Syysreissuja hirvimetsään

Ulkona sataa vettä, tuulee, on tosi harmaata ja märkää, onneksi saa olla kotona vaan eikä ole kiire minnekään. Viime yönä siirryttiin talviaikaan ja sen kyllä huomaa kun katsoo ikkunasta ulos. Syksyisen märkä keli.

Onneksi olen ladannut aurinkoa ja kirpeää syysilmaa jo pitkänaikaa, syksyn pimeään aikaan valmistautuen...itseasiassa monta viikonloppua on vietetty metsässä. On kerätty mustikoita, puolukoita, sieniä, syksyn tuoksuja, kuvia ja tunnelmia....

Pariin otteeseen olen myös ollut hirvimetsällä. Ajomiehenä, ei siis ase kädessä. Se onkin sellainen harrastus jota en ikipäivänä kuvitellut tekeväni. Sielläpä nyt ollaan "piireissä" mukana !
Tämän syksyn ajot ovat olleet rankkoja mutta upeita. Päivä siihen menee kokonaan, aamutuimaan lähtö ja illansuussa kotiin. Viisi ajoa päivän aikana vaihtelevan vaikeissa maastoissa, pääasiassa karseeta kivikkoa ja ryteikköä, ojien ylityksiä ( onneksi nyt on ollut tosi kuivaa ), heinikkoa joka on yhtä pitkää kuin itsekin yms. yms. Onhan sitä välillä helpompaakin maastoa, hetkisen ehkä...

<

Aamun ekassa lähdössä saa miettiä tarkkaan miten pukeutuu, maastossa kulkeminen on sen verran vaikeampaa että hiki tulee ja jos on liikaa vaatteita päällä. Eilenkin tuli pikkuhiljaa vähennettyä vaatekerroksia ja puolilta päivin oli vaihdettava kuivaa paitaa ylle. Varavaatteet kannattaa olla mukana, jos jossain ojanylityksessa saa puljut niin märissä kamppeissa ei ole kivaa. Onneksi siltä tällä kertaa vältyttiin.

Ojanylityksiä on jo tullut treenattua ja siinä on tapahtunut kehitystä.

Jouduin ostamaan itselleni elämäni ensimmäisen kompassinkin, onneksi sain hyvää opastusta sen käyttöön niin että uskalsin sinne metsään lähteä hirvien sekaan.  Eipä niitä hirviä silti paljon siellä parveile, näin kyllä yhden aika likeltäkin,  siis sen joka pääsi karkuun ja muutaman sitten raatonakin.

Tällainen löytyi matkan varrelta, oliskohan salakaato koska muuta ei löytynyt kuin koipia kasassa...

Yhden päivän saalis

Tässä kuvassa pitäisi olla läpi päässyt hirvi, taitaa olla noiden puiden seassa piilossa...

Minulle nuo eläimet eivät ole se ykkösasia vaan se ulkoilu, raikas ilma ja hyvät fiilikset mitä päivästä jää mukaan. Kieltämättä autossa istuminen hikisten äijien kanssa käy välillä nenään...

Metsässä rämpiminen on mainio treenipäivä myös kevään polkujuoksukoitokseen, tulee pitkää peekoo-lenkkiä epätasaisessa maastossa, ei pöllömpi treeni!

Puut höyryää kun aurinko rupeaa iltapäivällä lämmittämään

Päivän kruunaa vielä ruokataukokin, lämmin keitto maistuu kun on jo muutaman tunnin reippailut. Jälkkäriksi saattaa olla vaikka lättyjä hillolla ja kermavaahdolla, nam.

Koko perheelle maittoi äiteen tekemät hirvilihapullat....

Nyt on sitten ensivuodeksi asetettu juoksuhaaste joka lyö laudalta kaikki aikaisemmat kisat.

Sen nimikin sanoo että "hullua puuhaa", osallistun toukokuussa NUTS polkujuoksukisaan Rukan Karhunkierroksella. En sentään ultramatkalle vaan 31 kilometrille. Siinä maastossa sekin on tarpeeksi haasteellista. Mielenkiinnolla odottelen.
Nyt pitää treenata enemmän lihaskuntoa, kaveri kertoi että ensin siellä paukkuu reidet, sitten selkä ja sitten pohkeet...siis pitää keskittyä ensin niihin.

Tiivis treenikevät siis tiedossa.

Patikoimassa

Viime viikonloppu oli aivan mahtavan upea, syksyinen ja aurinkoinen. Sunnuntaina päätimme sen kunniaksi lähteä patikoimaan eväsrepun kanssa.
Suuntana Preiviikin-Yyterin luontoreitti Selkämeren kansallispuiston maisemissa. Aloitimme päiväreissun Huhtalan lintutornilta, Tahtimme oli reipas mutta maisemia ehdittiin hyvin ihailemaan ja jokaisessa tornissa tai lavalla pysähdyttiin ihailemaan maisemia. Suunta oli kohti Yyteriä. Reittiä on uusittu ja pitkospuita pitkin oli hyvä tepastaa. Muitakin ulkoilijoita oli hyvin liikkeellä.

Voileivät ja kahvit nautittiin matkalla ja toisen kerran sama uusiksi kun päästiin Yyterin "munakarin nokkaan". Tuuli rupesi matkan varrella yltymään joten rannalla kävi aikamoinen puhuri ja hiekka lensi.

Kaffepaussin jälkeen suunnattiin kotia kohti Lomakylän kangasmetsän kautta. Hhmm, bongasin tuttuja sieniä, tatteja ihan pilvin pimein. Hyviäkin löytyi joten rupesin keräilemään niitä pussiin. Tytärkin innostui vaikkei ennen ole sienestänyt. Huomautin kyllä että on vaarallista puuhaa...nyt meinaan sitten aina kun on metsässä patikoimassa tai juoksulenkillä niin huomaakin kyttäävänsä pientareita ja etsivänsä sieniä!
Pienen saaliin saimme ja kotiinpäästessä ne oli heti valmistettava pakastuskuntoon. Onpahan nyt sitten pikkasen tattejakin tallessa. Seuraavana päivänä kun tytär tuli kotiin lenkiltään oli hänellä mukanaan yksi tatti....sai siitä sitten höystettä munakkaaseensa.

Sunnuntain patikkareissu venyi sienten vuoksi viisituntiseksi pk-lenkiksi.

Lauantainakin vierähti metsässä muutama tunti, puolukassa. Tuli samalla vähän suppiksiakin, niitä joutui jo hieman etsimään, vielä ei ole ihan niiden aika.

Huomenna suunnataan taas metsään, marjaämpäri mukaan ja eväät reppuun.

Syyslennolla

Syyslento2015 on Naisten Valmiusliiton valtakunnallinen NASTA-harjoitus.Tänä vuonna se järjestettiin Tikkakoskella,  Jyväskylän varuskunnan ilmasotakoulussa.

Taisi olla loppukevättä kun Syyslennosta tuli tavallaan äkkilähtö, aamulla töihin mennessäni työkaveri kiiruhti minua ilmoittautumaan että päästään mukaan. Ei siinä ehtinyt pahemmin miettimään kokoasiaa, ilmoitin myös nuoremman tyttäreni ja pistin hänelle sitten vaan tietoa mihin on lähdössä syyskuussa. Onneksi päästiin mukaan sillä kurssit täyttyivät ennätysajassa.

Maastotaidot-kurssi

Tutustua voi osoitteessa www.naistenvalmiusliitto.fi

Maastotaidot-kurssilla tavoitteena on mm. kehittää valmiutta liikkua maastossa ja selviytyä luonnon olosuhteissa. Harjoittelimme esim. jokamiestaitoja, suunnistusta, solmujen tekoa, tulen tekemistä jne. Suoritimme myös alkusammutuskortin. Yövyimme puolijoukkueteltassa, kurssillamme oli n. 40 naista ja kolme telttaa. Tunnelma oli tiivis.

Varusteet saimme varuskunnasta, oma puukko piti olla mukana...tämä koulutus ei ollut mitenkään sotilaallinen, varuskunta tarjosi meille puitteet ja vaatteet.

Varustus oli kattava, reppu painoi jonkin verran ja päälle vielä makuupussi ja makuualusta, Kun varusteet saatiin vaihdettua ja muut alkuseremoniat pidettyä, lähdettiin maastoon. Eipä kylläkään kauaksi, muutaman minuutin patikoinnin jälkeen päästiin leiriin. Sitten piti saada ne puolijoukkueteltat pystyyn. Onneksi oli osaavia ohjaajia ja usea joka oli aikaisemminkin ollut vastaavanlaisilla kursseilla. Kyllä meidänkin telttamme pystyyn saatiin ja kamiinakin paikoilleen.

Perjantai oli tosi sateinen, varsinkin yöllä satoi oikein kunnolla. Teltta piti ainakin suurimmat sateet ulkona. Kipinävuorotkin jaettiin, kokemus sekin. Ensimmäisen yön sain nukkua, minun kipinävuoroni oli vasta toisena yönä. Nukuttua ei kovin hyvin kyllä tullut, kamiina lämmitti teltan vähän turhan kuumaksi. Toisena yönä uni maittoi jo paremmin.

Tässä ollaan menossa kohti leiriä

Teltan pystytystä

Aamulla sitten valmistettin sissipakkauksesta aamupuurot ja kahvit. Tranglian käyttö opittiin samalla. Päivä kului nopsaan. Ohjelman välissä päästiin sotkuun maistelemaan munkkeja, niitä tuli maisteltua ehkä turhankin tiheään...ruoka nyt kuitenkin tuolla maastossa maistui hyvälle. Lettujakin paisteltiin iltaisin.

Sissimuona maistui

Lettuja iltanuotiolla

Kannat kohti taivasta

Nokipannukahvetta

Telttatunnelmaa

Puukonkäsittelytaitoja

Alkusammutusharjoituksia

Leirimme sijaitsi Luonetjärven rannalla

Temppuradallakin piti vähän treenata

Ohjeessa luki että pitäisi syöksyä renkaan läpi...

Viikonloppu oli siis aika onnistunut, sateesta huolimatta riitti myös hienoa syyskeliä, auringonpaistetta ja lämpimiä puhureita..ensimmäisenä yönä kyllä taisi tuulla aika navakastikin, mutta eipä se pahemmin teltan sisälle haitannut.

Vaikka puuha ei liiemmin sotilaallista ollut, niin siirtymät marssittiin tahdissa ja alku- ja loppuseremoniat ihan virallisissa merkeissä..."Kyllä Herra Everstiluutnantti..."

Suunnistusreissulla haettiin erilaisia rasteja, ensiapua, tulentekoa, solmujen tekoa jne. Myönnettävä on että kerran mentiin rastin ohi ja aika reippaastikin kun etsittiin vaan sieniä ja marjoja...mutta löydettiinkin sitten kanttarelleja!

Keväällä on seuraava vastaavanlainen Nasta-harjoitus Haminassa, pistin sen jo kalenteriin harkintaan.