Siirry pääsisältöön

Nuuksio Classic Trail Marathon 2019


Nuuksion maastomaraton onnistui ihan yli odotusten. Ilman muuta tämä kisa on parhaiden joukossa! Miten voikaan ollut juoksut eri viikkoina aivan erilaisia. Viimeisellä viikolla vielä murehdin onko taaskaan tarpeeksi treenattu. Tietenkin normaalille maralle harjoittelu on aivan erilaista. Sitten rauhoituin että kyllä ihan tarpeeksi on juostu eikä nyt ole mitään korjattavissakaan. Nämä samat mietteet tuntuu tulevan joka kerta ennen kilpailuja.
Nyt tärkeintä olisi päästä maaliin alle aikarajan ettei käy niinkuin Ylläksellä. Nuuksiossa aikaa olisi vähän yli 8 tuntia.

Kisaa edeltävänä viikkona en käynyt kuin kerran runsaan tunnin maastolenkillä. Keskityin enemmän venyttelyyn ja rullailuun. 
Lähdettiin Hippokerhon kanssa matkaan perjantaina. Kerrankin oli vähän lyhyempi matka kisapaikalle, noin kolmisen tuntia. Majoituttiin Hotelli Nuuksioon. Illalla oli hyvää aikaa tutustua tuote-esittelyihin, käydä pastabuffassa ja rentoutua seuraavaan päivään.


Aamulla ajoissa aamupalalle ja vaikka luuli että aikaa olisi paljonkin niin siinä se hurahti kun täytti juomarakon, tsekkasi kamoja yms. Teippasin myös polveni, varmuuden vuoksi molemmat. Se kyllä kannatti sillä nyt en kärsinyt polvivaivoista.

Päivän mittaan oli luvattu kunnon sadekuuroja mutta aamulla näytti tulevan aivan hieno keli eikä sateesta tietoakaan. Bonatti pääsi reppuun varoiksi. Pitkät 2xu:n luottotrikoot, pitkähihainen paita ja päälle lyhythihainen. Jalkaan Hokan Speedgoatit, vielä gaiterit ja uusi buffi pannaksi. Hiki tuli ! Todellakin olisi taas kerran pärjännyt kevyemmälläkin asustuksella. Loppumatkasta saatiin kyllä reipas sadekuurokin mikä oikeastaan vain virkisti. Sadetakin kun sain päälleni taisi sadekin loppua. Reitti olikin sateesta johtuen vähän liukkaampi loppumatkasta mutta Hoka pysyi hyvin raiteillaan.
Repussa oli kaksi litraa urheilujuomaa ja yksi lötköpullo lisäksi. Lötköpulloon lisäsin juomaa matkan varrella olleilla kolmella juomapisteellä. Energiaksi riitti geelipallerot, jossain välissä kaivoin takaluukusta muutaman suolapähkinän ja suolaa otin varoiksi pari kertaa. Yhdellä pisteellä sain jopa gluteenittoman keksin, mistä tietenkin heti puolet mureni maahan. Reitti oli hyvin merkattu ja kannustusta riitti sillä matkan varrella oli todella paljon myös muitakin patikoimassa.

Swinghillin nousu
Pientä juurakkoa matkan varrella


Aika rauhallisin mielin siirryin lähtöalueelle, ihan kuin olisi startannut pitkälle yhteislenkille. Lähtö tapahtui kolmessa vaiheessa ettei polulla heti tulisi ruuhkaa. Lähdin viimeisessä erässä ja kyllä siltikin oli aika ryysis alkumatkalla. Jossain vaiheessa pääsin ohittelemaan muutamia että sai mennä omaa vauhtiaan. Tarkoitus oli juosta ihan fiiliksen mukaan ilman isompia paineita. Kun syke nousi liikaa vähän rauhoitin vauhtia. Koko kisan keskisyke oli sitten aika matala joten oliskohan pitänyt mennä lujempaa...
Reitti oli alkuun teknistäkin muttei mielestäni mitenkään erityisen pahaa maastoa. Noin kympin kohdalla olevaa hurjaa Swinghill-mäkeä kauhulla odottelin kun olin siitä kuullut juttua. Kävelin, mutta ei paha, jotenkin tutun oloinen ja tuli ihan mieleen kotoisa Ruosniemen laskittelurinne vaikka sen nyt taitaa ollakin vähän lyhyempi...
Ekaa kymppiä juoksin 1,5 tuntia. Ok. Kahdenkympin kohdalla 3,10 tuntia.  reitti muuttuikin vähän haastavammaksi, oli juurakkoa ja pientä ylä- ja alamäkeä vuoronperään. Välillä oli pitkääkin pätkää ihan helposti edettävää ja varsinkin kun polvissa ei tuntunut pahalta oli kivaa juosta. Geelinappuloita otin suurinpiirtein puolen tunnin välein.

Hauska kohta jonka toisella puolella odotti juomapiste
Ympäristöä ei kovin ehtinyt ihailemaan sillä olin päättänyt että nyt en pysähdy kuvailemaan. Jokatapauksessa maisemat olivat mahtavat, aurinko pilkotteli ja metsä oli aivan ihanan vihreä ja raikas. Reitti kulki monipuolisesti monenlaisessa maastossa. Tuntui että vähän väliä mentiin jonkun järven ohitse, mieli teki pulahtaa virkistäytymään, siirtolohkareita ohiteltiin usein, kalliota, pieniä polkuja, juurakkoa, kiviä, vähän rappusia ja pitkoksiakin. Hieno reitti. Juostavaa metsätienpätkää ja leveämpää polkua oli paljon mukana. Varsinkin viimeiset kilometrit meni rennosti ilman että olisi rämpinyt väsyneillä jaloilla jossain kivikossa. Kolmenkympin kohdilla yllättänyt sade vähän kasteli polkuja mutta ei niin paljoa että olisi kauheasti tarvinnut hidastella. Tossut sotkeentui mutta sukat pysyi kuivina. Haavereita ei sattunut vaikka kerran menin pienen kivenlohkareen pyllyllä alas, gaiterista napsahti hihna poikki kun otti kiinni johonkin juureen. Onneksi meni poikki sillä muuten olisi saattanut sattuakin jotain, siinä kohtia oli kunnon juurakkoa ja kivikkoa. Toki jaloissa tuntui rasittuneelta, ei sattunut mutta tuntui siltä että on vissiin juostu muutama tunti.
Energiat riitti hyvin koko matkan, fiilis oli hyvä juostessa ja maalissakin oli virtaa pienelle kirille. Aivan huikean hieno reitti ja tapahtuma ja omaan juoksuun olen oikein tyytyväinen, jäi todellakin hyvä mieli koko maratonista.
Minun kelloni mukaan matka oli 42,28 km aikaa meni 6:46:29 ja keskisyke 134. Sijoitus 126. mutta N55 sarjassa 3. sija.  Wau!

Kuva by Jaakko Posti
Kuva by Jaakko Posti

Kuva by Jaakko Posti




Etureidet oli juoksun jälkeen todella kankeat monta päivää, pari kynttä tummunut mutta siinä
isoimmat vaivat. Tiistana tein 2,5 tunnin maastopyörälenkin ja keskiviikkona tunnin verran kevyttä hölkkää ja vasta se taisi auttaa koipiin. Ylläksen jälkeen ehkä liian pian tein mm. rapputreeniä, mikä ei ollutkaan järkevää joten yritän nyt rauhassa palautella.



Kommentit

  1. Onnittelut onnistuneen maastomaratonin johdosta! Tapahtuma kyllä kuulostaa ja näyttää tosi kivalta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jonna ! Nuuksiossa olin ensimmäistä kertaa ja voin kyllä suositella tapahtumaa. Jäi hyvät fiilikset kisasta.

    VastaaPoista
  3. Onnea onnistuneesta juoksusta! Tuo Swinghillin ylitys oli kyllä hauska! :)

    Kävin kurkkaamassa myös tuon sun Ylläksen kisarapsan. Mullahan oli nyt Nuuksiossa polven kanssa hyvin samantyyppistä ongelmaa kuin sulla Ylläksellä. En osannut etukäteen varautua, kun polvi oli ollut pitkään ihan hyvä. Mahdollisella ensi kerralla pakkaan kinesioteippiä mukaan, siitä olisi voinut hyvinkin olla apua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...