Työsuhdefillari

Olen nyt kolmatta viikkoa pyöräillyt uudella gravelilla! Sellaista fillaria olen pitkään jo haaveillut. Sen kanssa on työmatkatkin sujuneet huomattavasti mukavammin kuin maantiepyörällä. Työnantaja tarjosi yllättäen tällaisen mahdollisuuden. Nyt ensialkuun on kyseessä pilottihanke, katsotaan miten tulee sujumaan, sen jälkeen toivottavasti on muillakin sama mahdollisuus. Kovin on ollut työkavereilla kiinnostusta asiaan.

Mahdollisuus olisi ollut myös sähköpyörään. Jotenkin sitä kuitenkin vierastan, vaikka työmatka onkin sen verran pitkä että se olisi ollut ihan ok valinta. Haluan kuitenkin pyöräillä "itse".Työmatkafillarilla ei ole edes pakko pyöräillä vain työmatkoja, tai edes ollenkaan työmatkoja, vaan sitä voi käyttää ihan miten itse haluaa. Miellän pyöräilyn enemmän kuntoiluna kuin vain työmatka-ajoneuvona.

Mikä ihmeen työsuhdepyörä ?

"Työsuhdepyörä on työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu polkupyörä, jonka hankinnasta vastaa työnantaja. Pyörällä voi jaa ilman rajoituksia sekä työmatkoilla että vapaa-ajalla, kuten kauppareissuilla ja harrastuksissa. Se voi myös olla esim. sähköavusteinen. Työsuhdepyörä toimii samalla periaatteella kuin työsuhdeauto, paitsi, että se on huomattavasti edullisempi ja kestävämpi vaihtoehto, joka tuo lukuisia etuja sekä työnantajalle että työntekijälle."

Nyt kesäkelit ovat olleet niin upeita että olen kurvaillut välillä jonkun ylimääräisen, pienen lenkuran kautta. Minun työmatkani on yhteen suuntaan vähän alle 19 km. Tällä pyörällä voi kierrellä myös sora- ja hiekkateitä pitkin. Ei tarvitse pelkkää pyörätietä ajella. Olen nyt pyöräillyt tähän mennessä vähän yli   300 km, pääasiassa siis työmatkoja.

Heti kun varmistui että pääsen mukaan tähän juttuun, jäin miettimään mistä saan pyörän. Syystä että pyöräily on nyt ollut niin suosittua, että moni paikka myy "eioota". Ensimmäiseksi kävin paikallisessa kivijalkamyymälässä josta kerrottiin että gravelin saisi ensi vuonna, ehkä jopa tämän vuoden lopulla. Verotuksen vuoksi pyörän pitää hankkia tämän vuoden puolella. En ollut halukas ostamaan sitä verkkokaupasta, tai kovin monen sadan kilometrin päästä. Halusin sen sellaisesta liikkeestä jonka kanssa olisi helppoa asioida myöhemminkin. Muutama paikka kertoi edelleen samaa , että ehkä loppuvuodesta saisi. Sitten ymmärsin soittaa naapurikaupunkiin. Raumalla sijaitseva Pyörä Nurmi, ihan ehta kivijalkakauppa jolla ei edes ole verkkokauppaa. Kävi hyvä tuuri, siellä oli parikin minulle sopivaa pyörää. Varasin toisen ja kävin sitä sitten paikan päällä koeajamassa. Aivan älyttömän upea fillari. Vielä en ollut saanut lupaa ostaa, tai edes varata, pyörää. Sain kuitenkin soviteltua liikkeen kanssa diilin ja heti kun lupa työnantajan puolelta annettiin, soitin liikkeeseen ja tein kaupat! Jouduin kuitenkin vielä toppuuttelemaan, olin lähdössä reissuun joten sovittiin että haen pyörän sen jälkeen.

Hakiessani pyörän, varusteltiin se sen mukaan mitä halusin. Pyörän lisäksi siis mm. polkimet, lokasuojat, kypärä, matkamittari, runkolaukku ja satulalaukku, pulloteline jne. Mahdollisuus olisi ollut myös lukkoon mutta se minulla oli entuudestaan. Paperihommat oli kunnossa kun lähdin uuden pyöräni kanssa. Liikkeen puolesta homma sujui todella mallikkaasti ja helposti. Heillä oli jo kokemusta työsuhdepyöristä ja osasivat kyllä neuvoa minua hyvin miten homma hoidetaan.

Pyörä on myös vakuutettu ja liikkeen puolesta siihen kuuluu 5 vuoden huollot. Palvelu oli Pyörä Nurmessa ensiluokkaista, ystävällistä ja asiantuntevaa. Erittäin mielelläni käyn huollattamassa fillarin tuolla seuraavat 5 vuotta. Eihän sinne nyt ole kuin vajaan tunnin automatka. Pyörälläkin voisi polkaista.

Pyörän saan lunastaa itselleni parin vuoden päästä 1 %:lla hankintahinnasta. 

Täältä esimerkiksi löytyy lisätietoa työsuhdepyöräilystä, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Paljon itsekin sieltä hain tietoa aiheesta. Kun tarvitset hyvää ja monipuolista pyöräliikettä, mistä saa kaikkea muutakin, urheilusta vapaa-aikaan, suosittelen poikkeamaan Raumalle! 

Toivottavasti tämä pilotti saa jatkoa, ainakin yksi pyöräilykaveri jo odottaa uutta fillaria! Nyt kun olen  heinäkuussa pääasiassa pyöräillyt, juoksulenkkejä onkin sitten tehty tähän menessä ihan kolme kertaa!

Telttaretki Liesjärven kansallispuistoon

Kaveri sai taas kerran hyvän idean ja niin sitä sitten lähdettiin telttaretkelle. En kyllä muista yöpyneeni teltassa sitten ties koska. Parin päivän varoitusajalla saatiin porukka koottua ja kamppeet osapuilleen kasaan. Mukaan lähti myös tyttäret joten ihan laatuaikaa siis luvassa.

Päätettiin suunnata Liesjärven kansallispuistoon Tammelaan. Se vaikutti hyvältä ja oli sopivan matkan päässä. Kelistä johtuen päästiin todella pienellä suunnittelulla ja varustuksella. Niin lämmintä luvassa että se kummasti kevensi tavaramäärää. Meidän autotallista löydettiin joku retrohenkinen kahden hengen kupoliteltta, josta kukaan ei muistanut mistä se on johkaantunut. Telttapatja oli lasten vanha ja samoin makuupussi. Omakin olisi ollut mutta se oli niin iso paketti että vaihdoin tuohon pienempään. Vähän pitkäpulttisempaa vaatetta piti ottaa varoiksi mukaan jos on kovin itikkaa liikkeellä, mutta eipä ne kyllä vaivanneet.

Käytiin menomatkalla jo lounaalla niin et tule sitten mitää kommervenkkejä heti alkuun kun jollain iskisi nälkä. Ensin suunnattiin Liesjärveä halkovalle upealle Kyynäränharjulle. Reitti kulki siis kahden järven välissä ja pitkin metsäpolkuja päätyen mahtavalle näköalapaikalle. Siellä nautittiin iltapäiväkahvit. Takaisin tullessa osa pulahti jo uimaan järveen, keli oli todella lämmin. Lounashetken päätettiin pitää Korteniemen perinnetilalla.Se on vanhan metsänvartijan pihapiiri, sen rakennukset ovat yli sata vuotta vanhoja. Pihapiiri tosiaan henki mennyttä aikaa.

Rannassa oli kiva paikka jossa koottiin trangia. Veden kiehuminen kesti kyllä hetken mutta mikäs kiire meillä. Tuli testailtua erilaisia retkimuonia. Ruokailun jälkeen patikoitiin vielä pieni reitti ennenkuin lähdettiin kohti Savilahden telttailualuetta. Parkkipaikalta oli telttapaikalle matkaa vain runsas kilometri joten ei oltu kannettu leirikamoja vielä mukanamme. Nyt sitten keräiltiin kaikki nyssykät ja pussukat mukaan. Heti tuli todettua että seuraavalla kerralla olisi kiva kun olisi vermeet sellaisia huippukevyitä ja pieneen tilaan meneviä. Polku leirintäalueelle oli oikein kiva mutta tosi tekninen, aikamoista juurakkoa. Kantamukset kyllä kummasti painoi. Aika hyvin olin osannnut varustautua, ne vaan olisi voinut mennä huomattavasti pienempään tilaan.

Kun päästiin perille yllätyimme kaikki kuinka paljon siellä oli telttoja. Laskimme että ainakin kolmisenkymmentä. Alue ei ollut kovin iso, mutta hyvin sinne vielä meidänkin telttamme mahtui. Kun saatiin leiri pystyyn ei kauan tarvinnut odotella kun pitikin jo mennä yöpuulle. Alue oli todella rauhallinen ja hiljainen. Muutamia lapsiperheitä ja taisi olla pari koiraakin, mutta mitään ylimääräisiä ääniä ei kyllä kuulunut. Uni tuli hyvin kunhan sai paikan soviteltua niin ettei mikään juuri ollut juuri kyljen alla. Aamulla heräsin kyllä jo kuudelta, edelleen oli aivan hiljaista. Maisemien ihailun, aamupuuhien ja puuron jälkeen purettiin teltat ja jatkettiin matkaa.

Aamulla sitten suunnattiin Ruostejärvelle. Siellä sijaitseva Hämeen Luontokeskus oli suljettuna remontin vuoksi. Lähdimme Eerikkilästä todella kaunista harjureittiä järven rantoja pitkin, jatkettiin siitä "Meidän metsäpolulle", n. 3 kilometrin mittainen kiva pieni reitti joka päätyi laavulle. Sinne piti mennä köysilossilla. Takaisin tullessa pulahdettiin järveen uimaan ja lähdettiin kotia kohti tyytyväisinä viikonlopun retkeen.

Tälläkin reissulla jäi moni reitti kokematta joten joskus voisi lähteä uudestaankin. Voisi aloittaa siitä että alusta asti jaksaa kantaa kaikki kamat mukanaan. Silloin pitääkin tarkoin miettiä mitä sitä ottaa mukaansa, mitä siis tarvitaan ja mitä ei.

Kesän kohokohtana Valtavaaran Huiputus

Juhannusviikkoon lähdettiin suuntaamalla nokat kohti Oulua. Sieltä Syötteelle ja sitten lopulta Rukalle. Lähdettiin matkaan vasta työpäivän päätteeksi, joten teimme nopean pysähdyksen Oulussa. Hyvän hotelliaamiaisen jälkeen parin tunnin ajomatka Iso-Syötteen kansallispuistoon. Osa seurueesta olikin jo paikan päällä. Esikoisella oli Iso-Syötteellä pyöräilyjuttuja, joten siellä meni pari päivää. Samalla piti myös mummutella 6 veen kanssa. Hänen kanssaan kuitenkin pääsi hyvin tutustumaan ympäristöön, pienin meni fillarilla ja me juosten perässä. Lauantain reissusta tulikin 7.5 km pituinen ja hyvin pieninkin jaksoi. Lähdettiin mökiltä katsastamaan luontokeskuksen ja sieltä alkavan pienen luontopolun. Naavaparran Polku oli itsessään kolme kilometriä. Kivan pituinen perheen pienimmillekin, matkalla muutamia mielenkiintoisia juttuja kuten Naavaparran kolo ja muitakin lapsia kiinnostavia pieniä yksityiskohtia. Piipahdimme myös Annintuvalla. Luontokeskuksella reissun jälkeen syötiin keittolounas, ennenkuin taas jatkoimme matkaa takaisin mökille.

Illemmalla vielä tyttären kanssa toinen reissu Syötteen huipulle. Reitistä tuli vähän pidempi kuin luultiinkaan, mökille kuitenkin päästiin lopulta pienien mutkien kautta. Olin niin suunnitellut kunnon polkulenkkiä mutta se jäi tekemättä. Pieni iltahölkkä vielä kun käytiin uimassa, juoksua tuli yht. nelisen km. Sunnuntaina lähdettiin kohti Rukaa.

Iso-syöte

Viikon kelit ei olleet ihan kohdillaan, etelä kärventyi 30 asteen helteissä. Pohjoisessa oli viileämpää ja sateista. Sunnuntaina pääsin vasta illemmalla pienelle hölkälle, kävin vain fiilistelemässä lähitienoota. 48:22, 5.7 km avg 128 bpm.

Maanantaina otin sauvat testiin. Ne tosiaan helpottavat sekä ylös- että alasmenoa. Niiden kanssa on myös kiva juosta jos vain maastoon sopii. Koin vähän hankalana sen kun taittelin ne kasaan ja taas suoristin. Ehkä siihen tottuu kun vähän enemmän käyttää niitä. Mäkivedoissa ihan huiput. Yhdistin samaan lenkkiin myös Rukan rinteen pitkät portaat, niitä oli jonkinverran yli 300 kpl. Rinteellä juoksin vähän ristiin rastiin. Sinne on kovin rakennettu ja edelleen rakennetaan monenlaisia sorastettuja polkuja, maastopyöräilyyn ja BikeParkkiin. Sitten suuntasin alas Saarualle ja siellä vähän olinkin polulta hukassa. Onneksi löysin reitin kun lähdin takaisin ylös. Kaipailin sitä pirun pitkää portaikkoa, mitä ei enään ollutkaan. Tilalla sorapolkua ja vasta ihan ylhäällä pätkä vanhoja rappuita. Nekin senverran huonokuntoisia että varmaan myös tullaan korvaamaan uusilla tai sitten sorastetaan sekin kohta. Mökille päästessa oli aikaa mennyt 2:10 ja 10 km, sykkeet 116/147.

Illemmalla vielä toinenkin rapputreeni. Mäkihyppytornin kupeessa olevat portaat piti myös kivuta ylös. Keli oli jo huomattavasti lämpimämpi, ukkosta ilmassa. Sade ylättikin sitten ja mentiin aika haipakkaa takaisin mökille. 55:30, 5 km ja sykkeet 125/187. Ihmeen korkealla on sykepiikki käynyt.

Tiistain suunnitelmana Valtavaaran Huiputus tyttären kanssa.Valtavaaran reitti on 8 km pituinen. Mökiltä kun lähdettiin, taisi mennä jo kolmevarttia ennenkuin päästiin reitin alkuun. Selässä oli kunnon reppu joten tällä kertaa ei juostu vaan ihan perinteisesti patikoitiin. Mukana oli kahvitermari ja jättikokoiset munkkirinkilät, loman kunniaksi. Aloitettiin kierros vastapäivään, heti alussa siis oli pahimmat nousut ja teknisemmät pätkät. Mullehan reitti on jo tuttu, tytär oli ensimmäistä kertaa. Keli oli yllättävän lämmin joten juotavaa tarvittiin. Nousut kyllä pistivät puuskuttamaan ja mielessä kävi muutamaankin kertaan, etä miten tuollakin on joskus pystynyt juoksemaan. Kun päästiin Valtavaaran huipuille, pidettiin munkkitauko. Nautittiin eväät huipulla olevassa mökissä, ulkona ole pöytäryhmä oli varattuna. Maisemien ihailujen jälkeen jatkettiin matkaa alaspäin. Taivas oli uhkaavasti tummentunut ja kauempana näytti jo sateiselta. Oltiin tietoisia että huonoa keliä oli illemmalla luvassa. Takaisinmenoreitti olikin huomattavasti helpompaa polkua, pääosin myös alamäkeä. Suurin osa reitistä oli sorastettu, muutamassa märemmässä kohdassa oli uusia pitkoksia. Toiseen suuntaan menikin matka huomattavasti joutuisammin.

Kun päästiin reitin loppuun, jatkoimme vielä todella hapottavaa ylämäkeä takaisin Rukalle. Siinä kohtaa pariin otteeseen huilasin, tulipa mieleeni että nyt ei ollut pakko painaa viimeisillä voimilla päätyyn asti. Sykkeet tasaantui nopeaan kun matka jatkui, kivuttiin vielä ne yli 300 porrasta Rukan huipulle. Siellä maisematkin taas palkitsi. Siellä myös näki kuinka taivas uhkaavasti tummeni. Reippaasti sitten eteenpäin jotta päästäisiin myös alas sieltä laelta. Rukan kylästä on mökille matkaa vielä 2 kilometriä, piipahdettiin samoilla vetimillä nopeasti uimassa ja sitten mökille. Aikaa meni reissuun 3:36, 14 km.

Mökillä ei taidettu olla kuin puolisen tuntia kun ukkosrintama pyyhälsi ylitse todella voimakkaasti. 

Kotiinpäin lähdettiin päivää aikaisemmin kun alunperin oli tarkoitus, reissu jäi vähän lyhyeksi. Toisaalta se on hyvä sillä nyt jo tekee mieli sinne uudestaan. Seuraavana aamuna noin tunnin ajomatkan päästä Kuusamosta, tajuttiin kuinka raju ukkosrintama olikaan ollut. Onneksi ei oltu missään patikkareitillä kun se oli pyyhältänyt ohitse.

Monenmoista yhteislenkkiä, fillarilla ja poluilla

Kesäkuun alku on ollut kovin pyöräilyvoittoista. Maastopyöräilyä ja myös toki maantiepyöräilyä. Sekä haaveita uudesta pyörästä.  Maastopyöräilyn yhteislenkkejä Porissa on järjestetty jo todella kauan. Suomen Ladun alajärjestön, Porin Ladun toimesta.  Viime vuonna kovasta kysynnästä johtuen saatiin yhteislenkkejä myös mm. vasta-alkajille ja rauhallisemmasta tahdista tykkääville. Nämä ovat ns. "Etanalenkkejä." Nämä rauhallisemmat lenkit ovat olleet erittäin suosittuja. Tänä keväänä on ollut pelkästään etanalenkeillä aina 30-38 pyöräilijää. Koronasta johtuen lenkit alkoivat vasta keväämmällä, muuten ne taitavat pyöriä melkein ympäri vuoden. Ei kuitenkaan talvi-aikaan.

Kevään toinen hidastempoisempi lenkki oli  viime viikon tiistaina Yyterissä. Mukana oli 36 fillaristia, joten kysyntää on. Vaikka maastot ovatkin tuttuja, on niillä kiva ajella porukalla. Pari uuttakin polunpätkää havaitsin. Kahden tunnin lenkki josta tuli kilometrejä 21.

Yyterin metsäpoluilla

Toinen vastaava lenkki oli tämän viikon tiistaina Reposaaressa. 38 fillaria tällä kertaa, 1:54, liki 16 km. Ekassa kuvassa ollaan Reposaaren kalliolla. Tällä reissulla sattui yksi paha kaatuminenkin, onneksi pyöräilijällä oli kypärä päässä. Ambulanssia kyllä tarvittiin, mutta pahemminkin olisi helposti voinut käydä ilman pyöräilykypärää. Ihan mielenkiintoista oli miten Räpsöössäkin sai tosi hyvän pyörälenkin tehtyä. Samaa lenkkiä voi käyttää juoksuunkin. Pieniä asfalttisiirtymiä oli muutama.

Työmatkapyöräilykin on aloitettu. Maantiefillarilla torstaina meno-paluu, yht. 38 km. 50 minuuttia suuntaansa. Työmatkoja on tarkoitus kesän mittaan alkaa enemmänkin pyöräilemään.

Sisäpiirin kausi päättyi  keskiviikon Cooper-testiin.  Enpä muista olenko ikinä varsinaista testiä tehnyt, on ainakin niin paljon aikaa etten edes muista. Tulos oli ikäluokan sarakkeessa erinomainen, joten olen tyytyväinen. 12 minuuttia ja 2360 m. Loppukesästä voisi koettaa jos hieman saisi aikaa paremmaksi.

Ihanaa baanaa juosta

Lauantaina rauhallista juoksua ja tarkoituksella asfalttilenkki. Olin tyttären luona mummuttelemassa ja tietenkin olin varautunut lenkkikamppeilla. Kun tilaisuus koitti, lähdin hölkälle. 1:30, 10.6 km avg 126 bpm. Tuosta reissusta tein myös pari kilometriä upealla luontopolulla. Alunperin ei poluille ollut tarkoitus edes mennä, sieltä itseni taas löysin. Kiva, vaikkakin lyhyt, polku. Oli kivikkoa ja juurakkoa ja vastaavasti mukavia pellonreunapolkuja yms. kesämaisemia.

Kaasmarkun luontopolku

Sunnuntaina maantiepyöräilyä 2:17, 55.6 km avg 116 bpm, keskinopeus 24.3 km/h. Maanantaina kahvakuulailua runsas puoli tuntia. Keskiviikkona pitkästä aikaa polkujuoksua porukalla. 55:36, 6.6 km avg 139 bpm. 

Torstaina vedinkin ensimmäisen maastopyörälenkkini. Naisten maastopyöräilyporukalle Yyterin tutuissa maastoissa. Pyöräilijöitä oli 9. Juuri sopivan kokoinen ryhmä. Oli todella kivaa vetää yhteislenkki, maastot on sen verran tuttuja ettei tarvinnut kuin vaan pyöräillä. Vauhti taisi olla sopivan rauhallinen ja pyrin välttämään kovin teknisiä paikkoja. Kuitenkin matkassa oli muutamia tiukempiakin pätkiä, joissa joutui vähän keskittymäänkin. Minusta tuntui että naiset olivat ihan tyytyväisiä lenkkiin. Voisin kuvitella joskus toistekin olemaan letkan vetäjänä. Kaksi tuntia ja 19.2 km, avg 108 bpm. Ryhmä siis on Mtb for girls only, vain naisille tarkoitettu. 

Ryhmässä on ollut kovin hiljaista, mutta jospa saataisiin vähän aktiivisempaa menoa. Jotenkin tuntuu että pyöräily on nyt todella suosittua ja paljon on aloittelijoita, jotka kaipaavat vähän opastusta lajiin ja varsinkin erilaisiin reittimahdollisuuksiin. Kieltämättä pelkästään naisten porukalla vauhti on rauhallisempaa. Olen huomannut että moni haluaa ainakin alkuun harrastaa ja opetella ihan naisten kesken. 

Kesäkuun kahteen ekaan viikkoon sisältyy juoksua 20 km ja pyöräilyä 153 km.

Puolimaraton Yyterissä

Sunnuntaina juoksin Yyterin puolimaratonin,  kisa oli epävirallisen virallinen. Treenitehtaan miltei jo perinteinen omatoimipuolikas, sama juostiin viime keväänäkin. Olosuhteiden pakosta, varsinainen Yyterin puolimaratonhan taas kerran peruttiin.

Sattuipa todella kiva kelikin, tuulta ei ollut nimeksikään ja aurinko paistoi. Hellelukemia ei vielä ollut, onneksi, sillä kyllä lämpö tuntui oudokseltaan paikoitellen tuskaiselta. Juoksijoita oli 9. Edellisinä päivinä otin iisisti vaikka olisi mielinyt mäkitreeniin. Edellisenä iltana tajusin että juodakin ehkä kannattaisi sillä saattaa tulla lämmin. Tankkaus jäi pariin karkkipussiin. 

Varsinaista täsmätreeniä en ole puolikkaaseen tehnyt pitkään aikaan. Lyhyitä matkoja on tullut reippaasti mentyä yms. mutta ei tuntia pidempää oikeastaan. Pari vuotta sitten sain puolikkaalle ajan 2 tuntia ja pari sadasosasekuntia päälle mutta silloin siihen tuli jopa treenattua. Nyt lähdin vain tsekkaamaan missä mennään. Onneksi sain minun vauhtiini sopivan juoksukaverin, yksin olisi voinut lähteä liian kovaa.

Palauttava hölkkä neulaspoluilla

Alkuun mentiin alle 6 minsan aikoja ja kymppi meni vain minuutin päälle tunnin. Siitä ei kyllä pystynyt kiristämään, aurinko porotti puolessa välissä liikaa. Viimeisen parin kilsan kohdalla olisi kuulunut nostaa vauhtia, mutta ei ihan tuntunut siltä että olisi kyennyt. Ajaksi tuli 2.16.21. Ihan hyvä näillä treeneillä. Päässä vähän vippasi ja levottomasti kävelin eestaas maaliin pääsyn jälkeen, sitten yhtäkkiä kramppasi etusääret ja jalkapöydän edustat. Ai perhana. Siinä meni tovi että pääsi taas liikkeelle. Loppupäivän olin kyllä niin naatti että ihan kuin olisin juossut ihan oikeassa lappukisassa! Olo koheni vasta myöhemmin kun sai syötyä ja levättyä. Vaikka niin kuvittelin menneeni vain reipasta juoksua. No, keskisyke oli kylläkin 147 joten ihan reippaasti on kyllä juostu. 

Kirjurinluodon kevät

Maanantaina kävin 4 kilsan, 35 minuuttia, palauttavalla hölkällä neulaspoluilla. Hyvältä tuntui, paitsi palleassa. Valkku meinasi että liian vähän ollut pitkäkestoista hengästyttävää treeniä. Niinpä, treenin puutetta. Tiedostan. Samalla reissulla sain toukokuun juoksukilsoiksi vähän yli sata.

Pitkästä aikaa tuli juostua sateessa

Edellisen viikon treenit jäi maanantain puolen tunnin kahvakuuulaan, torstaina rentoon juoksuun 1:20, 9 km, avg 121 bpm. Lauantaina maastopyöräilyä 1:45, 13.3 km. 

Nyt päätin myös lähteä kesään ilman treenikalenteria. Ei ole ihan sidottu tiettyyn treeniin ja aikatauluun, vaan voi vähän helpommin mennä sinne sun tänne koko kesän !

Puolikkaan aika kyllä pistää miettimään että miten sitä mukamas selviytyisi maratonista, kun pitäisi samaa vauhtia mennä vielä saman verran lisää...

Fillarilenkkejä

Viime viikolla olin maastopyöräilemässä pelkästään naisille tarkoitetussa ryhmässä.  Mtb for Girls Only  Ryhmähän on perustettu muutama vuosi sitten, toiminta on ollut vähäistä mutta nyt vaikutti siltä että porukasta saataisiin vähän aktiivisempi. Itsekin lupailin vetää lenkkiä Yyterissä. Kunhan vaan saan omaan kalenteriin sovitettua. 

Mukana oli kymmenkunta naista, suunnitelmana 20 kilsan lenkki Hiittenharjun maisemissa. Helppoa polkua ja hiekkatietä. No, alkuun oli heti aikamoinen juurakkopolku ja vieläpä kapeaa alamäkeä. Muuten oli ihan mukavan helpohkoa maastoa. Vauhtikin oli sopiva. Puolessa välissä pidettiin pieni tauko pienen lammen rannalla olevalla laavulla. Aika moni oli juuri harrastuksen aloittanut ja kaipasikin yhteisiä lenkkejä. Itsekin tykkään tällaisista että joku vetää letkaa, saa samalla tuntumaa uusiin reitteihin joihin voisi myöhemminkin omatoimisesti uskaltautua. 

Hiipireitin varrella

Maantielenkkejäkin on pariin viikkoon mahtunut muutama. Melkein 139 km. Juoksua runsas 42 km. 

Olen pyrkinyt tekemään juoksulenkit asfaltilla. Pitäisi totuttaa jalat iskutukseen, jos nyt meinaan syksyllä juosta maratonin. Mistä en ole niinkään varma. Pitäisi saada joku treenikaveri jolla olisi sama tavoite.

Hiittenharju

Polkujuoksuun olen saanut vihdoinkin kivasti seuraa. Viikolla käytiin Yyterissä juoksemassa porukalla, joihin tutustuin viime syksyn polkujuoksukoulussa. Osalle oli Yyterin maastot outoja, joten oli kiva opastaa heitä omille tutuille poluille. 

Yyteri

Nyt tuntuu siltä että tämän kesän triatlonit jää käymättä. Olen uinut viimeksi puoli vuotta sitten. Minun uimataitoni tarvitsisi säännöllistä harjoittelua ja oikeastaan nyt ei siihen ole edes haluja. 

Jos tähän kaikkeen treeniin vielä lisää tavoitteellisen uinnin niin en sitten muuta taas ehtisikään. Käyn sitten uimassa kun siltä tuntuu. 

Toki mieli voi muuttua vielä moneen kertaan...

Porin jokirannassa

Sunnuntain pitkä pyöräily olikin mukava, aurinkoinen keli vaikkakin kylmä. Aikaa meni 3,5 tuntia ja matkaa tuli 70 km. Hienoa hommaa.

Yyteriin lisää aktiviteettejä

Viime viikot on taas juostu pääasiassa polkuja pitkin. Pitäisiköhän mun keskittyä vain siihen, eikä koko ajan harmitella miksen päädy asfaltille.

Yyteriä ollaan nyt kehittämässä kovalla buustilla eteenpäin. Koronan aikana on kävijämäärät nousseet huomattavasti, enään ei ihan yksin tarvitse metsässäkään liikkua. Maastopyöräilijöitä viuhahtelee siellä täällä ja sitäkin aktiviteettia nyt ollaan täällä lisäämässä. Lomakylässä oleva Seikkailupuisto Huikee laajentaa Fatbike-vuokraustaan ja ilmeisesti Seikkalupuistoonkin tulee jotain uutta perheen pienimmille suunnattua rataa. 

Kangasmaastot houkuttavat helpoille poluille

Myös muita palveluja, esim. ruokapaikkoja, infopisteitä, opasteita yms. on lisätty ja lisää on tulossa. Tuleva kesä näyttää mitä kaikkea sitten ilmaantuukaan.

Padel-kenttiä, trampoliinipuistoa, täällä rupeaa olemaan ihan hyvät valikoimat aktiviteeteissa. Jokaiselle jotakin. Mikäli haluaa vain rauhallista menoa niin sinne vaan rannalle nauttimaan meren kohinasta tai ilta-auringosta. Unohtamatta tietty uimista. Usein myös kuulee kysyttävän löytyykö täältä hyviä karttoja esim. polkujuoksuun tai maastopyöräilyyn. Mitään vartavasten tehtyjä reittikarttoja ei tietääkseni ole, toki Yyterin maastokartoilla on niin paljon merkattuja polkuja että sieltä löytää kyllä reittejä. Ymmärrän kyllä että ilman paikallistuntemusta niille ei kaikki arvaa lähteä. Toivotaan että tänne saadaan myös valmiita reittikarttoja. Siellä täällä maastosta löytyy latukarttoja joiden perusteella kesälläkin kyllä pystyy suunnistamaan. Huikeesta lähtevä kympin fatbikereitti on merkattu myös maastoon ja se on todella kiva reitti myös juoksemiseen. Se taitaakin tällä hetkellä olla ainoa maastoon merkattu reitti.

Pitkospuita pitkin 

Neulaspolkuja

Yyterin maastoissa on juoksukaverien kanssa kierretty eri reittejä, samalla on hauskaa aina visioida mitä tänne voisi tehdä. Eräänkin kerran pähkäiltiin kuinka hienoa olisi jos täältä löytyisi myös opastettuja polkujuoksuja. Ei siis kisaa, vaan ihan aloittelijoillekin sopivia rauhallisia lenkkejä. Maastoa löytyy joka lähtöön ja kunhan reitit tulee tutuksi niin pystyy hyvin juoksemaan itsekseenkin. Meillä aina sanotaankin ettei Yyterin metsiin voi eksyä. Kunhan pysyy valtatien ja meren välissä.

Itse huomaamatta myös useimmiten ajautuu tutuille reiteille. Pyöräilijänä en hae mitenkään todella teknistä maastoa, mielellään sellaista just sopivaa. Juurakkoa ja kiveä saa olla ehkä mieluummin kuin jyrkkiä mäkiä. Vaikka viimeksi meninkin itselle vaikeampaa juurakkopolkua , huomasin että kyllä sielläkin pärjää. Kapeita pitkospuita välttelen, niissä tarvitaan jo hyvää tasapainoa ja rohkeutta. On täällä myös vähän matkaa leveääkin pitkosta jossa pystyy menemään fillarillakin.

Vähän juurakkoa

Yyteri onkin mainio vaihtoehto sellaiselle maastopyöräilijälle joka vasta aloittelee harrastusta, tai ei välttämättä halua rymytä metsissä. Maasto sopii koko perheelle. Lapset voi esimerkiksi mennä fillarilla edessä, äiti polkujuosta perässä ja kaikki tykkää!

Pitkoksia

Toukokuu on ollut hektinen, työt on pursuneet vähän yli ja kotona ollut pientä pintaremonttia. Juoksu- ja fillaritreenit ovatkin sitten suuntautuneet metsään. Maantiefillarilla myös yksi hyvä tempo- ja yhdistelmätreeni. Se olikin tosi kiva combo.  Mukaan mahtuu myös ulkokuntoilulaitteita, ylämäkijuoksua ja rapputreeniä.