Fättipyöräilyä

Vähän on vielä kylmää maantiefillarille joten olen sitten pyöräillyt maastossa. Maantiellä ei ole hääviä pyöräillä paksuissa kamppeissa, mutta maastossa jotenkin on helpompaa pukeutua lämpimämmin. Syksyllä hommasin pitkät talvibibsit ja ne on nyt ollut hyvät jo moneen kertaan. Maastossa toki on varusteet mutenkin vähän lajin mukaan. 

Trikoiden päälle laitan Enduran pyöräilyshortsit ja sillä kombolla on hyvin tarkentunut. Takkikin on Enduran. Sitäkin mietin kauan kun halusin takin joka näkyy myös metsässä. Kypärä tietysti on mallia maasto, ei saa olla lippaa. Niin minulle aikanaan sanottiin. Pyörässä ei sovi olla seisontatukea, ei kurakaaria eikä pinnoissa heijastimia. Pitää olla katu-uskottava... siis pitäiskö sanoa maastouskottava :) No, monella asialla on oma pointtinsa. Kurakaaret ja seisontatuki voi tarttua johonkin kiinni ja aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Käytän irrotettavaa kuralätkää. Klosseja en ole maastopyörään laittanut, vanhat maastolenkkarit on käynyt hyvin. Uusien määräysten mukaan olen kyllä laittanut takavalon ja soittokellon. Kello on mielestäni ehdoton, helpompaa ilmoitella esim. että olen jonkun takana kun haluan ohittaa.

Huhtikuun alkuun olen maastopyöräillyt  2 krt, runsas 4.5 tuntia ja 40 km. Myös juoksulenkit on tehty samoissa maastoissa 3 krt, yhteensä 36.3 km.

Wattipyöräilyä anaerobisella kynnyksellä 80 min. Kerran myös sauvakävelylenkki/lihaskuntotreeni  ulkokuntosalilla Yyterissä, n. 1.30 tuntia.

Bianchi on käytetty huollossa ja se nyt odottelee keväisempiä kelejä. Samoin uudet maantipyöräilykengät ja satula.

Kevät vetää poluille

Maaliskuulle on pitkästä aikaa tullut hyvin, minulle hyvin, juoksukilometrejä. Pari pitkää lenkkiä tekee heti lisää matkaa. Viime viikonlopun pitkis kylläkin jäi tekemättä, oli yllättäviä oireita tulevasta flunssasta joten himmailin sitten myös liikkumista. No ne oireet meni ohi yhtä nopeaan kuin tulikin, ja lauantaina tein sitten jo kokeeksi pienen lenkin. Ei siis mitään isompaa tautia...

HimosVirtualRace vieläkin hymyilyttää, oli niin kiva kisa. Tähän mennessä paras ainakin vuoteen! 

Viikko 12, maanantai alkoi 45 minuutin kotikuntopiirillä. Tiistaina rentoa juoksua 1:06, 8.9 km avg 128 bpm. Illalla vielä joogaa 50 min. Keskiviikkona yhteistreeni vähän isommalla porukalla. Ryhmä jakautui kolmeen eri suuntaan ja minä lähdin tekemään osan kanssa rapputreeniä. Kevään ekat raput. Kiva treeni pitkästä aikaa, 1:10 yhteensä juoksua 4.85 km ja sykkeet 122/159. Portaathan oli oikein hyvässä  kunnossa mutta sinne johtavat tiet vielä aivan jäässä. Ehkä siitä johtuen ei portailla ollutkaan ruuhkaa.

Torstaina vein Bianchin keväthuoltoon. Huollatin myös itseäni fyssarin käsittelyssä.

Lauantaina pitkiksen sijaan lyhyempi pk-lenkki. 1:06, 9 km avg 129 bpm. Sunnuntaina maastoon tutkimaan missä kunnossa ovat lähimetsän polut. 1:22, 8.5 km avg 121 bpm. Vielä oli paljon jäistä ja lumista mutta myös mukavaa neulaspolkua. Illalla vielä wattipyörällä tunnin tempotreeni.

Viikko 13, maanantaina olikin kunnon sadepäivä, joten tein yli tunnin verran kehonhuoltoa ja liikkuvuutta, keskittyen lonkkien ja alaselän liikkuvuuteen. Siihen päälle vielä puolituntia joogaa.

Tiistaina extemporee lenkille metsään. Hyvä että on aina valmiina. Pääsin kaverin mukaan Ruosniemen poluille ja tulikin kiva lenkki. Pitkästä aikaa niissä maisemissa. Nekin tienoot ovat paikoitellen vähän muuttuneet, metsäkoneet on tehneet sielläkin aikamoista harvennusta.  Välillä tunsi olevansa ihan hukassa. Paikoitellen oli jäätä vielä mutta pääosin hyvässä kunnossa. 2:07, 13.2 km avg 126 bpm.

Keskiviikkona polkujuoksua Porin metsässä. 1:02 8 km avg 130 bpm. Olikin mielenkiintoinen lenkki, sikäli että meidän metsään on tekeillä uutta baanaa, osaa poluista parannetaan esim. märkien kohtien osalta. Hyvä juttu, nyt vaan on pääsyt taas käymään niin että kovin luonnonmukaisilta nuo suunnitelmat eivät vaikuta. Puita on kaadettu polun molemmin puolin mielestäni turhaan ja sepeliä vedetty leveään ja paksulti. Ei ole kivaa.

Joka tapauksessa maaliskuu oli siis hyvä juoksukuukausi, kilsoja tuli 147.6. Viimeksi noin paljon olen juossut viime vuoden huhtikuussa. 

HCM siirtyi syksyyn. Kesä aikaa treenata asfaltilla. Ihan hyvä sillä jotenkin talvi meni niin hurauksessa etten oikeastaan ehtinyt treenata maratonia varten. Edelleen uupuu ne pitkä maantielenkit.

 

Kevät...

Himos Trail Virtual Race

Wau. Himos Trail kyllä järjesti niin älyttömän upean virtuaalikisan ettei voi antaa kuin täydet kympit. Kisan omatoimiset järjestelyt jo kutkutti samoin, kuin olisi ollut matkalla Jämsään, ihan paikan päälle. Reitin suunnittelu, varusteiden miettiminen, sääolojen jännittäminen ja kaikki muu kisajännityksestä alkaen oli miltei autenttista. Viikolla postipate toi hienon kirjeen joka oli osoitettu oikein ”Polkujuoksijalle”, kuoressa oli varsinainen kisalappu ja vielä toinen jolla voi brassailla kun reissu on tehty eli "Finisher". Voi kun päivän postista tulikin hyvälle tuulelle. 

Vaikka reitti oli todellakin tuttu ja turvallinen, käytin sen suunnittelemiseen kyllä aikaakin saadakseni siitä sopivan ja oikean pituisen. Varsinkin kun saisin mukaani muutaman muunkin juoksijan, piti miettiä reitti niin ettei sitten haahuilla sinne tänne. Suunnittelu osuikin nappiinsa, sillä kaikkien mittarit piippasivat viimeisellä suoralla 25 km.

YyteriBibs

Olen paikan päällä käynyt Himostrailin juoksemassa kaksi kertaa ja ehkä sen vuoksi pääsin hyvin oikeaan fiilikseen. Himostrail on kilpailuna parhaita missä olen ollut. Reitit, huollot, järjestelyt ja kaikki muukin on ollut todella hyviä. Kuten nytkin, vaikkakin kisattiin virtuaalisesti. Pystyin niin kuvittelemaan itseni esim. nelivetonousun alkuun. Yyterissähän nyt ei kovinkaan paljon ole korkeuseroja, mutta löysin kuin löysinkin ihan oman nelivetonyppylän ! Meidän pieni juoksuporukkammekin antoi hyvät fiilikset. Kolme meistä oli ilmoittautunut kisaan ja mukaan lähti vielä neljäskin juoksija. Matka siis oli extreme 25 km.

Juoksimme lauantaina. Aamu alkoi pienellä lumisateella mutta lopulta keli oli todella hyvä, vaikkakin harmaa. Tuulestakaan ei ollut haittaa. Metsäteillä ja -poluilla yllättäen oli vielä jäätä ja lunta, mutta ei sitten ollut myöskääm märkää ja kuraa. Maastojuoksulenkkareilla itse lähdin mutta tavallisellakin tossulla pärjäsi hyvin vaikka muutamia liukkaita kohtia sattuikin reitin varrelle. Pitkospuilla oli liukasta, niitä ei nyt ollut reitillä kuin ihan pienen matkaa.

Reittimme alkoi Seikkailupuisto Huikeelta kohti Herrainpäivien luontopolkua, se on oikein kiva ja jopa tekninenkin pätkä ihan meren rannassa. Pituutta varsinaiselle luontopolulle ei tule kuin kilsan verran, mutta siis todella kiva pätkä polkujuoksuun. Aikalailla alkumatkasta jo kapusimme virtuaalikisan kohokohdan, eli nelivetonousun. Ihan oikessa kisassa, paikan päällä, kyseinen nousuhan on todella pitkä ja miltei pystysuora. Tämä Yyterin vastaava neliveto on lähinnä nyppylä, mutta kyllä siinäkin nyt mentiin varsinaista nelivetoa, huomattavasti lyhyempänä versiona toki!

Paikallinen nelivetonousu, jäinen ylämäki pakotti kontilleen...

Fatijärven sivustaa pitkin suunnattiin varsinaisille metsäpoluille. Metsää on monessa kohtaa kaadettu joten välillä oli maastokin sitten sen mukaista perunapeltoa, kun metsäkoneet on kulkeneet ristiin rastiin. Muuten polut olivat hyvin juostavia. Ensimmäinen juomatauko pidettiin kympin kohdalla. Hyvin pysyttiin oikealla reitillä, siinä vaiheessa kun käännyttiin takaisinpäin aiheutti metsähakkuut vähän pohdintaa. Pieni, asiaankuuluva, pummi tuli tehtyä kun maisemat oli hieman muuttuneet viime käynnistä. Yhtä polunpäätä ei löydetty laisinkaan. Ei siitä kuitenkaan isoa kömmähdystä päässyt käymään, aika pian päästiin takaisin oikealle polulle. Takaisin tullessa siellä täällä jo bongailin maastopyöräilijöitä, yhtään virtuaalikisailijaa ei näkynyt. Reitti oli ihan monipuolinen, oli sulaa polkua ja jäistä ja lumista. Hiekkarantaakin hetken ja pitkospuita. Varsinaista tienpätkää ei onneksi tullut kuin muutaman kerran pieni siirtymä. Keskisyke oli lopulta 128, siis ihan passeli. Aikaa meni 3 tuntia ja 42 minuuttia. Näin pitkää juoksua en ole tehnytkään pitkään aikaan, nyt jokatapauksessa juoksu oli rentoa ja helppoa ja kivaa. Energiat riitti hyvin vaikka jalat pikkasen lopussa painoivatkin. Kolme geeliä riitti näin rauhalliseen menoon. Juomarakossa oli urheilujuomaa, eikä sitäkään kovin paljoa kulunut.

Kisasta jäi kyllä oikein mahtava ja onnistunut fiilis. Kiitos siitä järjestäjille. Virtuaalikisan ensimmäiset suoritukset voi aloittaa heti perjantaina ja vielä sunnuntaikin oli aikaa. Kisaa pystyi seuraamaan instan stooreista melkein kuin olisi ollut paikan päällä.  Kisafiiliksiä jaettiin jatkuvalla syötöllä, aivan mahtavaa. Ilman muuta jäi sellainen kipinä ja kutina että haluaa ihan paikan päälle seuraavalla kerralla. Tälläiselle virtuaalikisailulle on näinä aikoina tarvetta, veikkaan että nytkin kyllä saavutettiin senlaista yhteisöllisyyttä että wau, hienoa kun sai olla mukana. En näe silti estettä miksei tällaisia tapahtumia voisi järjestää ihan normaalinakin vuotena.  Ehkäpä itse varsinaisen tapahtuman yhteydessä, tai vaikka etkot tai jatkot...

Aika mahtavat fiilikset 25 kilsan jälkeen

Tämä virtuaalikisa oli omasta mielestäni niin onnistunut etten voi kuin antaa ruusuja! Risuja ei tarvita.

Tästä pääset aikaisempien kisojeni tunnelmiin, HimosTrail 2017 ja 2018. Pitänee mainita että toisen osallistumiseni voitin arvonnassa. Siinä kysyttiin mistä kansallispuistosta oli pieni video, jossa pieni lapsi potkupyöräili pitkospuita pitkin. Arvasin oikein että kyseessä oli Selkämeren kansallispuisto. Siellä myös tässä kisassa juostiin hetken aikaa.

Juoksua hiekkarannalla

Maaliskuun eka viikko olikin hyvä treeniviikko, ohjelmaa oli helppo noudattaa. Tuntuu että kevät tekee ryminällä tuloaan, sen myötä on myös motivaatio kohdillaan. Vaikkakin heti kun keväisempiin keleihin tottui, tuprutteli taivaalta taas lunta. Välillä on ollut hyvät juoksukelit, sitten taas todella liukasta ja sitten aikamoista loskaa. Tätähän se yleensä onkin. Kevät.

Viikko 9 sisälsi mm. joogaa, kuntopiiriä, juoksua ja maastopyöräilyä. Yht. 10 tuntia. Fatbike-lenkki tehtiin Yyterin maastoissa. Keli oli todella tuulinen ja erittäin jäinen ja liukas. Mentiin todella hissukseen ja siltikään ei vältytty muutamalla kaatumiselta, onneksi selvittiin mustelmilla. Pieni lumi jäisillä reiteillä oli harmittavainen.

Viikko 10 oli myös hyvä, tuli paljon treeniä. Maanantain lounastauolla 40 minuuttia reippailua koiran kanssa. Päivän päätteeksi sitten juoksulenkki, 42:40, 5.2 km avg 132 bpm. Tiistaina kehonhuoltoa, rullailua ja fasciapalloa. Vähän myös lihaskuntojumppaa. Keskiviikkona juoksulenkki Yyterin rannalla. Siis ihan hiekkarannalla, sieltä oli lumet sulaneet ja aivan mahtavaa juosta hiekalla. Eipä ollut liukasta ja muutenkin keli oli mukavan tyven. 1:12, 8.6 km avg 125 bpm.

Tyttären kanssa biitsillä

Torstaina fyssarilla ja ehkä tuo olkapää jo rupeaa antautumaan. Toivottavasti, sillä se rupeaa jo nyppimään kun ei lainkaan ole kunnossa. Perjantaina wattipyörätreeni valkun kanssa. Nousevatahtinen, hyvä treeni. 20 min Pk2, 25 min AeK, 25 min Vk1, 10 min Pk2.  Yht 80 min. Syketasot Kaupin kynnystestin mukaiset.

Lauantaina viikon pitkis, 2:20, 18.25 km avg 127 bpm. Hyvä juoksu. Aamulla oli kylläkin muutama sentti uutta lunta ja sehän oli myös märkää. Lämpötila kohosi liki 4 plussa-asteeseen joten kohtalaisen lämmintä. Pienellä porukalla juostessa kilsat menee sukkelaan. 

Sunnuntain palauttava treeni tehtiin wattipyörällä, 1,5 tuntia peekoota. 

Lähiretkeilyä ja kevään ekat nuotiomakkarat

Niin ne kelit muuttui nopeasti. Onneksi tuli hiihdettyä kun siihen oli mahdollisuus. Senpä vuoksi helmikuun juoksukilometrit jäi tosi vähäisiksi. Tammikuussa sain saldoksi vähän yli sata ja nyt lukema ei ollut kuin vähän yli puolet tuosta. Hiihtoa tuli 86 kilometriä. Tällä viikolla ei enään tullut hiihdettyä. Pari päivää satoi vettä ja lämpöasteen siihen päälle piti huolen siitä että luonnonladut kyllä hupeni silmissä. Tämä viikko toi myös taas kiristyksiä pandemian vuoksi. Muutama seuraava viikko toivottavasti näyttää miten kevät tulee jatkumaan. Onneksi ulkona voi treenata, yksin tai pienellä porukalla, kunhan huolehtii turvallisuudesta. 

Tällä viikolla jätin sen vuoksi muutaman sisäpyöräilytreenin pois, sen sijaan sitten omatoimista kuntopiiriä ja joogaa. Keskiviikkona vauhdikasta juoksua. Waldniel tekniikalla 300/100, 47 min 6.7 km sykkeet 136/164. Hyvä treeni.

Nuotiopaikalla

Perjantaina rauhallinen juoksu työpäivän päätteeksi, 59 min 6.8 km avg 121 bpm. 

Lauantaina houkutteli mahtava auringonpaiste heti aamusta, joten lähdettiin kamun kanssa patikkareissuun  Yyteriin. Mietittiin muitakin vaihtoehtoja, keväinen keli todennäköisesti houkuttelisi paljon muitakin ulkoilijoita, varsinkin suosituimmille reiteille. Siispä päädyimme ihan lähiseuturetkeilyyn ja olikin oikein mukava ja rauhallinen reissu, muita retkeilijöitä ei havaittu. Kolmisen tuntia ja evästelyt päälle. Matkaa tuli n. 12.5 km. Mukana repussa makkarapaketin lisäksi oli polttopuut, päämääränä oli eräs nuotiopaikka jossa pistettiin tulet ja nautittiin aurinkoisesta kevätpäivästä ja kevään ekoista grillimakkaroista. Varusteina molemmilla oli nastakengät, ei tarvinnut varoa askelia. Todella jäisiä polkuja ja sitten taas ihan sulaakin tietä.

Sunnuntaina keli oli edelleen aurinkoinen, lähdin pitkikselle taas ihan kotipoluille. Nastakengät oli taas parhaat, muutaman vuoden vanhat icebugit eivät petä. Jäisillä poluilla oli kiva mennä, aurinkoisimmilla paikoilla sitten olikin jo vettä jään päällä ja osin muutenkin märkää. Todennäköisesti viikon päästä on jo liian vetistä lähteä samoille reiteille. 2:06, 13.2 km avg 126 bpm.

Naisten Valmiusliiton kuksat
on ollut jo monessa mukana.

Talvitriathlon

Talvitriahlon. Eihän siihen voinut kuin suostua kun kaveri ehdotti. Mikäs sen hauskempaa ja ihan vain rennon treenin merkeissä. Molemmilta löytyy varusteet ja paikaksi valikoitui ilman muuta Yyteri. Pääsee suoraan ladulle ja maastoon. Parhaat ideat tuntuvat tulevan ihan lennosta. Viime aikoina on ollut lähestulkoon päivittäin aurinkoista ja kirpakka pakkanen, nyt sitten lauantaille lupaili miltei lämpöasteita. Myös räntä- ja vesisadetta tiedossa. Onneksi me emme pelkää huonoakaan keliä joten harmaa ja märkä keli ei todellakaan haitannut.

Viimeisen parin viikon aikana on miltei pääasiassa tullutkin hiihdeltyä. Yyterissä, Kaasmarkussa, Kirjurinluodossa ja Eurajoella. Ladut on olleet hienossa kunnossa joten hiihto on ollut aivan mahtavaa. Eurajoella sattui eteen myös muutama jyrkkäkin alamäki, ja ensijärkytyksestä huolimatta, ne tuli laskettua alas. Eka latua pitkin, sitten auraten ja vielä yksi osin kävellen. Ai hurja, minua ei ihan tuollaiset korkeuserot miellytä. Mutta voimaa löytyi että ne pääsi kipuamaan kunniallisesti ylös. Toki mäkiinkin tottuu kun sellaisia vaan hiihtäisi. Mieluummin valitsen peruslatuja, sopivia loivia mäkiä toki on kiva mennä.

Yyterin latuja 

Kaasmarkku-Salomonkallio

Nakkila, Salomonkallio

Juoksemassakin olen toki ehtinyt käydä. Peruspolkuja ja vähän vauhtileikittelyä. Nyt on ollut tosi kiva fiilis treenata, vaikkakin hiihtoa suurimmalta osalta. Mutta sehän on parasta peekoota.

Talvipäivän juoksumaisemia

Lauantaina startattiin aamukymmeneltä kolmen triatlonistin voimalla oma tapahtumamme, talvitriathlon. Tavoitteeksi laitettiin rennosti 60+60+60. Minuuttia siis, eikä mitään suorituspaineita. Viikonlopun pitkis tulisi tehtyä. Suunnittelin reittejä etukäteen, niin ettei ihan lähde taas laukalle koko juttu. Viimekädessä päätettiin aloittaa hiihdolla, sillä lämpötila laski hyvää vauhtia ja silloin ei suksi välttämättä liikkuisi niin hyvin. Meillä kävi hyvä onni sillä aamulla oli ladutkin ajettu valmiiksi. Yöllä oli jonkinverran satanut lunta joten olimme varautuneet umpihankihiihtoon. Hiihto sujui suunnitelmien mukaan, siihen kului aikaa 54 min, matkaa tuli 6.62 km. Vauhti oli rauhallista, niin kaikki pysyivät mukana.

Marjo talvitriathlonin hiihto-osuudella,
keli oli harmaa mutta ladut komeat

Sitten fillarit esiin. Kaksi fatbikea ja yksi normi maastofillari. Polut olivat aikalailla lumisia, muita pyöriä ei ollut vielä polkuja tallannut. Yyterissä on hyvät polut pyörillekin, ja niitä menee siellä ihan virallinenkin reitti mutta myös paljon muitakin, joten vaihtoehtoja löytyy. Nyt me niitä pääasiassa avattiin, yritettiin kuitenkin mennä reittejä jotka olivat vähän helpompia kapealle renkaalle. Tähän osuuteen meni aikaa 70 min, matkaa tuli 8.7 km. Nyt oli vähän haastavaa tosiaan lumesta johtuen mutta hauskaahan siellä oli mennä. Yhdet pannutkin tuli toki.

Yyterin lomakylässä

Sitten vielä juoksu. Keli oli tässä vaiheessa jo aikalailla nollassa, lunta paljon poluilla. Reitti siis pääosin haastavaa ja lumista maastoa. Kierrettiin Herrainpäivien luontopolku ja osin ajotietä takaisin reittiä, josta kaikenkaikkiaan tuli matkaa 7.15 km ja aikaa kului 57 min.

Juoksua Herrainpäivillä

Vaatetusta piti ihan miettiä, päädyin talvijuoksutrikoisiin johon laitoin päälle Enduran Humvee-shortsit ja niillä pärjäsin kaikki kolme lajia hyvin. Hiihdossa ja fillarissa oli samat vaatteet paitsi takin päälle laitoin lisäksi ihan ohuen tuulenpitävän takin ja vähän ylimääräistä puffia pipon alle. Juoksuun vaihdoin kuivan takin ja hanskat. Fillarissa oli samat hokan maastojuoksutossut kuin juostessakin. Nyt oli sikäli helppoa kun ei ollut pakkasta kuin alkuun ehkä muutama aste. Olisi pitänyt ihan erilailla miettiä varustusta kymmenen asteen pakkasessa. Toki juoksuosuudella jo hikikin pukkasi. Hyvän aamupalan jälkeen vain urheilujuomaa vaihtojen välillä ja ennen juoksua yksi geeli. Hyvin riitti.

Sanoisin että hauska kokemus tällainen rento talvitapahtuma, nyt meitä oli mukana kolme ja suunnitelmissa on tehdä koko homma uusiksi, ehkä vähän uudella twistillä. Nythän kevät jatkuu taas tiukennetuilla rajoitteilla jolloin ulkoliikuntaa vaan lisää ja mielenkiintoista tekemistä tarvitaan. Liikkumisen pitää myös olla hauskaa.

Villasukkajuoksua

Kerrankin viikkoon mahtuu ihan kunnon talvilajeja. Lumitöitä, hiihtoa ja villasukkajuoksua. Joo, kaikkea sitä pitää kokeilla. Latuja löytyy kerrankin niin monesta paikkaa että on ihan valinnanvaraa. Viime vuonna ei tarvinnut suksiin edes koskea joten tämä on ihan luksusta! On sitä sitten hiihdeltykin. Sillä korvaa hyvin pk-lenkit, mutta kuitenkin olen hiihtänyt ilman suorittamista tai sykkeisiin tuijottamista. Parasta kun on päässyt ladulle. Niitä olenkin lykkinyt sillä mielellä että nautitaan nyt kun voidaan. Mukana on miltei aina ollut termarissa kuumaa juotavaa, jota voi sitten sopivan paikan tullen nauttia. Sekä hyvää hiihtoseuraa.

Pertsa, tällainen uusvanha laji jumittaa myös kroppaa erilailla pitkästä aikaa. Parin ensimmäisen reissun jälkeen kyllä jo paikatkin tottui, mutta huomaan silti että nyt tarvitaan vähän erilaista kehonhuoltoa.

En ole ollenkaan varma pitääkö olkapääni tästä lajista. Toivotaan että jumi ei johdu hiihtämisestä. 

Viime viikkoon mahtui useampi kerta lumitöitä, se on hauskaa puuhaa. Puolen tunnin kolaus menee jo kuntoiluna. Sitä silloin tällöin. 

Tiistaina tunti lihaskuntotreeniä. Juoksijan kuntopiiri, se tuntui kivalta kropassa parinakin päivänä. Keskiviikkona porukalla vauhtileikittelyä kirpakassa  14 asteen pakkaskelissä. 51:26, 7.4 km ja sykkeet 139/160. Perjantaina wattipyörätreeni. 5 x 6 min vetoja, (ftp 95%) Alku- ja loppuverrojen kanssa 70 min.

Lauantaina ihan aurinkoisesta pakkaspäivästä nauttimista koiran kanssa, tunnin verran reippailua. Sitten illemmalla kokeilin ihan uutta muoti-ilmiötä, eli villasukkajuoksua!  Tein vain 25 minuutin kokeilun, kilsoja tuli 2.65 avg 124 bpm. Se oli ihan hyvän pituinen, hangessa olisi ehkä kirmaillut pidempääkin. Huomasi jo illemmalla jalkaterissä että niillä oli tehty jotain uutta. Onneksi olin kerrankin järkevä enkä päästellyt ihan mielin määrin. Laitoin kaksien villasukkien alle juoksusukat, yhtään ei jalat palelleet vaikka pakkasta oli 10 astetta. Voisin lähteä uudestaankin. Sen pitäisi vaan suunnitella niin että pääsisi suoraan sellaisille poluille jossa on lunta, jo tallatut ja kovat pohjat voi kipeyttää jalat aika nopeaan. Nyt juoksin kotoa ensin kovahkolla alustalla kilsan verran metsän reunaan. Vaistomaisesti askel muuttui päkiävoittoiseksi ja jotenkin varovaiseksi. Hangessa meno oli huomattavasti rennompaa.

Sunnuntaina sitten hiihtoladulla 2 tuntia ja kolme varttia ja siihen päälle pari kaffetaukoa. Matkaa tuli n.15 kilometriä. On ihan parasta. Illalla vielä ihan vartavasten hiihtäjälle suunnattu joogaharjoitus, 70 min. 

Nyt on taas pitänyt myös taistella itsensä kanssa miten treenata. Juoksemaan kovin tekisi mieli. Hiihtää nyt pitää kun on mahdollisuus. Molemmatkin siinä samalla menisi mutta yritän malttaa mieleni. Viisasta...muuten menee vanha nainen ihan hunningolle.