelmiin, sopivan kelin sattuessa kohdalle suunnata aamulla töihin fillarilla. On pyöräilykausi tavallaan tältä vuodelta jo korkattu. Parikin kertaa käynyt maastossa läskipyöräilemässä.

Mutta tämä kuume on paha. Saisi pian löytyä sopiva niin pääsisi muihin hommiin...

Tempoilemassa

Hiihtolenkkejä ja polkujuoksua

Nyt on länsirannikollakin ollut mahtavia talvikelejä. Suoraan kotiportilta on päässyt hiihtämään (miltei), kuten myös juoksemaan lumisille poluille. Sukset on olleet marraskuusta asti valmiina ja viime viikolla pääsin eka kertaa ladulle. 100 minuuttia ja 9 kilsaa. Aivan pelkästään nauttien siitä mahdollisuudesta että voi hiihdellä omilla kotiladuilla. Pakkasta oli lähemmäs kymmentä astetta joten jalassa oli perinteiset pertsasukset. 

Viikonloppuna ehdin poluille vasta sunnuntaina. Kalenterissa oli rentoa pk vauhtista polkujuoksua. Ensin pk1:llä ja loppu pk2:sta. Siis todella vaikeaa pitää vauhti tarpeeksi hitaana niin että syke ei nouse. Vähän väliä sai ottaa kävelyaskelia. Pisti hieman nyppimään kun ei tullut tekemisestä mitään. Kun pääsi kakkosalueelle, pystyi jo ihan juoksemaankin. Koska keli oli upea niin kyllä se meno siitä iloksikin muuttui. Aikaa meni 1:10 ja matkaa kertyi runsas 6 kilsaa. Sisältäen alku- ja loppuverrat. Sykkeet 114/130 bpm. Lopussa siis liki kynnystä, mutta muuten sain soviteltua hyvät sykealueet. Ennen juoksua tein myös erillisen 20 minuutin liikkuvuustreenin.

Maanantaina lähdin aikaisin töistä jotta ehdin aurinkoisen aikaan hiihtämään. Onneksi on mahdollisuus liukumiin. Nyt pistin jalkaan nanogripit kun keli oli nollan tienoilla. Kotoa ei suksia tarvitse pitkää matkaa kanniskella kun pääsi ladulle. Se on luksusta ettei tarvitse autolla lähteä ladun varteen. Saan tehtyä hyvinkin rengasreitin joten ei tarvitse kun päättää kumpaan suuntaan lähtee. Taisin pukea liikaa vaatetta, kun aika alkuun jouduin vähentämään kerroksia. Aurinko lämmitti eikä tuulikaan häirinnyt. 

Suuntasin tietenkin Yyteriin. Rannalla oli hyvä latu jota pitkin pääsi rannan päästä päähän. Aivan mahtava keli. Välillä ihastelin maisemia ja jatkoin matkaa. Ulkoilijoita oli jonkin verran liikkeellä ja myös muutamia hiihtäjiä tuli vastaan. Tein vähän ylimääräistä kierrosta ja päätin tulla takaisinkin rantaa pitkin. Saldoksi tuli runsas 16 kilsaa ja aikaa meni 2:34. Sykkeet tällä kertaa 110/130 bpm. Hyvää peekoota. Illalla vielä kehonhuoltoa. 

Tänään vielä uintitreeni. Hyvä palauttelua. Loppuviikoksi on luvattu lämpenevää joten ei meilläpäin ladutkaan kauaa pysy kunnossa. Kun tuulee niin metsän ladut on piankin roskia piukassa. 

Yyterissä on talvipolut parhaimmillaan. Parasta just nyt eikä enään huomenna...