Tytär meinasi että hän lähtee Itsenäisyyspäivän kunniaksi patikoimaan pidemmän kaavan mukaan. Lähtö on sitten seiskalta aamulla. Niin että lähteekö äippä mukaan. No mikä ettei, aina valmiina, uintitreenitkin peruttu. Mutta jos edes kahdeksalta vasta.
Sovittiin lähtöajaksi 7.30. Koirat mukaan ja hyvät eväät. Aika häslinkiä siinä aamulla oli kun viimehetken muutoksia tuli, lähinnä vaatetukseen. Perjantaina alkoi jo lumisade, märkää lunta ja floskaa oli jonkin verran ja aamulla vielä satoi veden sekaista räpäskää. Ei nyt ihan sadekamppeita puettu mutta kuitenkin jotain vedenpitävää.
Aikaiset aamukaffeet ja loput termariin, kaurapuuroa ja eväiden pakkaamista. Viime hetkellä vielä vaihdoin toisen takin, onneksi, sen kanssa olisi tullut kuuma. Laitoin kevyttopan päälle vedenpitävän ohuen juoksutakin mikä osoittautui oikeaksi valinnaksi. Varmaan ekat pari tuntia vähän tihutteli vettä ja loput sitten tippui puiden oksista. Ilman sadevaatetta olisin kastunut alta aikayksikön. Taisin vähän vanhemman oikeudella äksyilläkin kun oli taas niin hoppu lähtö. Äkkiä sitä rauhoittui kun pääsi ulos. Oli aikalailla pimeää, aika pitkäänkin. Ihan hyvä että oli lamput matkassa. Lunta oli reippaasti mutta sekin oli todella märkää.
Suunnattiin kotiportilta kohti Yyteriä ja Selkämeren Kansallispuiston reittejä. Uusien kuntoportaiden kautta ylös ja kohti Huikeeta ja sieltä Munakarin säikkää kohden. Siellä rupesi päivä sen verran valkenemaan että sammutin otsalampun. Se oli hyvä olla merkkinä ihan muillekin kulkijoille että ollaan samoilla reiteillä. Varsinkin kun oli kaksi koiraakin mukana. Ketään ei kyllä nähty, parit aikaiset jalanjäljet lumessa kyllä. Joku muukin oli ajoissa liikkeellä. Sitten pitkospuille. Ne olivat välillä vähän kapeita ja floskaisia, sai olla tarkkana ettei astu sivuun sillä märkää oli pitkosten vieressäkin. Puljut olisi saanut monessa kohtaa. Oli myös uutta pitkosta jonkin verran. Vanhat olivat sekaisin ja riipin raapin polkujen laidoilla. Syksy on ollut todella myrskyinen ja vesi ollut korkealla. Kyllä kävellen pystyi hyvin mennä, mutta maastopyörällä ei mitään asiaa reitille. Ei edes fätillä.
Kun päästin leveimmille ja korkealla oleville pitkoksille, koirat saivat jonkun haisun ja loikkasivat sieltä alas. Tai siis isompi koira edellä ja pieni tietenkin perään. No eihän ne sieltä itse edes päässeet ylös. Siinä vähän aikaa kohellettiin puolin ja toisin ja heidät piti ihan nostaa takaisin ylös. Sen jälkeen jo pian tulikin eteen Sannannokan Lintutorni, johon pysättiin evästauolle. Pari tuntia siinä vaiheessa reippailtu. Kahvi ja voikkarit ja makoisat joulutortut maistui taivaalliselta. Pian jatkettiin tyytyväisinä matkaa.
Pitkoksilta suunnattiin kohti Huhtalan luontotornia. Ohiteltiin ampumarata ja sen jälkeen taas oli koirien kanssa äksöniä. Isompi sai jonkun vainun ja taas mentiin. Kun siitä selvittiin hän joutui hihnaan. Hyvä niin, tuoreita peuran jälkiä olikin jo ristiiin rastiin tien poikki. Huhtalan tornilta jatkettiin pitkoksia pitkin kohti Riitasarkaa ja sieltä Huhtalaan. Pikkuisen rupesi kuopuksella olemaan energiat vähissä ja pinna kireellä. Onneksi sopiva kohta löytyi ja pidettiin evästauko. Olimme ottaneet mukaan riisipuuroa ja kanelisokeriakin siihen päälle. Kuinka hienot retkieväät ! Taas jaksettiin jatkaa matkaa. Siitä ei kotiin ollutkaan kuin kolmisen kilometriä. Koirat muuten jaksoivat yllättävän hyvin tuon reissun. Toki ne illalla olivat ihan naatteja.
Tytär oli toivonut neljän tunnin retkeä ja me saimme siihen kulumaan yli viisi tuntia. Paikoitellen oli hidaskulkuista maastoa, varsinkin pitkoksilla ja koiratkin vähän välillä menoa jarrutti. Mentiin mielestäni kuitenkin ihan reipasta vauhtia. Matkaa tuli lopulta 17.7 km ja aikaa siis 5:15:40. Aika mainio patikkareissu Itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Kun päästiin kotiin oli siellä toinen tytär tyttöineen joten siinä vierähti lauantai nopsaan. Sunnuntaina vaan otettiin rennosti ja vietettiin Suomen 103 v. Itsenäisyyspäivää. Ainoa aktiviteetti olikin tunnin joogasessio Online. Patikointi menikin mainiosta viikonlopun pk-treenistä.
Sunnuntaina tais ne lumetkin jo olla sulaneet pois...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti