Joogasta voimaa, energiaa ja kehonhuoltoa

Olen alkuvuonna pyrkinyt keskittymään enemmän kehonhuoltoon, fasciaa, venyttelyä ja joogaa, sillä on ollut ihan pakko. Muuten koko kroppaa sanoo pian poks. Joulukuun aherrukset sukankutimien kanssa olivat liikaa olkapäälle. Kyllä taas kantapään kautta tuli siitäkin oppia. Minulla on kyllä vanha vaiva solisluussa, se on löysä, mikä osaltaan vaikuttaa siihen että herkästi rasittuu. Lopulta sillä ei paljon mitään tehty. Kyllä otti päähän. Onneksi pääsin luottofyssarin käsittelyyn ja perusvaiva saatiin kuntoon ja paikat avattua. Edelleen olkapäät ja yläselkä on todella juntturassa. Vielä niitä pitää käsitellä että saisi itsekin paremmin niitä huollettua.

Kuutamolenkillä

Olen nyt joogaillut, olkapään ehdoilla, muutamaan otteeseen. Tutustuin kivaan joogayhteisöön, jota voin todellakin suositella. Itse olen aika aloittelija, joten tuossa "Heimossa" on kivasti eritasoisia ja eripituisia harjoitteita. Niitä voi myös hakea sen mukaan mihin kipeiten kaipaa tukea. Esimerkiksi haluaako rentoutua ja rauhoittua, palautua, vai kaipaako energiaa tai voimaa. Kestoajat ovat ihan 10 minuutista ylöspäin, mistä tykkään sillä aina ei ole tuntia aikaa joogailuun. Mukamas. Ohjaaja on todella miellyttävä, rauhallinen ja selkeästi kertoo mitä tehdään ja antaa myös vaihtoehtoisia liikkeitä.  Kyseessä on Joogit.fi niminen uudehko joogayhteisö. Siihen voi tutustua esim. 7 päivän ilmaisella osallistumisella. Itse olen tykännyt todella paljon. Saan siitä juurikin sitä mitä hain, palautumista, hyvää venyttelyä ja kehonhuoltoa. Erilaisia joogasessioita on jo yli 50 kappaletta. Sieltä löytyy kyllä jokaiselle jotakin.

Tälle viikolle tuli juoksua kolme kertaa, peekoota ja vauhtileikittelyä. Hiihtoa kaksi kertaa, fascia trainingia ja useita kertoja joogaa. Wattipyöräilykin mahtui mukaan. Pk-painoitteinen viikko siis.

Tammikuussa tuli juostua 101,4  km. Sunnuntaina vielä 7 kilometrin lenkki ihan että saan tasalukeman. Koska nyt on ollut hiihtolatuja, niin nyt on hiihdetty. Viime vuonnahan en hiihtänyt yhtään. Ei ollut luntakaan. Parin viikon sisään olen ladulla ollut 5 kertaa ja matkaa kertynyt 62.2 km. Ladulla ei olla suoritettu vaan nautittu täysillä talvesta ja hiihtämisestä. 

Tammikuun viimeinen sunnuntai kyllä pani parastaan. Aivan upea talvipäivä, aurinko paistoi ja pakkanen paukkui. Vaihdoinkin sisä pyöräilyn juoksuun ja hiihtoon.

Hiihtoladuilla piiitkästä aikaa...

Aivan mahtavia kelejä ollut ja lunta satanut viimeinkin kunnolla. Parina päivänä pakkanen paukkui liikaa, joten silloin vaan joogailtiin ja  venyteltiin. Jotenkin mielessä näin koronan varjolla, että pitäisi säästellä keuhkoja liialta pakkaselta. Eikä ihan ehdoin tahdoin hankkisi flunssaa joka tekisi tällä kertaa arjesta heti vähän hankalampaa. Perjantaina oli wattipyörätreeni ja kalenterissa luki pyramidiharjoitus. Wattitehot oli valmiiksi laskettu mutta ei treeni oikein ottanut onnistuakseen. Mua harmitti kun en saa garminia näyttämään noita watteja ja treeninkin ohjelmoin pyörään itse päin honkia....Mutta kyllä varsinainen treeni tuli tehtyä, pyramidi ei ehkä ihan ollut sitä luokkaa mitä piti. Tunti hikistä fillarointia, sykkeet olivat 126/148.

No uusi yritys ensi viikolla. Lauantaina olisi jo voinut lähteä hiihtämään mutta kamun kanssa sovittiin latutreffit sunnuntaiksi. Siis lähdin juoksulenkille etsimään mahdollisia latuja. No ei vielä Yyterissä näkynyt. Oli kiva juosta lumisilla poluilla, lumi pöllysi eikä monessakaan paikassa näkynyt kuin metsän eläinten jälkiä. Uutta polkua on hauska mennä ja avata sitä, taasen sellainen oli raskasta missä oli jo joku mennyt mutta ei ollut vielä kunnolla pohja tallaantunut. Vaikka osittain etenin maastopyöröreitillä, ei myöskään fillarien jälkiä pahemmin ollut. Lenkistä tuli kiva, 1:47, 10.4 km avg 126 bpm. Lenkin jälkeen vielä vajaan tunnin hyvä käsitreeni kun heittelin puuklapeja pinosta toiseen.

Yyterissä oli vasta luonnonlatuja

Koska lunta on kerrankin tarpeeksi ja latuja löytyy niin sittenhän on tietenkin hiihdetty. Sunnuntaina ensikertaa ladulla sitten kahteen vuoteen. Torpankorven ladulla tehtiin ympyräreitti josta tuli 10 km. Reitti on helppo ja mukavan vaihteleva kuitenkin. Sopii passelisti minulle ja uskallan suositella sellaiselle, jota ehkä vähän jännittää kuinka haastava latu on. Mäet ovat loivia ja pitkiä, toki sykkeen saa kyllä ylämäessä ihan hyvin nousemaan. Vaikka ladulla oli parkkipaikan ruuhkasta päätellen paljon hiihtäjiä, oli reitin varrella kuitenkin ihan rauhallista hiihtää. Tungosta ei ollut. Lenkki on sen verran pitkä ettei mitään sumppuja synny. Suksien voitelu oli kohdillaan ja hiihto oli kyllä nautinnollista. Illalla vielä joogasin kotona pariinkin otteeseen.

Yyterin lumisia juoksupolkuja

Kuten kuvasta näkyy, keli oli vähän suttuinen ja harmaa,
suksien pohjat ei ole valkoiset vaan ne on kuorrutettu lumella...

Samalla ladulla hiihdin myös maanantaina. Nyt hieman pitempään joten matkaa tuli 16 km. Illalla vielä tunnin Fascia Training livenä, oikein ihanaa kehonhuoltoa hiihtolenkkien jälkeen.

Tiistaina suunnattiin tutustumaan miltä Yyterissä näyttää latutilanne. Siellä ei vielä ole latukoneen tekemää latua. Jotain latuja oli ilmaantunut joten ihan ei umpihangessa tarvinnut mennä. Sopivasti lähtiessä alkoi satamaan lunta ja kun lämpötilakin oli miltei nollassa, tuotti se vähän vaikeuksia suksille. Ne siis keräsivät vain lumen kiinni pohjiin. Onneksi ei pitkälle ehditty joten kipaisin autolle vaihtamaan pitopohjat perinteiseen suksipariin. Ne pelitti paremmin. Hiihtokaverien suksissa ei ollut mitään vikaa. Tällä kertaa matkaa ei kertynytkään kuin vajaa 8 kilsaa, vaikka aikaa meni lähemmäs pari tuntia. Pysähdyttiin myös kivaan paikkaan nauttimaan pientä evästä, sekä nautittiin maisemista ja ihmeteltiin hiljaisuutta. Illalla taas pieni joogasessio.

Keskiviikkona olikin jo palauttavan juoksun paikka. Sain tyttären mukaan ja suunnattiin Kirjurin lumisille poluille, kiva juoksulenkki  1:04, 8 km avg 128 bpm.

Kirjurissa

Huomenna lepopäivä, tiedossa ihanaa fyssarin käsittelyä. Joulukuun kutomiset on jättäneet jälkensä olkapäähän. Tiedossa myös lisää lunta, toivotaan ettei kaikki tule märkänä että laduille pääsee ensiviikollakin.

Treenit jatkuu taas kohti maratonia...

Vuosi on lähtenyt liikkeelle niinkuin usein ennenkin. Pää täynnä kaikkia mielenkiintoisia kisoja ja tapahtumia. Pitää taas kerätä ne kalenteriin näkyville, että näkee potentiaaliset tapahtumat. Viime vuonnahan suurin osa kisoista peruttiin tai siirrettiin. Siirsin itsekin paria tapahtumaa ja muutaman myin edelleen ja muutamaan kivaan juttuun en edes arvannut ilmoittautua.

Tänä vuonna on jo ensimmäinen suunniteltu kisa peruttu, Apk:n hallipuolikas helmikuussa.  Yksi polkujuoksu on tiedossa ainakin vielä, Aulanko Trail, jonka viime vuodesta siirsin.  Viime keväänä piti juosta myös  maraton joka siirtyi ja lopulta itse sen siirsin tälle vuodelle. Katsotaan miten sen kanssa käy.

HCM lähetti jo muistuksenkin osallistumisesta, mikä olikin ihan kiva vaikka se mielessä olikin. Ihan kun se olisi heti antanut potkua treeniin. Eihän tässä muuta ole tehtävissä kuin juosta. Toukokuuhun on aikaa vielä vaikka kuinka, vaikka todellisuudessa toukokuu on ihan tuossa tuokiossa. Taas ollaan samassa pisteessä että juosta pitäisi asfaltilla eikä vain metsäteillä ja poluilla. Se onkin mun probleema kun mieluiten suuntaan aina metsään. Ehkä tämä maraton pitää tänä vuonna hoitaa pois päiväjärjestyksestä, jos korona ei tuo lisää mutkia matkan varrelle. Hieman kyllä mietityttää jo nyt, miten mahtaa käydä.

Tänä kesänä aion osallistua myös pariin pieneen triathloniin. Siihen nyt on periaatteessa tavoitteet asetettu. 

Vuoden mittaan sitten mietin mitä kisoja tulee vastaan ja mihin on mielekästä osallistua. Pitkää polkujuoksukisaa mietin todella kauan mutta jätin napin painamatta. Pitkät kisat vievät paljon aikaa ja energiaa kaikilta muilta kivoilta tapahtumilta.

Vielä kun saisi kropan muuten veträksi. Pari kuukautta olen keskittynyt kehonhuoltoon, olen venytellyt enemmän ja joogannutkin ahkerasti. Vähän on kehitystä tapahtunut, paitsi että nyt on olkapää alkanut vinoilemaan. Se haittaa yllättävän paljon esim. kaikkea venyttelyä ja kehonhuoltoa. Taisin liian ahkerasti kutoa sukkia ja säärystimiä koko joulukuun.

Uudet säärystimet testissä,
tyttären kanssa sunnuntailenkillä...

Nyt on vihdoin länsirannikollekin saapunut talvi, lunta ollut parisen päivää ja aikamoinen lumimyräkkä on nytkin meneillään. Kohta pääsee myös hiihtämään, pitkästä aikaa. Viimeksi olen sivakoinut toissatalvena.

Joulukuun juttuja ja vuoden muita mietteitä

Tämä vuosi on ollut erilainen ja haasteellinenkin. Meilläpäin ei korona ole ollut ärhäkkänä, joten huolellisella varautumisella ollaan saatu elää ja treenata terveenä. Menneet kuukaudet toki on olleet erilaisia ja korona on vaikuttanut varsinkin liikuntavuoteen aikalailla. Perheen kesken olemme pystyneet elämään aika normaaliakin arkea, ystävien kanssa on voitu ulkoilla turvallisesti ja meidän tiivis treeniporukkakin on sen verran pieni että olemme pääsasiassa saaneet treenit tehtyä yhdessäkin. Välillä vähän pienemmillä kokoonpanoilla. Sisäliikunta toki oli pannassa pariinkiin otteeseen. Kuten myös nyt vuodenvaihteessa. Uimahalli esim. on kiinni näillä näkymin vielä tammikuussakin, kuten myös karhuhalli. Töitä toki tehtiin kauan etänä, edelleenkin osittain.

Joulukuu meni aikalailla jouluvalmisteluissa. Ei sentään siivoten, vaan kutoen sukkia ja vanttuita yms. Sen verran on kudottu että olkapää otti nokkiinsa. Olen pyrkinyt liikkumaan paljon, monipuolisesti, vaikka juoksua ei tullut joulukuussa kuin 82.2 km. Yritin keskittyä enemmän kehonhuoltoon ja rauhallisempaan menoon. Kroppa oli loppuvuodesta niin jumissa että pakko oli jotain tehdäkin. Joogasin pari kuukautta online-versiolla. Myönnettäköön että ihan kyllästymiseen asti. Huomasin kerran ettei siitä tule mitään jos yrittää vain pakosti tehdä johonkin väliin mukamas "rentouttavan" joogan. Siihen pitää pystyä keskittymään. Yllättäen tuli myös maastopyöräiltyä, kelit on siihen olleet otollisia kun ei ole luntakaan ollut.

Joulukuussa en ehtinyt kertaakaan uimaan, uimahallit suljettiin heti kuun toisena päivänä. Juoksua, maastopyöräilyä, kävelyä, joogaa, fasciatreeniä ja vähän muutakin sisätreeniä mahtui mukaan.

Vuoden aikana juoksua tuli 1213 km, ihan hyvä sillä paljon jäi pitkiä lenkkejä pois jo siitäkin syystä ettei ollut mitään kisoja. Lappujuoksuja ei ollut kuin kaksi kertaa. Useamman kisan peruin, joko myin edelleen tai siirsin seuraavalle vuodelle. Pyöräilyä n. 1000 km, siinä on sekä maantie- että maastofillarointia. Vuoden huikein kisa taisi olla Kangasalan Triathlonkisa. Olikin debyyttikisa tuossa lajissa. Sieltä sain jopa pokaalin. Uintitreeni pääsi hyvin alkuun tuossa syksyllä ja toivotaan sen jatkuvan pian. Ystävän kanssa on patikoitu monta reissua pitkin poikin. Se on tavallaan ollut mahtava ja myös melkein ainoa, tapa olla yhdessä. 

Olen yrittänyt muuttaa ajatteluani niin että aina ei tarvitse juosta, ehtii sitten muutakin harrastaa. Sekä huolehtia kehonhuollosta. Olen tarvittaessa vaihtanut juoksutreenin johonkin muuhun, yleensä siinä on kärsinyt pitkät pk-lenkit. Mutta toisaalta olen ne usein vaihtanut patikointiin tai pyöräilyyn, mitkä molemmat ovat myös todella hyviä treenimuotoja. 

Juossut olen pääasiassa tuolla metsäteillä ja poluilla, metsästä on todellakin nauttinut nyt kun maisemat ovat koko syksyn olleet ihanan vihreinä ja muutenkin värikylläisiä. Toisaalta myös lenkeillä on tarvittu otsalamppua, päivät on lyhyitä ja jos ei päiväsaikaan ehdi ulos, on lamppu ollut enemmänkin kuin tarpeen. Vuoden viimeisellä viikolla sentään satiin vähän luntakin.

Minulle on jäänyt tästä erikoisesta vuodesta ihan hyvät fiilikset, se ei ole liikoja rajoittanut, eikä myöskään vaikuttanut liikkumiseen oikeastaan kuin positiivisesti. Hyvä muistutus sikäli että liikkumisen ei tarvitse olla aina sitä että pyrkii koko ajan johonkin huippukuntoon tai repii itsestään liikoja jotain kisaa varten, vaan liikkua voi myös ihan ilman isoja ponnistuksia. Toisaalta silloin voi yllättäen huomata postitiivista kehitystä, sekä fyysisesti että myös henkisesti.

Vuoden viimeisin patikkareissukin tuli tehtyä uudenvuoden aattona, 3.5 tuntia ja 15 km. Oltiin treenikamun kanssa kaksistaan matkassa, vähän evästä ja reipasta mieltä. Tosi mukava retki vuoden viimeisenä päivänä.

Kulunut vuosi on ollut kaikin tavoin hieno, siitä jatketaan heti ensi vuonna.

Äiti ja tytär patikkareissulla

Tytär meinasi että hän lähtee Itsenäisyyspäivän kunniaksi patikoimaan pidemmän kaavan mukaan. Lähtö on sitten seiskalta aamulla. Niin että lähteekö äippä mukaan. No mikä ettei, aina valmiina, uintitreenitkin peruttu. Mutta jos edes kahdeksalta vasta. 

Sovittiin lähtöajaksi 7.30. Koirat mukaan ja hyvät eväät. Aika häslinkiä siinä aamulla oli kun viimehetken muutoksia tuli, lähinnä vaatetukseen. Perjantaina alkoi jo lumisade, märkää lunta ja floskaa oli jonkin verran ja aamulla vielä satoi veden sekaista räpäskää. Ei nyt ihan sadekamppeita puettu mutta kuitenkin jotain vedenpitävää. 

Aikaiset aamukaffeet ja loput termariin, kaurapuuroa ja eväiden pakkaamista. Viime hetkellä vielä vaihdoin toisen takin, onneksi, sen kanssa olisi tullut kuuma. Laitoin kevyttopan päälle vedenpitävän ohuen juoksutakin mikä osoittautui oikeaksi valinnaksi. Varmaan ekat pari tuntia vähän tihutteli vettä ja loput sitten tippui puiden oksista. Ilman sadevaatetta olisin kastunut alta aikayksikön. Taisin vähän vanhemman oikeudella äksyilläkin kun oli taas niin hoppu lähtö. Äkkiä sitä rauhoittui kun pääsi ulos. Oli aikalailla pimeää, aika pitkäänkin. Ihan hyvä että oli lamput matkassa. Lunta oli reippaasti mutta sekin oli todella märkää. 

Suunnattiin kotiportilta kohti Yyteriä ja Selkämeren Kansallispuiston reittejä. Uusien kuntoportaiden kautta ylös ja kohti Huikeeta ja sieltä Munakarin säikkää kohden. Siellä rupesi päivä sen verran valkenemaan että sammutin otsalampun. Se oli hyvä olla merkkinä ihan muillekin kulkijoille että ollaan samoilla reiteillä. Varsinkin kun oli kaksi koiraakin mukana. Ketään ei kyllä nähty, parit aikaiset jalanjäljet lumessa kyllä. Joku muukin oli ajoissa liikkeellä. Sitten pitkospuille. Ne olivat välillä vähän kapeita ja floskaisia, sai olla tarkkana ettei astu sivuun sillä märkää oli pitkosten vieressäkin. Puljut olisi saanut monessa kohtaa. Oli myös uutta pitkosta jonkin verran. Vanhat olivat sekaisin ja riipin raapin polkujen laidoilla. Syksy on ollut todella myrskyinen ja vesi ollut korkealla. Kyllä kävellen pystyi hyvin mennä, mutta maastopyörällä ei mitään asiaa reitille. Ei edes fätillä. 

Kun päästin leveimmille ja korkealla oleville pitkoksille, koirat saivat jonkun haisun ja loikkasivat sieltä alas. Tai siis isompi koira edellä ja pieni tietenkin perään. No eihän ne sieltä itse edes päässeet ylös. Siinä vähän aikaa kohellettiin puolin ja toisin ja heidät piti ihan nostaa takaisin ylös. Sen jälkeen jo pian tulikin eteen Sannannokan Lintutorni, johon pysättiin evästauolle. Pari tuntia siinä vaiheessa reippailtu. Kahvi ja voikkarit ja makoisat joulutortut maistui taivaalliselta. Pian jatkettiin tyytyväisinä matkaa.

Pitkoksilta suunnattiin kohti Huhtalan luontotornia. Ohiteltiin ampumarata ja sen jälkeen taas oli koirien kanssa äksöniä. Isompi sai jonkun vainun ja taas mentiin. Kun siitä selvittiin hän joutui hihnaan. Hyvä niin, tuoreita peuran jälkiä olikin jo ristiiin rastiin tien poikki. Huhtalan tornilta jatkettiin pitkoksia pitkin kohti Riitasarkaa ja sieltä Huhtalaan. Pikkuisen rupesi kuopuksella olemaan energiat vähissä ja pinna kireellä. Onneksi sopiva kohta löytyi ja pidettiin evästauko. Olimme ottaneet mukaan riisipuuroa ja kanelisokeriakin siihen päälle. Kuinka hienot retkieväät ! Taas jaksettiin jatkaa matkaa. Siitä ei kotiin ollutkaan kuin kolmisen kilometriä. Koirat muuten jaksoivat yllättävän hyvin tuon reissun. Toki ne illalla olivat ihan naatteja.

Tytär oli toivonut neljän tunnin retkeä ja me saimme siihen kulumaan yli viisi tuntia. Paikoitellen oli hidaskulkuista maastoa, varsinkin pitkoksilla ja koiratkin vähän välillä menoa jarrutti. Mentiin mielestäni kuitenkin ihan reipasta vauhtia. Matkaa tuli lopulta 17.7 km ja aikaa siis 5:15:40. Aika mainio patikkareissu Itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Kun päästiin kotiin oli siellä toinen tytär tyttöineen joten siinä vierähti lauantai nopsaan. Sunnuntaina vaan otettiin rennosti ja vietettiin Suomen 103 v. Itsenäisyyspäivää. Ainoa aktiviteetti olikin tunnin joogasessio Online. Patikointi menikin mainiosta viikonlopun pk-treenistä.

Sunnuntaina tais ne lumetkin jo olla sulaneet pois...

Pelkkää ulkoliikuntaa taas

Joulukuu vaihtui lämpimässä kelissä, ei lunta eikä kyllä edes pakkasia. Liikunnat hyvässä vauhdissa, myöhäisen voimatreenin aloituskin pääsi hyvään alkuun ja varsinkin uiminen nousi ns. uudelle levelille.

Hain juuri postista uimaräpylät ja ehdin niitä onneksi jo maanantaina testaamaan. Tämän viikon torstaista asti suljetaan kaikki sisäliikuntapaikat vuoden loppuun asti. Mikäs siinä sitten ulkona on treenatessa, ei tarvitse kovassa pakkasessa palella eikä kahlata edes lumessa. Pimeää on toki mutta siihenkin saa apua otsalampusta.

Parit kunnon voimatreenit sain alle sisähallissa, huomaan etten ole kahvakuulaa viime aikoina heitellyt. Viime sunnuntaina tein pitkästä aikaa juosten kunnon pitkiksen poluilla, 2:35:02, 15.5 km avg 127 bpm.

Yyterin tuttuakin tutuimmilla poluilla

Työpaikan tyhy-iltapäivässä tuli sitten ensimmäistä kertaa kokeiltua frisbeegolfia. Se olikin aika kivaa, siinä tuli liikuttua ja olkapääkin sai hyvää kiertoliikettä. Voisin todellakin kokeilla lajia uudemman kerran. Maanantaille tuli nyt sitten myös viimeisin tekniikkatreeni uinnissa. Käsivetoja ja räpylöihin tutustumista.

Uusi lajikokeilu

Tiistaina otin koiran mukaan vauhtilenkille, se oli niin täpinöissään kun luuli pääsevänsä mukaan, joten en sitten raaskinut lähteä yksin. Sain ihan hyvin treenin tehtyä, alkuverraa lyhensin ja sitten tv-reipasta 6 kilsaa ja rauhallisesti takaisin. Martalla kyllä riitti virtaa. Alkuun teki tiukkaa lenkille lähtö, ulkona näytti niin sysipimeältä. Otsalampun otin mukaan ja olihan katuvalotkin päällä. Keli oli hieno ja lenkistä tuli taas kerran oikein hyvä, 1:04:26, 8 km, sykkeet 129/148.

Keskiviikon hallitreeni siirtyi siis ulos. Suunnattiin pienellä porukalla kohti kuntoportaita. Juoksuakin siis tuli vähän alkuun ja loppuun, portaita sahattiin ylös 11 kertaa. 1:18:13, 7 km sykkeet 123/152. Kiva treeni ja keli ihan huippu.

Maskin kanssa liikkuminen oli
todella tukalaa, mutta testattua tuli.

Näissä portaissa karataan loppuvuosi...

Torstaina samoissa merkeissä juoksemaan, nyt vaihtui portaat satasen vetoihin. Ei ihan täpöjä vaan rennosti kovaa, 1:23:46, 9 km ja sykkeet 122/156.

Perjantaina ennen töitä kävin treenitehtaalla tekemässä SkiErgolla hyvän 45 minuutin treenin. Viiden minuutin lämpö soutulaitteella ja samoin palauttelu. Hyvä koko kehon treeni. Aion olla vuoden viimeisen viikon lomalla. Olin suunnitellut mm. käyväni uimassa ja muutenkin rennosti liikkua. Nyt ei pääse uimaan mutta muuten pääsee onneksi liikkumaan. Kunhan muistetaan pitää huolta itsestämme ja toisistamme, voimme myös harrastaa ja liikkua turvallisesti. Toki voin vain kotoilla ja kutoa sukkaa.

Marraskuista Maastopyöräilyä

Viikon ensimmäinen päivä oli vielä marraskuun päiväksi poikkeuksellisen lämmin, aurinko paistoi joten ruokatunnilla oli lähdettävä ulos. Päivän juoksutreeni tuli hoidettua samalla kun lakisääteinen lounastauko. Martta oli taas ikionnellinen kun pääsi kirmaamaan vapaana metsään. Yleensä menen hänen kanssaan metsäreiteille, jossa voi koirankin pitää vapaana. 

Maanantain kalenterissa oli siis kevyt palauttava juoksulenkki. Metsälenkki Martan kanssa, 59:25, 5.75 km  avg 119 bpm.

Tiistaina tasavauhtista kovaa. Siten sopivasti, ei täysillä. Siitä tulikin todella hyvä lenkki, jäi oikein kiva olo sillä kun se oli tehty tuntui siltä ettei olisi edes juossut. No olikohan se siis huono lenkki jos ei missään tuntunut.. Juoksu tuntui huomattavasti paremmalta kuin viimeksi samainen lenkki. Nyt keskityin oikeaan hengittämiseen ja se todella auttoi. Alkuverran jälkeen 5 kilsaa sykkeillä 149-154. Vauhdit 5:30-5:42. Yhteensä tuli 50 min, 7.6 km ja sykkeet 136/154. Hyvä treeni.

Keskiviikkona tunnin voimatreeni sisähallissa. 

Torstaina vuorossa uintia. Nyt olen jo siinä vaiheessa että uinnissakin teen vetoja ! 10 x 25 m reippaasti, ihan hauska treeni ja menikin nopsaan. Alkuverraa 300 m ja loppuun 200m, olihan sitä kuitenkin uitava sen verran enemmän että sain edes kilsan täyteen. Perjantaina lepopäivä . Alunperin olin suunnitellut meneväni lauantain pitkälle lenkille treeniporukan kanssa. Suunnitelmana 25-50 km. Jätin sen kuitenkin väliin, jotenkin selittelin itselleni että säästelen alaselkää joka on vähän vaivannut.

Lauantain juoksu siis jäi tekemättä joten menin perinteisesti uimaan. Treeni oli tällä kertaa vähän erilaista mutta todella hauskaa, unohtamatta sitä tekniikkaa. 

Iltapäiväksi oltiin suunniteltu maastopyöräilyä Yyteriin. Pyöräilijöitä oli lopulta kuusi kappaletta, päivä oli hieman sateinen mutta metsässä ei pieni tihku haitannut. Koska maasto on minulle kovinkin tuttua, ohjasin letkaa pitkin poikin, pääosin helppoja neulaspolkuja. Itsenikin yllätti muutamassa kohtaa todella valtavat mutalammikot. Niistä päästiin mukavasti kyllä läpi, kura roiskui mutta sehän kuuluu kuvaan! Parissa kivassa kohdassa pysättiin ja nautittiin hienosta päivästä. Vein porukan myös löytämääni lounaspaikkaan. Siis polun varressa olevaan "kurrenbaariin", joku on myrskyn kaataman puun pilkkonut kivasti penkeiksi ja pöydäksi. Mainio paikka eväshetkeen! Päivä oli vähän harmaa ja sateinen niin hämäräkin tulee nopeaan. Ennen reissuun lähtiessäni hain kauan pientä lisäjuttua jolla saisin otsalampun pyöräntankoon kiinni. Löytyihän se viimein. Minulla rupeaa jo olemaan aikamoinen valikoima kaikkea lisäklipsiä ja johdonpätkää, latauskaapelia yms. Välillä ei oikein tiedä mikä kuuluu mihinkin kojeeseen.  Onneksi siis oikeat nippelit löytyi niin sain testattua niitä. Loppumatkasta meinaan oli jo sen verran pimeää että lamppu oli ehdoton. Tietenkin takana oli asiaan kuuluva punainen valo. Kun pääsin kotiin piti lampun valossa viruttaa isoimmat kurat pyörästä. Matkaa kertyi parinkympin verran.

Sunnuntaina vaan mummuteltiin ja vietettiin 2 ween ja äitinsä synttäreitä. Maanantaina kehonhuoltoa ja joogaa online.

Tiistaina tasavauhtinen reipas juoksulenkki. Päivä oli vähän kiireinen joten pääsin lenkille vasta illalla. Kiva lenkki otsalampun kanssa, keli oli hapekas ja kostea. 1:19:26, 10 km sykkeet 127/142.