Avoveteen totuttautumista pitkästä aikaa...

Nyt on jo kesäkuu pitkällä ja kesälomakin aloitettu. Kesän myötä on taas ollut aika kaivaa märkäpuku kassin pohjalta käyttöön. Pitkästä aikaa. Viime vuonna se ei tainnut olla päällä kertaakaan. Nyt olen kahteen kertaan käynyt uimassa sen kanssa. Koska mitään kisoja ei ole tiedossa mihin liittyisi uintia, olen ihan omaan tahtiin opetellut taas avoveteen. 

Eka kerta olin TriBabesin yhteistreeneissä, oli mukavaa uida isossa porukassa. Vaikka uintipaikka oli todella tuttu, en ole sinne arvannut yksikseen mennä märkäpuvun kanssa. En ole uskaltanut oikeastaan edes kroolata. Nyt kun näki että muut menivät varmoin vedoin pitkin lammikkoa niin tuli itsellekin turvallinen olo. Toki mukana pitää vastaisuudessakin olla uintikaveri. Ensimmäisellä kerralla uin n. 500 metriä. Olen ihan tyytyväinen tuohon. 

Toisen kerran oltiin eri paikassa pienemmällä ryhmällä. Garmin ei pysynyt perässä kilsoissa vaan näytti ihan hurjan isoja lukemia. Uitiin kuitenkin n. kilometrin verran ja aikaa meni about 45 minuuttia. Vähän hengästytti kun huomaamatta potki liikaa. Kun hieman rauhoitti menoa, riitti myös happea paremmin. Ei mitenkään täydellistä uintia mutta parempi kuin ensimmäisellä kerralla.

Tästä jatketaan! Toivotaan että merivesi lämpeää että pääsee sinnekin uimaan.

Uimakavereita

Kesäloma on ollut täynnä kaikenlaista puuhaa mutta olen pyrkinyt myös liikkumaan aina välissä. Uinti ei ainakaan vielä ole kovin rankkaa tekemistä, mutta kivaa. Mainiota liikuntaa sekin.

Työmatkapyöräilyä ja kilometrikisailua

Vihdoinkin pääsin alkuun työmatkapyöräilyssä. Aamuisin oli vielä koleaa mutta sitten yhtäkkiä kelit muuttuivat kesäisemmiksi ja kotimatkalla piti jo pukea lyhyttä lahjetta ja jättää paksummat kamppeet reppuun. Koska työpaikkani osallistuu kilometrikisaan, tulee myös sinne keräiltyä kilometrejä. Kiva seurata miten sijoittuu omassa joukkueessa ja sarjassa. Sinne kun kirjaa kilometrit, on helppo seurata paljonko matkaa taas kertyykään syksyyn mennessä.

Repun työmatkoja varten hommasin jo syksyllä. Hakusessa jo pitkään oli sellainen reppu ettei yllättävä sade haittaisi. Ei se ole mukavaa jos repun sisältö kastuu ja varsinkin jos siellä sattuu olemaan läppärikin. Päädyin erinäisten tutkailujen jälkeen Skandinavian Outdoorin mainoksen perusteella Ortliebin Commuter Daypack reppuun. Meillä on kyseinen liike kaupungissa joten pääsin ihan livenä tutkimaan tuotetta. Tänä keväänä olen sitä vasta päässyt testaamaan käytännössä. Läppäriä en ole sillä vielä kuskannut mutta muuten on ollut hyvä. Reppu on todella tilava ja se istuu ihan hyvin selkään. Sinne on mahtunut vaihtovaatetta ja evästä ihan mainiosti. Kun läppäri on mukana varmaan tulee tarkemmin katsottua mitä muuta sinne laittaa mukaan. Töissä voi pitää vaihtovaatetta ja evästä valmiina niin niitä ei tarvitse aina mukana kantaa.

Pyörään ostin tässä keväällä uuden lukon. Sellainen runkoon näppärästi kiinnitettävä taittolukko, mikä helpottaa sikäli että se on aina matkassa eikä tarvitse miettiä missä sitä kantaa ajomatkan aikana. Kiinnitin runkoon myös erillisen pienen laukun kännykälle, sillä kyseisessä Ortliebin repussa on yksi puute, siinä ei ole puhelimelle mitään näppärää taskua. Reppu selässä ei myöskään pyöräilypaidan takataskuihin helposti pääse käsiksi, ainakaan ajon aikana. Kyseiseen laukkuun mahtuu vähän muutakin kamaa kuin vain puhelin. Siinäkin pieni miinus, se on vähän ”tiellä” kun laskeutuu satulasta alas esim. valoihin pysähdellessä tai muuten yllättävissä seisahduksissa. Parempi versio voisi olla ohjaustangon päälle kiinnitettävä laukku. Siinäkin versiossa pitäisi miettiä mihin sijoittuisi siinä tapauksessa matkamittari ja kilikello…

Viikon pyöräilykilometrit kertyivät kolmena päivänä. Yhteensä 116,3  km. Kotimatkalla tein yleensä pienen maisemakierroksen vähän erikautta kuin aamuisin. Auringonpaiste houkuttelee fillaroimaan aina eri reittejä ja nauttimaan kesän ensimmäisistä todella lämpimistä päivistä.

Näinä päivinä säästyi jonkin verran auton polttoainetta ja oikeastaan ihan käytännössä eurojakin. Repun koko on rajallinen joten ruokaostoksia ei tullut tehtyä eikä sen puolesta heräteostoksiaan. No, pari leipäpussia tarttui kotimatkalle.

Hyvää pyöräilykesää !

Kevään ekassa lappukisassa sopivasti kulttuuria ja rantaryynäystä

Kylmät kelit ovat edelleen jatkuneet. Olen odottanut parempia aamuja jotta arvaisin lähteä töihin fillarilla. Mutta sitä odotellessa saattaa tulla jo juhannuskin, niin olihan sitä sitten aloitettava työmatkapyöräilykin tältä vuodelta. Talvisäilöön jo kertaalleen laitetut talvibibsitkin piti kaivaa esiin.

Räpsöö run oli odotetusti aivan ihana kisa. Pieni ja symppis. Osallistujia oli n. 70, mukaanlukien kävelijät ja lapset. Meren äärellä tietenkin aina tuulee, onneksi aurinko paistoi ja lämmitti. Taas oli vähän liikaa vaatteita päällä. Kuuden kilsan kulttuurikierros lähti Siikarannan leirintäalueelta, oli soratietä ja metsäpolkua, takarannan rantakivikkoa ja pyöräteitä. 

Reposaaren takarannalta pääsee Lontoon uimarannalle

Kääntöpaikka kiersi Merimestan edustalla olevan pienen majakan

Merimestan kautta käytiin kääntymässä ja jatkettiin satamapuiston kautta takaisin leirintäalueelle. Osa jäi siinä maaliin ja siitä jatkui sitten vielä 4 kilsan rantaryynäys. Se oli todella nimensä mukaista, pientä metsäpolkua, juurakkoa ja kivikkoa. Ihan oikeaa polkujuoksua, ennen maaliin pääsyä oli vielä pätkä pyörätietä. Oltiin juoksuporukalla varattu mökki ja rantasauna joten kisa sai arvoisensa päätöksen. Saunan lauteilta oli upeat merinäköalat. Tein pienen pummin matkalla. Olin liikaa omissa ajatuksissani ja menin siinä vähän lankaan kun oli liian tutut reitit. Siihen meni muutama minuutti. No onneksi olin liikkeellä ihan sillä mielellä että juostaan rennosti, fiiliksillä ja niin että on hyvä olo. Loppuaika oli 1:07:03, 10.27 km ja sykkeet 148/162.

Tästä sukellettiin rantaryynäyksen reitille

Reitti kiersi saaren ympäri

Näkymä rantasaunalta merelle

Maanantaina jätin vielä pyörän kotiin verstaalle, sillä miltei suoraan töistä oli aikomus mennä yhteislenkille juoksemaan.

Porin Ladun järjestämä polkujuoksulenkki oli tällä kertaa Ulvilan Massin maastoissa. Sieltä löytyy mäkiä toisensa perään, sellaisia sopivan pitkiäkin vielä. Mukana oli 12 juoksijaa. Näillä yhteislenkeillä on vauhti rauhallinen, kaikki siis pysyvät hyvin mukana. Minulle vauhti oli  tällä kertaa aivan sopivaa. Massin maastot on aikalailla teknisempiä kuin Yyterin neulaspolut. Niillä saa sykkeen äkkiä tappiin. Juurakkoa ja kivikkoa riitti. Hyvä lenkki. 59:15, 7.3 km avg 143 bpm.

Tiistai ja keskiviikko työmatkapyöräilyä. Aamulla oli kyllä vilpoista, toisena aamuna jopa satelikin vähän. Mutta hyvä fiilis pyöräilyn jälkeen jo aamulla. Töistä lähtiessä kiersin vähän ylimääräistäkin lenkkiä. Tällaisiin päiviin ei muuta aktiviteettia oikein mahdu. Korkeintaan rullailua ja pitkiä venyttelyjä. Pariin päivään kertyi työmatkapyöräilyä 76.9 km.

Rantaryynäri tyytyväisenä suoritukseensa

Torstaina töiden jälkeen kuntosalille tunniksi. Perjantaina kilsan uinti ennen töitä. Sunnuntaina sopivan palauttava lenkki maantiefillarilla. Yhteislenkki TriBabesin kanssa, tuuli oli aivan jäätävän kovaa, ei onneksi jäätävän kylmää. Hyvä lenkki, 55 kilsaa.

Räpsöö Run, juoksukisa saaristolaismaisemissa

Reposaarihan oli se paikka "vaiks kui kaukan ja iha outoi ihmisii." Joten juoksukilpailu saarella on todellakin aivan uniikki mahdollisuus lähteä haistelemaan merimaisemaa ja vaikka haaveilemaan pidemmästäkin vierailusta siellä. Kisana Räpsöö Run on kaikille sopiva rento juoksutapahtuma. Juuri  sellainen pieni kyläkisa jossa pääsee ihan erilaiseen tunnelmaan kuin jossain massatapahtumissa. Kyseinen kisa on ollut hetken tauolla, nyt sille on onneksi löytynyt uusi järjestäjä. Edellisestä lappujuoksustani Räpsöössä onkin jo muutama vuosi aikaa. Kisa on viikon päästä, 14.5. Minulle se onkin kevään ensimmäinen lappukisa. Jostainhan kisakausi pitää aloittaa ja tämä on juuri sopiva tähän kohtaan. Yllä oleva kuva on Siikaranta Campingin kallioilta.

Räpsöö Runissa ovat matkatkin sopusuhtaista, kuuden kilsan kulttuuripläjäys tai 10 kilsan kilpasarja, jossa kulttuurikierrokseen lisätään vielä tovi rantojen rymyämistä. Lapsillekin löytyy oma matkansa.  

Tämä kuva onkin vuodelta nakki ja jotain...

Reittiin mahtuu siis metsätietä, polkuja, soratietä ja ehkä jokin ihan pieni asfalttipätkäkin. Luulisin että mukaan voisi mahtua myös kallioita ja pyöreitä, meren muovaamia rantakiviä. Kierroksella luvataan näkyvän myös kaikki saaren parhaimmat nähtävyydet. Mikäli et tunne paikkaa entuudestaan, tiedoksi että iso osa reittiä kulkee merenrantoja mukaellen. Joten merimaisemat on taattu. Sarjoja löytyy miehille, naisille, lapsille ja jopa originaaleille paikallisille. Siihen sarjaan voi ilmoittautua myös ne jotka tuntuvat henkisesti kuuluvan kyseiselle saarelle.

Räpsöö Run lähtee tänä vuonna Siikarannan leirintäalueelta. Mikäli et ikinä ole käynyt Reposaarella tai Siikarannan leirintäalueella, suosittelen ehdottomasti käymään paikan päällä. Siikarannalla voipi käydä vaikka vaan kaffeella tai jätskillä, tai nauttimassa merimaisemista upeilla kallioilla. Paikka on ihan miltei jo vakio pysähdyspaikka fillarireissuilla.

Juoksukilometrejä on hiljalleen kertynyt. Huhtikuussa sain kasaan 50 kilsaa. Olen pyrkinyt maltilla lisäämään matkaa. Enemmän on pyöräilty ja uitu ja käyty salilla. Tämän viikon maanantaina juoksulenkki Porin metsässä, 1:02:36, 8 km , avg 130 bpm. Sitä ei ainakaan polkujuoksuksi lasketa, sillä polut on päällystetty sepelillä. Onhan se sitten helppoa baanaa mutta ei ollenkaan saa kiksejä siitä että juoksee kovalla sepelillä keskellä metsää. Tiistaina runsaan tunnin salitreeni ja keskiviikkona jo kunnon maasto- ja polkujuoksua Yyterissä. 1:19, 9.6 km avg 143 bpm. Pori Trail Runners aloitti taas yhteislenkit. Yyterissä oli 12 juoksijaa. Kiva lenkki, ihan reipasta vauhtia mutta sopivaa kyllä. 

Pori Trail Runnersin yhteislenkki Yyterissä

Torstaina olin kuitenkin aika väsynyt edellisen päivän juoksusta joten jätin rapputreenin väliin ja pidin lepopäivän. Olen saanut jossain välissä myös akillesjänteeni jotenkin nutturalle. Olen sitä vähän lepuuttanut. Nyt kyllä luin että vaivaa ei enään hoideta levolla vaan liikkumalla ! Olen aina ajatellut että pohkeenit olisivat tarpeeksi vahvat, nyt kuitenkin olin ymmärtäväni että niitä pitäisi ruveta vahvistamaan. Ihan järkeen käypää.

Viikko on ollut aika aurinkoinen mutta todellakin kylmä. Kovin odotan että kelit muuttuisivat edes vähän lämpimämmiksi. Loppuviikolla oli kaikenlaista muuta puuhaa joten liikunnat jäi vähiin, sunnuntaina onneksi jo tarkeni vähän puuhastella pihallakin.

Yyterin lietteiden pitkospuut ovat hyvässä juoksukunnossa

Fillarointikausi alkoi jo !

Vihdoin on loputkin fillarit päässeet liikenteeseen. Pyöräilykelit on olleet aikalailla oivalliset. Lämmintä keliä ja aurinkoa on riittänyt. Kylmenevää on taas lupailtu, joten piti käyttää heti hyödyksi hyvät kelit.

Maanantaina, siis toisena pääsiäispäivänä, maastopyöräilemässä 2:25:30, 17.6 km. Tiistaina ensimmäistä kertaa maantiepyörällä. Bianchin kanssa siis 2:02, 41.3 km avg 111 bpm. Piti taas vähän muistella miten esim. vaihteet toimii. Ekaan ylämäkeen tyssäsi kun en ajoissa osannut vaihtaa pienemmälle. Sitten koin jo ahaa-elämyksiä että noinhan se menikin...

Ekaa kertaa lyhythihaisessa paidassa

Keskiviikkona juoksulenkki Katinkurun maastoreitillä. 1:04, 8.1 km avg 136 bpm. Aurinko paistoi ja lämpötila kohosi jo 18 asteeseen. Torstaina aamusali, 45 min. Perjantaille suunnittelin juoksua illalle. Keli oli kuitenkin niin upean aurinkoinen että lähdinkin pyöräilemään. Nyt vaihteeksi gravelilla, 1:45, 34.8 km avg 109 bpm. On siis työsuhdepyörälläkin tehty vuoden eka lenkki. Ajoin sillä aikalailla samaa reittiä kuin työmatkanikin, aamuisin kuitenkin ollut vielä niin kylmää etten ole työmatkapyöräilyä vielä aloittanut.

Gravel Giant Revolt Advance 3

Lauantaina normi uintitreeni, matkaa tuli 1225 m. Tulikin paljon uintia, pääasiassa kolmitahtiuintia, se onkin vähän heikko kohta joten hyvää harjoittelua. Sen jälkeen vaihdoin pidemmälle radalle ja uin vielä kilometrin. Illalla vielä runsaan tunnin iltakävelyllä koiran kanssa. Sunnuntaina oikeastaan varsinaisen pyöräilykauden aloitus, yhteislenkki Luvian Laitakariin. Samaan paikkaan ja suurin piirtein samoihin aikoihin, startattiin viimekin vuonna. 2:36:32, 60 km ja sykkeet 118/152. Matkalla oli myös muutama mukava ylämäki. Nyt ei enään ollut mitenkään lämmin. Vaikka aurinko paistoi oli kylmä tuuli. Päädyin lähtemään pitkissä talvibibseissä ja Enduran hyvä tuulenpitävä ja lämmin pyöräilytakki. Pipokin oli vielä vähän vahvempaa matskua. Eräs mukana ollut pyöräilijä oli lyhyissä pöksyissä ja hänkin ihan hyvin tarkeni. Itselle tuo pukeutuminen oli ihan passeli, muutamassa kohtaa vähän oli lämmin mutta kaiken kaikkiaan sopiva vaatetus.

Kauden aloitus yhteislenkillä

Kuluneelle viikolle tuli pyöräilyä 150 kilometriä. Aika hyvä mielestäni. Nyt on myös ensimmäiseen polkujuoksukisaan ilmoittauduttu. Syksyn Aulanko Trailiin. Viime vuonnahan samassa kisassa oli jo jalkavaivoja ja niitä sitten riittikin pitkälti tämän vuoden puolelle. Nyt siis uusi ja pirteämpi yritys!

Rapputreeniä ja maastopyöräilyä

Sain päähäni että pitää päästä kuntoportaille. Jotenkin ne vaan putkahti mieleen ja sinne sitten oli maanantaina suunnattava. En muista koska olisinkaan niitä viimeksi rampannut. Alkuverraksi juoksin kolme kilsaa, pari kilsaa portaissa ja vielä kaksi takaisin kotiin. Tein 11 kertaa eri versioin pers-ja jalkakyykkyjä ym. Ihan kivasti hapotti joten olen tosi tyytyväinen treeniin. Sykkeet toki oli korkealla, mutta kait ne jossain vaiheessa laskee normitasolle, 1:19, 7,2 km ja sykkeet 137/152. 

Tiistaina ei kannattanut juosta sillä porrashyppely tuntui kyllä jaloissa. Uinti olisi ollut hyvää palauttavaa, mutta päivä oli niin aurinkoinen että lähdin maastopyöräilemään. Pyöräilykin on palauttavaa, mikäli sen pitää kevyenä. Oli aika kylmää vaikka olikin aurinkoista. Ihan kunnolla sai pukeutua, varsinkin kun suuntasin merenrannalle. Kaksi tuntia ja 21.3 km, avg 107 bpm. Illalla vielä rullailua jaloille ja hyvät venyttelyt.

Keskiviikko ja torstai molemmat salipäiviä. Kuntopyörällä hyvät verryttelyt jaloille ja sitten lähinnä ylä- ja keskivartalotreeniä.

Pitkäperjantaina patikoimassa Joutsijärvellä. Evästä reppuun ja menoksi. Aika jäisiä oli polut ja pitkokset vielä, kunnon kengillä kyllä kuitenkin pärjäsi, ilman nastoja. Pari tuntia mukavaa menoa, matkaa ei tullut kuin viitisen kilsaa. Juosten olisi vielä tarvittu nastalenkkarit.

Joutsijärvellä

Lauantaina uintitreenit, matkauintia ja käännösten harjoittelua, hyvät treenit. Illemmalla kävin metsässä juoksemassa, 1:34, 10 km avg 127 bpm.

Pääsiäissunnuntaina maastopyöräilyä 2:29, 25.4 km sykkeet 113/134. Olin yhteislenkillä ja se oli pitkästä aikaa tosi hienoa. Vaikka reitti oli tuttuakin tutumpi, sitä menee muiden perässä paljon reippaammin ja rohkeammin. Älyttömän hyvää pyöräilyä ja kehonhallintaa. Päivän yhteislenkin järjesti Tribabes Finland, äskettäin tänne perustettu harrastelijatason urheiluseura, triathlonia, pyöräilyä, juoksua, uintia jne. Mukaan voi lähteä matalalla kynnyksellä kaikki jotka haluavat liikkua hyvässä seurassa. Tottakai minäkin innostuin ja liityin porukkaan. Eka kuva kyseiseltä lenkiltä, kuvan otti Minttu.

Yyterin lankongeilla

Kallossa munkkikaffeella

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, edelleen maastopyöräilyä 2:25, 17.6 km ja sykkeet 97/135. Tämän päivän pyöräily liki samoissa maisemissa kuin edellisenäkin päivänä, hieman rauhallisempaan tahtiin.

Pääsiäisenä tuli nautittua ulkoilusta, pihahommiin ei ihan vielä päässyt sillä jäätäkin on pihassa vielä aika vahvalti monessa kohtaa. Fätillä tuli pyöräiltyä tällä viikolla 64.3 km ja n. 7 tuntia. Juoksuakin 17.2 km.

Matkauintia ja salitreeniä

Tuli vähän yllättäen treenattua matkauintia ihan kunnolla. Lomareissun uima-altaalla ei ollut ollenkaan päätä eikä häntää, joten sitä vaan kierrettiin ja kierrettiin. Yllätyin kyllä itsekin kuinka hyvin uinti sujui, ilman että välillä hörppäsi happea.

Vietimme muutaman päivän mieheni kanssa kylpylässä, valitsin "parisuhdeturvallisen" kohteen jotta molemmille on mieluista aktiviteettia. Mikäli ulkoiluilmat ei suosisi olisi myös sisätiloissa tekemistä. Kuinkas sattuikin, oli menomatkamme tiistaina aivan karseaa keliä, lunta ja räpäskää tuli taivaan täydeltä. 

Maanantaina kävin jo ennen reissua uimassa. Uin kaksi kilsaa joista toisen räpylöiden avustuksella. 

Mikäs siinä uidessa, Matti Mattsonin nimikkoradalla..

Ilman apuvälineitä ajaksi tuli 35:56. Räpylöiden kanssa 30:16. Tiistaina lähdettiinkin sitten kohti keskisuomea. Ajomatkaan meni huonon kelin vuoksi viisi tuntia. Kävin illalla tutustumassa kylpyläosastoon ja uinkin heti kilometrin. Hämmästelin alkuun allasta joka oli ns. jokiallas, 100 m pituinen päättymätön rata. Eihän sitä voinut edes mittaria laittaa päälle. 

Juoksukamatkin jätin lopulta kotiin, ajattelin että nyt lomaillaan ja liikutaan yhdessä. Juoksureittejä ei oikeastaan olisi edes ollut, sillä normi patikkareitit oli latujen alla. Koiran kanssa käytiin kävelyillä tutustumassa ympäristöön mitä pystyttiin. Lunta oli sielläkin tullut niin paljon että se vähän haittasi menoa. Martta oli ikionnellinen lumikasoista!

Kolmena päivänä kävimme siis kuntosalilla ja uimassa. Ilman suorittamista se oli riittävää, lisäksi koiran kanssa ulkoilua ja syömistä ja lepäämistä. Niistä oli ihan hyvä loma tehty. 

Ekalla kerralla uin ensin kierroksen ja mietin että kuinkahan pitkä yksi kierros olikaan, sitten uin saman neljä kertaa ja kun sain varmistuksen pituudesta uin vielä 5 kierrosta putkeen. Yhteensä siis kilometri. Oli yllättävän helppoa uida matkauintia ilman hapenottoa välillä. Kiersin sitä rataa sitten vielä muinakin päivinä ja kilometri meni todella hyvin ilman että olisi pitänyt välillä pysähdellä. Se tietää sitä että kesällä on helpompi uida avovedessä.

Yhteensä tuli uitua vähän yli 5 kilometriä neljän päivän aikana. Siihen päälle toki myös vähän harjoittelin hapenottoa vasemmalta puolen. Matkauinnin aikana pystyi keskittymään hyvin myös tekniikkaan ja huomasin että sekin alue kyllä kehittyi. Tuli paikoitellen ihan flow fiilis kun tuntui että kädet ja vartalo keinui kauniisti itsekseen.

Kävin samoilla fiiliksillä vielä lauantaina uintitreeneissä kotihallissa. Siellä taas palasi maanpinnalle että tekemistä riittää. Slideria ja kolmitahtiuintia,  siis sitä vasemmalta hapenottoa pitää vielä harjoitella.

Viikkoon tuli siis uintia  peräti 8 km. Kilometrin uin matkauintina 26 minuuttiin. Salitreeniä kolme kertaa.

Karhuviestin skippasin sillä en osannut päättää olenko juoksukunnossa vai en. Nyt ei tarvinnut sitten miettiä missä sykkeet kulkee, eikä viikkoon sitten tullutkaan yhtään juoksua.

Jospa ensiviikolla sitten keskittyisi enemmän juoksemiseen.