Ulkona sataa vettä, tuulee, on tosi harmaata ja märkää, onneksi saa olla kotona vaan eikä ole kiire minnekään. Viime yönä siirryttiin talviaikaan ja sen kyllä huomaa kun katsoo ikkunasta ulos. Syksyisen märkä keli.
Onneksi olen ladannut aurinkoa ja kirpeää syysilmaa jo pitkänaikaa, syksyn pimeään aikaan valmistautuen...itseasiassa monta viikonloppua on vietetty metsässä. On kerätty mustikoita, puolukoita, sieniä, syksyn tuoksuja, kuvia ja tunnelmia....
Pariin otteeseen olen myös ollut hirvimetsällä. Ajomiehenä, ei siis ase kädessä. Se onkin sellainen harrastus jota en ikipäivänä kuvitellut tekeväni. Sielläpä nyt ollaan "piireissä" mukana !
Tämän syksyn ajot ovat olleet rankkoja mutta upeita. Päivä siihen menee kokonaan, aamutuimaan lähtö ja illansuussa kotiin. Viisi ajoa päivän aikana vaihtelevan vaikeissa maastoissa, pääasiassa karseeta kivikkoa ja ryteikköä, ojien ylityksiä ( onneksi nyt on ollut tosi kuivaa ), heinikkoa joka on yhtä pitkää kuin itsekin yms. yms. Onhan sitä välillä helpompaakin maastoa, hetkisen ehkä...
<
Aamun ekassa lähdössä saa miettiä tarkkaan miten pukeutuu, maastossa kulkeminen on sen verran vaikeampaa että hiki tulee ja jos on liikaa vaatteita päällä. Eilenkin tuli pikkuhiljaa vähennettyä vaatekerroksia ja puolilta päivin oli vaihdettava kuivaa paitaa ylle. Varavaatteet kannattaa olla mukana, jos jossain ojanylityksessa saa puljut niin märissä kamppeissa ei ole kivaa. Onneksi siltä tällä kertaa vältyttiin.
Ojanylityksiä on jo tullut treenattua ja siinä on tapahtunut kehitystä.
Jouduin ostamaan itselleni elämäni ensimmäisen kompassinkin, onneksi sain hyvää opastusta sen käyttöön niin että uskalsin sinne metsään lähteä hirvien sekaan. Eipä niitä hirviä silti paljon siellä parveile, näin kyllä yhden aika likeltäkin, siis sen joka pääsi karkuun ja muutaman sitten raatonakin.
Minulle nuo eläimet eivät ole se ykkösasia vaan se ulkoilu, raikas ilma ja hyvät fiilikset mitä päivästä jää mukaan. Kieltämättä autossa istuminen hikisten äijien kanssa käy välillä nenään...
Metsässä rämpiminen on mainio treenipäivä myös kevään polkujuoksukoitokseen, tulee pitkää peekoo-lenkkiä epätasaisessa maastossa, ei pöllömpi treeni!
Päivän kruunaa vielä ruokataukokin, lämmin keitto maistuu kun on jo muutaman tunnin reippailut. Jälkkäriksi saattaa olla vaikka lättyjä hillolla ja kermavaahdolla, nam.
Koko perheelle maittoi äiteen tekemät hirvilihapullat....
Nyt on sitten ensivuodeksi asetettu juoksuhaaste joka lyö laudalta kaikki aikaisemmat kisat.
Sen nimikin sanoo että "hullua puuhaa", osallistun toukokuussa NUTS polkujuoksukisaan Rukan Karhunkierroksella. En sentään ultramatkalle vaan 31 kilometrille. Siinä maastossa sekin on tarpeeksi haasteellista. Mielenkiinnolla odottelen.
Nyt pitää treenata enemmän lihaskuntoa, kaveri kertoi että ensin siellä paukkuu reidet, sitten selkä ja sitten pohkeet...siis pitää keskittyä ensin niihin.
Tiivis treenikevät siis tiedossa.
Onneksi olen ladannut aurinkoa ja kirpeää syysilmaa jo pitkänaikaa, syksyn pimeään aikaan valmistautuen...itseasiassa monta viikonloppua on vietetty metsässä. On kerätty mustikoita, puolukoita, sieniä, syksyn tuoksuja, kuvia ja tunnelmia....
Pariin otteeseen olen myös ollut hirvimetsällä. Ajomiehenä, ei siis ase kädessä. Se onkin sellainen harrastus jota en ikipäivänä kuvitellut tekeväni. Sielläpä nyt ollaan "piireissä" mukana !
Tämän syksyn ajot ovat olleet rankkoja mutta upeita. Päivä siihen menee kokonaan, aamutuimaan lähtö ja illansuussa kotiin. Viisi ajoa päivän aikana vaihtelevan vaikeissa maastoissa, pääasiassa karseeta kivikkoa ja ryteikköä, ojien ylityksiä ( onneksi nyt on ollut tosi kuivaa ), heinikkoa joka on yhtä pitkää kuin itsekin yms. yms. Onhan sitä välillä helpompaakin maastoa, hetkisen ehkä...
Aamun ekassa lähdössä saa miettiä tarkkaan miten pukeutuu, maastossa kulkeminen on sen verran vaikeampaa että hiki tulee ja jos on liikaa vaatteita päällä. Eilenkin tuli pikkuhiljaa vähennettyä vaatekerroksia ja puolilta päivin oli vaihdettava kuivaa paitaa ylle. Varavaatteet kannattaa olla mukana, jos jossain ojanylityksessa saa puljut niin märissä kamppeissa ei ole kivaa. Onneksi siltä tällä kertaa vältyttiin.
Ojanylityksiä on jo tullut treenattua ja siinä on tapahtunut kehitystä.
Jouduin ostamaan itselleni elämäni ensimmäisen kompassinkin, onneksi sain hyvää opastusta sen käyttöön niin että uskalsin sinne metsään lähteä hirvien sekaan. Eipä niitä hirviä silti paljon siellä parveile, näin kyllä yhden aika likeltäkin, siis sen joka pääsi karkuun ja muutaman sitten raatonakin.
 |
| Tällainen löytyi matkan varrelta, oliskohan salakaato koska muuta ei löytynyt kuin koipia kasassa... |
 |
| Yhden päivän saalis |
 |
| Tässä kuvassa pitäisi olla läpi päässyt hirvi, taitaa olla noiden puiden seassa piilossa... |
Minulle nuo eläimet eivät ole se ykkösasia vaan se ulkoilu, raikas ilma ja hyvät fiilikset mitä päivästä jää mukaan. Kieltämättä autossa istuminen hikisten äijien kanssa käy välillä nenään...
Metsässä rämpiminen on mainio treenipäivä myös kevään polkujuoksukoitokseen, tulee pitkää peekoo-lenkkiä epätasaisessa maastossa, ei pöllömpi treeni!
 |
| Puut höyryää kun aurinko rupeaa iltapäivällä lämmittämään |
Päivän kruunaa vielä ruokataukokin, lämmin keitto maistuu kun on jo muutaman tunnin reippailut. Jälkkäriksi saattaa olla vaikka lättyjä hillolla ja kermavaahdolla, nam.
Koko perheelle maittoi äiteen tekemät hirvilihapullat....
Nyt on sitten ensivuodeksi asetettu juoksuhaaste joka lyö laudalta kaikki aikaisemmat kisat.
Sen nimikin sanoo että "hullua puuhaa", osallistun toukokuussa NUTS polkujuoksukisaan Rukan Karhunkierroksella. En sentään ultramatkalle vaan 31 kilometrille. Siinä maastossa sekin on tarpeeksi haasteellista. Mielenkiinnolla odottelen.
Nyt pitää treenata enemmän lihaskuntoa, kaveri kertoi että ensin siellä paukkuu reidet, sitten selkä ja sitten pohkeet...siis pitää keskittyä ensin niihin.
Tiivis treenikevät siis tiedossa.
Kommentit
Lähetä kommentti