Vuoden eka lenkki, lyhyt ja pimeä

Uusi vuosi ja uudet tavoitteet. Viikko alkoi tiistaina salitreenillä, parin viikon tauon jälkeen. Keskiviikkona eksyin pitkästä aikaa bodycombattiin. Aivan mahtava fiilis. Potkuja joka suuntaan ja ne kulki hyvin, ihan kuin olisi ollut koivissa uusi vaihde. Nyrkkeilyosuus oli pitkä ja rankka ja se piti ottaa vähän varovaisesti. Mutta upeaa oli.
Torstaina olin valmistautunut lähtemään suoraan töistä juoksemaan. Aikaslailla rankka alkuviikko töissä ja myös kyseinen päivä sitälaatua että pakko päästä metsään tuulettamaan korvainväliä.
Rupesin vaihtamaan vaatteita kun huomasin ettei mukana ole kuin kahdet trikoot eikä lainkaan takkia. Hyvä minä. Ei kun kotiin ja seuraavana päivänä uusi yritys. En kotiutuessanikaan lähtenyt lenkille vaan kaffeelle kaverin luo. Sekin helppasi.

Kyllähän tämä treeniviikko alkoikin hyvin taas, perjantaina olikin töissä mukana kaksi varustekassia. Vahingosta viisastuneena, jos olisi ihan karsea sadekeli voisin mennä salille.
Aamusella kuitenkin jo oli senlaatuista päänsärkyä että oli pakko jättää lenkki väliin, varmuudenvuoksi. Nyt on kuitenkin aikamoisia tauteja liikkeellä. Uusi yritys viikonloppuna.
Lauantaiaamuna totesin että päänsärky johtuikin niska/hartiajumista. Siis olisin hyvin voinut lähteä lenkille jo edellisenä päivänä. Lauantaina tein ensin rauhassa vähän muita askareita ja oli jo sykemittarikin viimeistä painallusta vailla kun tuli pojat kaffeelle mummulaan. No se lenkillelähtö vähän venähti taas.

Kuvassa ei ole jääpuikkoja vaan lumisadetta

Hyvä pito polulla, ei ollut ainakaan liukasta

Kokeilin sitten lopulta ensimmäistä kertaa ledilenkkiä. Valo otsalle ja metsään. Oli ihan hienoa, näkyi hyvin, liukasta ei ollut joten sai ihan rennosti painella. Keli oli niin talvinen kuin täälläpäin vaan voi olla, pieni kerros lunta maassa ja pientä lumisadetta. Lenkki jäi vähän lyhyeksi sillä suoraan sanoen vähän arvelutti yksin pimeässä metsässä. Rupeaa kuvittelemaan kaikenlaista...suuntasinkin sitten rannalle ja sitä kautta kotiin. Tunnin lenkki siitäkin kuitenkin tuli.
Sunnuntaiksi oli sovittuna kyläreissu iltapäivälle. Mulla oli taas lenkkivaatteet puoliksi päällä kun tuli aikataulumuutos ja lenkillelähtö jäi. No, ehkä illalla...
Eihän siitäkään sitten mitään valmista tullut. Sentään sain tehtyä tunnin verran kunnon venytyksiä.

Joo. Onhan tätä vuotta menty vasta yksi viikko. Uusi yritys ensiviikolla.

Olen seuraillut Taivaanrannan juoksija-blogia ja bongasin tällaisen juoksuhaasteen! Vaikutti mielenkiintoiselta, ei mitenkään liian haasteellista joten liityin mukaan, se varmaankin potkii liikkeelle pahan päivän sattuessa. Vielä en voi kehua suorittaneeni yhtään haastetta, eihän sitä lauantain lenkkiä lasketa kun vasta tänään liityin kyseiseen haasteeseen. Uskoisin silti pääseväni hyvin mukaan, muutama kohta tuntui hieman haasteellisemmalta. Kuten "Juokse yöllä"...

Mitä tapahtui viimevuonna

Alkuvuodesta asti mielessä muhi ajatus omasta pt:stä. Kävin kaverin kanssa inbody-mittauksessa Treenitehtaassa ja mietin ja mietin...voiko näin vanha akka ottaa itselleen oman personal trainerin. No, olen huomannut että kun jotain saan päähäni niin sitten myös lopulta sen toteutan.

Alunperin toiveeni oli pureutua juoksun lisäksi ravintopuoleen. Lopputulos oli siis vähän fiilausta ja neuvontaa ruokapuolelle ja keskityttiin pääasiassa keväällä olevaan polkujuoksuun Rukalla. Nuts Karhunkierroksen 31 kilometrille vähän apuja. Halusin lähinnä neuvoja järkevään treenaamiseen, en mihinkään huipputulokseen.

Treenit aloitettiin vauhdilla, kolme kuukautta aikaa. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, erittäin tyytyväinen valmentajaani ja erittäin tyytyväinen nutsin aikaani. Sattuneista syistä tänä vuonna oli keli aikamoinen haaste, ilman lunta ja sohjoisia polkuja olisin todennäköisesti päässyt parempaan lopputulokseen kuin edellisellä kerralla. Sehän ei silti ollut edes tavoite, joten olen tyytyväinen kaikenkaikkiaan siihen että juoksu sujui paremmin, oli helpompaa ja mielekkäämpää.

Valmentajan kanssa tavattiin kerran viikossa, lähinnä erikoistreenien vuoksi. Vetoja ja testejä ja muuta senlaatuista mitä olisi ehkä yksin tehdessä jäänyt vähän vaiheeseen...

No, nutsin jälkeen huomasin ilmoittautuneeni maratonille. Kolmen vuoden jälkeen edellisestä. Jatkettiin valmentajan kanssa sopimusta ja aloitettiin harjoittelu maratonille. Keskityttiin pk:hon ja nopeutta lisääviin harjoitteluihin. Lihaskuntoharjoitteita unohtamatta. Enpä ole kesäisin näin paljoa treenannut sitten ikinä. Juoksuja ehkä auttoi se ettei kesä ollut kovin helteinen. Oli hyvät treenikelit eikä hellejaksot häirinneet mökkielämääkään. Maratonin aika parani noin puolella tunnilla joten pitää olla tosi tyytyväinen. Keväällä otetaan revanssia.

Maratoniin päättyi myös puolenvuoden valmennussuhde. Maratonin jälkeen jotenkin muutenkin jäi johinkin ihmekuplaan...treenit yhtäkkiä miltei loppuivat ja aikaa oli. Juosta olisi halunnut kokoajan mutta piti hieman rauhoittaa kroppaa ja ilmeisesti sitten mieltäkin. Yhtäkkiä ei ollutkaan valmista treeniohjelmaa eikä omaa valmentajaa. Se aiheutti vähän sellaista haikeutta, ei ollut sitä ydinporukkaa siinä.

Juoksukilometrejä sain kasaan hieman yli 1300 kilometriä. Oli kymmenkunta erilaista kisaa, lyhyistä jo pidempiin ja kaikenlaista siinä välissä. Kaduilla ja poluilla, maastossa mentiin juosten ja pyörällä.  Sain tosi paljon uusia tuttavuuksia juoksun parista. Näistä jatketaan tänäkin vuonna.

Tässä muutama hetki instan valitsemana...

Lapin lumoa ja sinisiä hetkiä

Maisemaa Ylimuoniosta

Kävimme ukon kanssa lataamassa akkuja Suomen Lapissa, Äkäslompolossa.

Pitkäaikainen haaveeni on ollut viettää joulua Lapin lumisissa maisemissa.

Vaikka joulusuunnitelmat oli tiedossa jo hyvin ajoin sain silti aikaiseksi pienen joulupaniikin. Yhtäkkiä huomasin että kaikki joululahjat on ostamatta ja kaikenlaista pikkujuttua tekemättä. Siivoukset hoitelin jo hyvissä ajoin. Leipomuksiakaan en tehnyt kuin pienemmälle lapsenlapselle munattomia pikkuleipiä ja paketista valmista piparitaikinaa leivottiin pikkuisten kanssa joulupiparit. Silti sitä on kummasti kaikenlaista pikkujuttua ja säätämistä jotta joulu voi tulla. Vaikkei olisi kotonakaan. Vähän joulukoristeita laitoin jottei joulu ihan vahingossa jää huomaamatta. Lapset kyllä viettivät meillä  joulunaikaa vaikka me emme kotona olleetkaan.

Lähdimme jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti pohjoista, yhden yöpysäkin jälkeen olimme perillä perjantai-iltana. Lauantaina voitiin rauhassa tutustua ympäristöön ja käydä hakemassa kaupasta jouluruuat. Ihan pakolliset, pari joululaatikkoa, rosollia ja kinkkua. Ei stressiä.

Luonnonlunta 85 cm, pakkasta molemmin puolin 20 astetta. Fiilis aikalailla taianomainen. Aurinkohan ei lapissa nyt näyttäydy joten pimeää oli jo kolmen jälkeen. Pilkkopimeää puolineljältä. Sinisiä hetkiä. Mahtavan upeaa. Lapin lumoa.

Joulunaatonaamuna hiihtolenkillä sain
tällaisia kavereita hetkeksi seuraani

Kesänginkeitaalla oli mainio taukopaikka
siellä maistui kuuma kaakao ennen kuin lähti takaisinpäin

Mieskin lähti yhtenä päivänä mukaan

Maisemat olivat erittäin kuvauksellisia

Viikko ennen reissua oli jo sellaista kuhinaa että suosiolla jätin kaiken liikunnan pois. Yksi stressi vähemmän. Matkaan otin kyllä suksien lisäksi juoksukengät.  Juostua ei tullut mutta jos niitä tossuja ei olisi ollut olisin varmaan kiukutellut kun en pääse lenkille. Hiihtämässä kävin. Sitä ei meinaan Porissa ole pahemmin pystynyt tekemään. Ainakaan jos odottelee Yyteriin latuja.

Jouluna tuli nukuttua joka aamu tosi pitkään, valo ei herätellyt. Hiihtolenkin jälkeen tulikin jo aikapian pimeää. Saunomista ja sukankutomista, kävelyä ja rauhoittumista. Teeveestäkin näkyi vain muutama kanava, ei tarvinnut kinata mitä katsellaan. Viisi päivää meni ihan hujauksessa. Porissa odotti taas musta maa ja räpäskäkeli, Nollassa mittari. 

Kun sain ukon hiihtolenkiltä takaisin mökille,
olin jo itse käynyt vaihtamassa sukset ja lähdin uudemman kerran.
Tajusin että tämän jälkeen en hiihtele näissä maisemissa tieskoska, joten piti ottaa
kaikki irti viimeisestä lenkistä!

Huh, ottaa koville, hah hah...

Olen ihan tarkoituksella ottanut nämä viimeiset kaksi viikkoa rennosti, juoksemaan toki olisi ehtinyt mutta ihan hyvä olla välillä suorittamatta niin koko aikaa. Eurajoen Uudenvuoden juoksu oli suunnitelmissa ja mieteinkin jo ketä saisin sinne kaveriksi. Eipä ollut tunkua. Sitten yhtäkkiä rupesi olemaan tarjolla useampaakin yhteislenkkiä. Vuoden viimeisiä. Maastopyöräilemäänkin olisi voinut lähteä porukan mukana. Treenitehtaan porukalla olisi aamuysiltä rento 20 kilometrin finaalilenkki. Hienoa, siellä olisi hyvä porukka, siis sinne. Mietin vaan kun joulukuussa olen ollut kolme kertaa pienellä lenkillä että miten mahtaisi käydä. Hhmm hhmm...

Päädyinkin sitten lähtemään oman juoksuporukan kanssa "vain" 14 kilsan lenkille, eikä ihan noin aikaisin. Teimme kuuden naisen voimin kaksi kertaa reissun Katinkuruun, ihan rennosti kuulumisia vaihdellen. Mulla vaan jo toisella kierroksella tuntui aika ilkeältä toisen polven syrjässä. Olisiko yllättävä hiihtobuumi vaikuttanut. Pari lähti vielä kolmannellekin kierrokselle, minun oli pakko jättää väliin. Aikalailla tuntui kun välillä joutui ihan ottamaan kävelyaskeleitakin. Että sellainen vuoden finaalilenkki. Höh. Pitää aloittaa uusi vuosi rauhassa ja katsoa ettei vaan enempää ärsyynny.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille !

Valopäät pimeillä poluilla

Keskiviikkona, itsenäisyyspäivän aamuna olinkin jo aamukasilta kuntosalilla työkaverin kanssa. Aikaa kului 100 minuuttia Suomen satavuotispäivän kunniaksi.

Tytär tuli muutaman päivän visiitille läskipyöränsä kanssa joten itsenäisyyspäivän kunniaksi käytiin vielä parisen tuntia pyöräilemässä Yyterin maastoissa. Lähtö oli sen verran myöhempään että ehti jo tulla pimeää. Onneksi oli lamput matkassa. Minulla kyllä aika hepponen mutta kun meni toisen perässä niin ihan tarpeeksi näki. Koska tytär on harrastanut maastopyöräilyä minua aikalailla enemmän niin meno olikin aika reipasta ja haettiin yksi vähän teknisempikin pätkä. Yyteristä kyllä löytyy vähän haastavampaakin polkua, ainakin minulle. Juurakkoinen ja kivinen polunpätkä meni toki paremmin kuin viimeksi. Harjoitus tekee mestarin. Mutta aikalailla nautinnollista painella dyyneiillä ja metsäpoluilla pimeällä, polkuja menee ristiin rastiin. Sen verran sysimustaa oli etten olisi yksinäni lähtenyt ihan samoille poluille. Vaikka reitit on tuttuja on aikalailla eri fiilis painella valokeilan kanssa niin että jokapuolella on aivan pimeetä. kaikenlaiset rasahdukset ja ylimääräiset liikkeet havahduttaa. Huomattavasti turvallisempaa mennä esim. kaksistaan vaikka molemmat olisikin yhtä säikkyjä, kuitenkin se tuo ihan erilaista rohkeutta kun ei ole yksin liikkeellä.

Torstaina oli aikomus juoksemaan mutta keli oli taas tosi surkea, vettä on tullut aikalailla viimeaikoina. Suuntasin siis salille. Perjantaina sentään tuli tehtyä pieni juoksulenkkikin.

Tilasin tässä taannoin itselleni pyörään kunnon lampun, jostain kiinasta taisi olla. Sain sen lauantaina ja pitihän sitä päästä testaamaan. Mutta kun satoi ja satoi...tarkoitus oli tehdä oikein kunnon pidempi lenkki. Pähkäiltiin sitten likan kanssa että jos jätetään väliin ja mennään vasta aamulla. Okei, niin sovittiin. Surkimukset...

Kello läheni jo iltakasia kun sitten kuitenkin päätettiin lähteä. Pakkohan sitä oli päästä pyöräilemään sillä nyt jo harmitti kumpaakin kun ei vaan oltu lähdetty! Edes pikainen reissu...no oltiin tunnin ja keli oli aivan mahtava, vettä ei satanut ja oli suht lämminkin. Tuli testattua uusi lamppukin. Aivan mahtavaa! Käytiin kiertämässä Kräsööran nokassa kilsan luontopolku joka on aikalailla teknistä koko matkan. Tytär vähän koitti opettaa äitiä miten ajetaan ja kyllähän se aikahyvin mielestäni sujui. Juurakoissa  rohkeesti vaan pylly ylös ja polje polje ja mammahan meni kieli keskellä suuta. Hyvää keskivartalotreeniä.

Lenkki oli lopulta oikein hyvä ja hikinen. Yksin ei olisi enään tuohon aikaan lähtenyt eikä ainakaan nyt pimellä. Onneksi on muitakin "pässejä" perheessä...oliskohan ne perinyt multa tuon päättäväisyyden vai onkohan se tarttunut minuun noilta kakaroilta...

Kyllä sillä lampun teholla on iso merkitys

Sunnuntaiaamuun jo oltiin sovittu että ysiltä startataan taas pyöräilemään. Kelinkin piti olla huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä. Just juu ja aamulla satoi taivaan täydeltä isoja rättejä.
Eikun menoksi vaan. Metsässä ei tuuli eikä sade haitannut, räntäsade kyllä vähän laantuikin. Paikoitellen oli aika kuraista, pyörät oli kotiin päästessä aikamoisessa floskassa.
Pari tuntia saatiin kokoon, hyvä lenkki taas. Ei pidä antaa kelin vaikuttaa vaan sekaan vaan, varusteet kun on oikeanlaiset niin sateet ei haittaa.

Niemen Lenkkiryhmä

Aikamoinen operaatio aina reissun jälkeen putsata fillari, tänäänkin oli oikein kunnon moskaa pyörässä. Onneksi on pihalla vielä yksi vesisaavi jossa on vettä, isommat kurat sai virutettua. Sitten kuivataan ja klanssataan ja nyt kun vedellä päästeli isompia pois piti ketjutkin vielä kuivata ja öljytä. Mutta onpahan sitten menovalmiina seuraavaa reissua odottamassa.

Toivottavasti pian tulisi lunta.

BlackFriday

BlackFriday... BlackWeekend... CyberMonday.

Kaikenlaista hömppää heikkohermoisille. Minullakin oli pariin otteeseen sormi tilausnappulalla mutta onneksi tulin järkiini! Liikaa tarjouksia ettei tiedä mitä ja mistä shoppailisi. Joten silloin ehkä kannattaa malttaa mielensä. Hetken mielijohteesta käväisin kivijalkakaupassa mutta eihän sitä lasketa, enkä edes sortunut urheilukamppeisiin, BlackFridayhan on alun perin tarkoittanut verkkokauppaa.

Mustasta perjantaista kehoitettiin myös nauttimaan ulkona joten lähdin koiran kanssa pimeälle lenkille, heijastimilla kuitenkin varustautuneena.

Viikonloppuna taas jäi siivoamiset. Lauantaina ihanassa auringonpaisteessa metsälenkillä koirien Martan ja hänen kaverinsa Sulon kanssa. Pari tuntia raikkaassa syyssäässä. Sunnuntaina yhteislenkkiä naisporukalla  Porin metsässä, peekoota ja pientä karstojen irrotteluakin välillä. Se olikin peräti viikon toinen juoksulenkki.

 

Lopulta kyllä sorruin yhteen BlackFridayn tarjoukseen. Mieletöntä. Helsinki City Maratoniin sai tosi hyvän alennuksen kun ilmoitti kaksi kerrallaan joten se oli ihan pakkorako! Nyt ei sitten tarvitse miettiä treenaako vai ei. Samaan syssyyn pistin ilmon sisään HimosTrailiin. Siis toukokuulle ja elokuulle kisa. Mitähän keksisi siihen väliin..

Pitkin poikin Yyteriä

Edellinen viikko oli  lopulta ihan hyvä treeniviikko vaikka se vähän välillä takkusikin. Lauantaiaamuun oli tiedossa maastojuoksua yhteislenkin muodossa. Porukka oli somesta tuttua muttei oltu ennen tavattu. Onneksi lähdin föliin sillä lenkki oli aivan mahdottoman hyvä, mulle sopiva vauhti ja muutenkin tuntui olevan samanhenkistä porukkaa. Pidin kovasti, toivottavasti eksyn heidän joukkoonsa uudestaan. Lenkkihän jopa kierteli ihan kotipoluilla, Yyterissä. Tuntui että aikaisesta lenkistä sai virtaakin ihan kummasti, taisin jopa hieman siivota kotona ! Onneksi sitten rupesikin jo satamaan vettä niin ei siivouskaan ihan lähtenyt lapasesta...

Sunnuntai tietenkin meni isäinpäivän tohinoissa. Olin ajatellut meneväni läskillä mettään ennen pimeän tuloa. Ilta venyi kuitenkin pitkälle ennen kuin olisin päässyt liikkeelle. Meinasin jo luovuttaa kokonaan mutta kuitenkin päätin lähteä, samalla otin testiin kaapin perukoilta löytyneen otsalampun. tehoja oli vain 260 lumenia. Pitäisi olla kuulemma moninkertaiset lukemat ennen kuin jotain pimeällä näkee. Mutta enhän minä sitä tietäisi mitä sillä näkee jos en lähde kokeilemaan. Lamppu oli ihan hyvä pienessä hämärässä. Valokiila näytti vain 2-3 metriä eteen joten illan pimetessä huomasi valon heikkouden. Jos sen kanssa pimeä yllättäisi, vieraassa metsässä, olisi aika mahdoton yhtälö päästä pyöräillen kotiin. Nyt se vältti ja sain tehtyä ihan hyvän puolentoistatunnin lenkin. Metsästä kyllä siirryin aika pian helpompiin tienpätkiin.

Maanantaina oli vuorossa fysiotreeniä. Täsmätreeniä ylä-ja alaosastoon. Tiistaina oli ihmeen helppoa lähteä lenkille. Ei mitenkään takkuillut lähtö. Tunnin rento pk-lenkki. Testissä oli uusi talvijuoksutakki, KariTraan Tove. Aivan mainio vaikkakin tällä hetkellä vähän turhan lämmin vielä. Hyvä ostos joka tapauksessa.

Välillä harrastettiin jonkinlaista kulttuuriakin. Olin Porin Teatterissa katsomassa lätkää...Hockey Night. Aivan mahtava esitys vaikkei ihan korkeakulttuuria ollutkaan. Hauska, nauraa sai alusta loppuun. Suosittelen.

Lauantaiksi oli sovittu yhteislenkki Yyteriin. Aamu alkoi kovalla vesisateella, onneksi se loppui parahiksi iltapäivällä ja keli oli oikein hieno ja hapekas. Vanha juoksuporukka saatiin pitkästä aikaa koolle. Mukava kympin reitti pitkin polkuja ja dyynejä, yritys olisi taas aloittaa yhteiset lenkit. On aina kivempaa juosta porukalla. Olemme tällä kokoonpanolla muutamia vuosia sitten yhdessä harjoitelleet  juoksukoulussa ja olemme siitä asti aina satunnaisesti käyneet yhdessä lenkkeilemässä. Välillä ihan säännöllisestikin mutta viimeaikoina on ollut haasteellista ehtiä yhtäaikaa.

Sunnuntai alkoi taas sateella. Pelkäsin jo että taas sataa kokopäivän mutta aamupäivän aikana kirkastuikin, joten nopsaan pyöräilykamat niskaan, vaihteeksi, ja sitten taas kohti Yyteriä. Tein runsaan parin tunnin lenkin, vähän yli 20 kilsaa tuli saaliiksi. Muitakin läskipyöriä näkyi, taitaa Yyterin metsissä ja rannalla nykyisin nähdä useammin pyöräilijöitä kuin juoksijoita.
Keli oli aivan rannalla tosi usvainen, tosi hienon näköistä. Metsässä taas aivan ihanan vihreää ja hapekasta.

Loppuvuonna pitäisi lihaskuntoon tulla kohennusta, hommasin salikortin ja siinä samalla ohjelman jotta siitä treenistä tuleekin jotain...

Ei peRrkele..

Eihän tästä tule yhtään mitään. Pelkkää haahuilua ja saamattomuutta. Hyvät treenisuunnitelmat mutta toteutus jää puolitiehen. Eilen illalla pakkasin kamat valmiiksi että käyn ennen töihin menoa pienen lämmittelylenkin ja päälle kunnon voimatreeniä. Arvatkaapa miten kävi. Muistaakseni olen muutamaankin otteeseen ajatellut aamulla nousevani ajoissa mutta kuitenkin sitten jäänyt loikoilemaan sängyn pohjalle, kun ei kerran ole pakko. Jos sitten töiden jälkeen...pyh.

Kerran viikossa on fysiotreeni mutta senkin jälkeen on 6 päivää vapaana. Joo, sain kyllä ylimenokauden ohjelman mutten oikein ole siihenkään vielä päässyt kiinni. Toki olen käynyt juoksemassa mutta kuitenkin on sellainen olo että ei ole mitään tehty.
Sitten lueskelee muiden treeniblogeja ja somepäivityksiä ja ihmettelee mistä hemmetistä niiden energiat kumpuaa ?
Kotona on miltei kokovuoden kunnon siivoilut tekemättä, on ollut vähän muita mielenkiinnon kohteita tänä vuonna. Nyt kun olisi aikaa puunata ei tiedä mistä nurkasta aloittaa joten se jää taas siihen. Todettakoon etten ole muutenkaan mikään himomoppaaja. Pari kertaa oli lähellä etten heittänyt mattoja pihalle mutta kun juuri sinä viikonloppuna paistoi aurinko...eihän siinä ollut vaihtoehtoja kun lähteä ulos.
Töissäkin on ollut suht hiljaista ja sekin tuntuu väsyttävän valmiiksi iltaa ajatellen. Toisaalta luulisi että kun on oikein hektinen työviikko niin väsyttäisi mutta silloin varsinkin riittää virtaa jota on hyvä päästellä lenkkipoluilla.

Pitäisi vaan olla valmiit treenit jonkun kanssa sovittuna niin tulisi lähdettyä ilman sen kummempia mietintöjä jaksaako vai ei. Nyt on sentään vielä hyvät kelit, ei ole liukasta eikä mitään märkää lumisohjoa tai jäätä, pimeää on arki-iltaisin mutta sitten pitää vain valita sellainen paikka missä on valoja matkan varrella, tai laittaa otsalamppu..

Pistin extemporee uuden juoksutakin tilaukseen joten katsotaan inspiroiko se lenkkipoluille.

Mutta mutta.
Tämän vuodatuksen jälkeen sain jostain virtaa ja lähdin töistä suoraan Porin mettään. Ensimmäisen polun päähän kun pääsi niin jo valtasi aivan mahtava hyvänolon tunne!

Neljä kilsaa peekoota ja sitten vauhtileikittelyä 5 x 200 m ja loppu palautellen !