Loppi Extreme

Loppi Extreme -polkujuoksutapahtuma Samoojien Kalamajalla järjestäjinä Lopen Samoojat ja Riihimäen Suunnistajat. Osallistujia vähän päälle 90. Mukavan pieni tapahtuma. 

Osittain uusittu reitti. Viime vuoteen verrattu vähän lisää matkaa, polkua ja extremea, entistä vähemmän tietä.

Kilpasarjojen 25 kilometrillä kokonaisnousua on 680 metriä ja alamäkeäkin on ihan yhtäpaljon. Harrastelijasarja on 12,5 km, kokonaisnousua 340 metriä.

Kuivaa kangas- ja harjumaastoa, vuorotellen loivapiirteisiä vauhdikkaita polkuosuuksia sekä jyrkkiä nousuja ja  laskuja, joissa vaaditaan kuntoa ja varovaisuuttakin. Reitti on hyvin juostava, sillä kivikoita ja jyrkkiä laskuja on vähän. Kengät eivät kastu kuin hiestä ja mahdollisesta sateen aiheuttamasta kosteudesta.

Kilpailukeskuksena toimii 70 -vuotias, päivitetty metsäkämppä, Kalamajan Kämppä. Reitit sijaitsevat  Luutaharjun Samo -luontopolun ja Poronpolun upeimmissa maisemissa Komion luonnonsuojelualueella. Lisänä vielä nostalgisia vanhoja tukinajoreittejä ja vähän uudempiakin.

Sain osallistumisen Takomorunnersin yhteisön kautta. Valitsin matkaksi 25 kilometriä sillä eihän nyt Porista asti kannata pienen matkan takia edes lähteä. Ensimmäiset kouraisut mahanpohjassa pyörähti siinä vaiheessa kun navigaattori lakkasi toimimasta juuri kun odottelin koska pitäisi kääntyä...oli pakko pysähtyä ja katsoa kännykästä. Olin ihan varma että menin jo ohitse sen tienhaaran mistä piti kääntyä ja rupesi aikataulutkin kiristymään. Lopulta jatkoin matkaa ja n. 500 metrin päästä käännyttiinkin. Siinä vaiheessa olikin jo hyvät opasteet, jos olisin jatkanut matkaani olisin osannut perille ilman navigaattoriakin. 

Perillä oli toimiva liikenteenohjaus, enemmän osallistujia tarvitsee jo parkkipaikan. Se on kuulemma ensi vuonna tulossa, kertoi eräs tapahtuman järjestäjistä. Nyt parkkeerasin auton tienvarteen eikä siitä ollut kuin ihan lyhyt matka tepastella vaatteiden vaihtoon. Naisille oli järven rannalla teltta jossa sai vaihtaa kamppeensa. Sitten odottelemaan lähtöä. Bongasin samalla toisen Takomolaisen, Merituulin. Hän oli lähdössä lyhyemmälle matkalle.

Takomon "heimolaisia"

Paineita tuli taas siinä vaiheessa kun kuuluttaja mainitsi kilpasarjalaisten (siis juurikin tämän pidemmän matkan) oletettavasti juoksevan reippaammin kuin kuntosarjalaisten ( 12,5 km). Just.

Mistähän johtuu että pidemmille matkoille kuvitellaan menevän vain kilpajuoksijat. Eiköhän kuntosarjalaisetkin ole menossa yhtälailla kilpailemaan. Jostakin juuri luinkin että pitäisikö näissä kisoissa olla erikseen sarjat nopeille ja hitaille...

Asetuin taka-alalle etten vahingossakaan juuttuisi tosijuoksijoiden matkaan...

Reittikartta

Aikapian alun jälkeen tulikin ensimmäinen kunnon ylämäki. Ihan kävellen mentiin jonossa siinä vaiheessa. Maasto oli tosi mahtavaa, oikeaa metsäpolkua varvikon ja heinän seassa. Vähän leveämpiä metsäpolkuja, sopivasti teknisempääkin osuutta. Juurakkoa ja kivikkoa. Tosi pienet pätkät soratietä. Järjestäjä pahoitteli jotain kohtaa missä olisi isompaa kivikkoa ajettu tielle mutta eipä sitä kuulemma ole enään ensivuonna. Eipä sekään pätkä pitkä ollut. Ylämäkiä riitti tasaiseen tahtiin ja myös alamäkiä samassa suhteessa. Ensimmäisellä kierroksella oli virtaa painella niitä mutta samoissa paikoissa toisella kierroksella oli kummasti tahmeampaa menoa. Reitti oli kyllä suurimmaksi osaksi helppoa juostavaa mutta tosi haastavia mäkiä riitti. Reitti oli myös erittäin hyvin merkattu, ei tarvinnut pelätä eksyvänsä.

Pidempi matka juostiin kahtena kierroksena ja kun olin maalia kohti menossa ensimmäisen kierroksen jälkeen oli aivan varma että oli viimeinen. Yhtäkkiä viereeni tupsahti nainen jonka kanssa juostiinkin liki 10 kilsaa yhdessä. Nyt kilometritkin vilahteli silmissä kun oli jo vähän tutummat polut. Saattoi olla että verotti voimia kun jutusteli jonkun kanssa. Viimeiset kilometrit rupesi olemaan aika väsyneitä. Tuli otettua muutamia maisemakuviakin. Pari naista jossain vaiheessa meni ohitse. Olinkin sitten naisten sarjan viimeinen eli 16. Tulosluetteloa tutkiskellessani olisin sijoittunut kolmanneksi jos olisin ollut ns. omassa sarjassani N45. Eihän se sitten huono ollutkaan..kovin huono ainakaan. Aikani oli 3.21.59 ja keskari 8.04. Lopulta olen kyllä ihan tyytyväinen. En pahemmin seuraillut sykettä enkä vauhtia matkan varrella vaan painelin taas vaan eteenpäin. Eka kierros oli toki reippaampi ehkä siksi toinen kierros tuntuikin vaikealta. Lopulta yllätyin tuosta keskarista ihan positiivisesti.

Ylämäet kyllä vei tehokkaasti paukkuja varsinkin tuossa lopussa. Polvessa tuntui ja varpaissa tuntui..onneksi nyt viisaampana olin jo valmiiksi pukenut kompressiosäärystimet. Maaliin päästessä suuntasin oitis portaita alas jossa oli pukeutumispaikka ja järvi! Uikkareita ei ollut matkassa mutta tulipa virutettua juoksuliivit ja shortsit...ei parempaa päätöstä ole tuollaisen juoksun jälkeen kuin uinti.

Olin jo lähdössä sopalle kun vielä yksi juoksija tuli uimaan. Hän oli juossut matkaa vielä pidempään kuin minä. Siinä jutellessa kävi ilmi että hänkin oli kiertänyt samoja kisoja, karhunkierrosta ja kolia...siinä taas vaihdeltiin kokemuksia puolin toisin. Viimein pääsin lohisopalle ja siitä sitten autonrattiin kotia kohti. Kilometrejä n. 190 suuntaansa. Onpas hyvää palauttelua. 

Rantasaunassa oli pesumahdollisuus

Järvivesi oli erittäin virkistävää vaikka olikin 21 asteista
...siis tosi lämmintä

Kuulemma harvinainen perhonen joka oli oikein valokuvauksellinen,
antoi räpsiä ihan lähikuvia.
Haapaperhonen.

Totesin siinä ajellessani että tuo mäkijuoksu on sitten parasta perseelle. Siihen sattui siis niin enemmän kuin jalkoisiin....

Tapahtuma oli siis parhaita kisoja missä olen ollut. Ei moitteen sanaa. Järjestelyt, reitti, maisemat, huolto...fiilis ihan erilainen kuin isoissa kisoissa. Varmasti lähden uudestaankin jos vaan aikatauluihin sopii. Ensi vuonna tapahtuma on heinäkuun viimeisenä viikonloppuna.

Nyt sitten kohti seuraavaa kisaa. Himos Trail. Hirvittää jo nyt.

Tasohyppyjä ja muuta kesälomapuuhaa

Toinen lomaviikko alkoikin taas reippaasti. Ei ole oikein mökillä ehditty olemaan niin onkin sitten ollut helpompi lähteä juoksemaan. Mökkimme on saaressa joten se vähän hankaloittaa lenkkien järjestelyjä. Tämän viikon treenijärjestys meni siten uuteen uskoon että tein ne perättäisinä päivinä, pidetään sitten loppuviikosta ne vapaapäivät.

Maanantaina kympin lenkki taas matalalla sykkeellä. Ekan viisi kilsaa menin pyöräteitä korkeintaan 138 sykkeellä ja vauhti 6.30 luokkaa. Minulle hyvä vauhti noinkin pienellä sykkeellä. Toiset viisi kilsaa hiekkapoluilla ja vähän dyyneilläkin. Hiekka tekee menosta vähän raskaampaa.

Tiistaina sain yllättäen lenkkiseuraa joten lähdin Porin metsään vielä illalla. 7,5 kilsan mäkinen reitti meni pitkästä aikaa kaverin kanssa rupatellen niitä näitä. Ylämäet lujaa ja peekoota siinä välillä.

Keskiviikkona piti olla lepopäivä mutta sopiva hetki tehdä voimatreeniä. Pari kilsaa lämmittelyä alkuun. Muutama luisteluloikka, tasolle nousut edestä ja sivuittain, etenevä askelkyykky, etenevä tasahyppely ja vielä tasohypyt. Taso oli nyt hieman matala, pitää löytää parempi paikka siihen treeniin. Kyllä ilmeisen tarpeellinen treeni siitä päätellen että reisissä ja persuksissa on tuntemuksia uudesta treenistä. Kuinka se voikaan olla vaikeaa tehdä noita voimaharjoitteita vaikka nytkin ne oli tosi helppo ujuttaa lenkkipolun varteen. Useammin vaan pitää noitakin tehdä.

Loikkatreeniä

Poika oli fölissä näyttämässä mallia

 

Huh.

Mahtui tähän alkuviikkoon myös mm. mansikoiden pakastaminen. En ole tainnut niitä pariin vuoteen pakkaseen laittanutkaan. Nyt sitten on muutama litra varattu ensi talveksi, lähinnä puuron ja rahkan joukkoon. Tyttären ja tyttärentyttären kanssa vietettiin yksi päivä shoppailemassa, äkkiä siinä päivä sitten kuluikin. Tuli tehtyä pari hyvää löytöäkin, mökille ja vaatekaappiin...taas. Huomasinpa että oli neljä sukupolvea liikkeellä kun oli vielä minunkin äitini matkassa. Laatuaikaa tyttöjen kesken siis, näitäkin päiviä tarvitaan.

Torstaina piti sadella vettä mutta eihän sitä tullutkaan, rupesin pitkästä aikaa kutomaan sukkaa. Pirtsakkaa raitasukkaa seiskaveikasta, varrettomat joten niitä passaa pitää näin suomen kesäkelilläkin. Illemmalla sitten tein lyhyen vetotreenin, 5 x 200 metriä ja pk alkuun ja loppuun. No, ihan innostuin ja tein jopa kuusi vetoa....edellisen päivän voimaharjoittelu kyllä tuntui takareisissä ja pakaroissa

Perjantaina ei treenattu. Lähdin mökille. Kuopus leirityi sinne myös illalla. Tuli saunottua ja uitua.

Lauantai oli myös rentoa mökkeilyä. Lihaskuntotreeniä ujutettiin päivän ohjelmaan vaikka piti olla lepopäivä. Mulla on reidet ollut tönkkönä vielä keskiviikon jäljiltä joten otin hieman rennommin. Keppijumpalla liikkuvuutta vaihteeksi yläkroppaan. Mutta. Pakko oli tasohyppyjä kokeilla vähän korkeammalle. Penkkiryhmä pihalla vaikutti sopivalta. Myönnetään että yritin pinnistää ainakin kymmenen kertaa ennenkuin uskalsin hypätä. En tiedä miksi nuo tasohypyt on hankalia, liian matalastakaan ei vastaavaa hyötyä saa ja liian korkeat jännittää. Kun ensimmäisen kerran saa hypättyä niin sittenhän jo treenikin sujuu. Nyt tiedän sitten sopivan mökkitreenin "kun jotain tarttis saaressakin tehdä"....

Tuli mökillä tehtyä maalaushommiakin,
 ettei mennyt ihan laiskotteluksi

Aamu-uinnilla

Kun nyt kerrankin on ollut kesäinen keli niin sunnuntain pitkä lenkki jäi tekemättä. Mulla oli jo juoksutrikoot jalassa kun päätettiinkin miehen kanssa lähteä iltakävelylle Yyteriin. Käytiin rannalla ravintolalaiva Helmessä... kun sain miehen liikkeelle niin piti toimia. Vähän höntsäruokaa...näitäkin päiviä tarvitaan.

LoppiExtremeen on enään viikko ja nyt rupeaa jo vähän miettimään mitenköhän sujuu. Harmikseni kaverini perui joten näillä näkymin joudun ajelemaan sinne yksikseni.

Maanantaina kävin vetämässä viimeisen vetotreenin ennen kisaa. Yyterissä ensin maastossa peekoota ja sitten parikin eri mäkeä joissa tein muutamat ylämäkivedot. Sain ihan hyvän treenin aikaiseksi. Tuo päivä oli taas sitä että aamusta alkaen teki lähtöä ja aina oli jotain muuta. Pääsin matkaan vasta kuuden aikaan illalla. Lähtö siis takkuili mutta heti kun pääsi lähtemään oli ihan hyvät fiilikset. Vielä kerran pieni palauttava lenkki ja sitten levätään ja huolletaan kroppaa ja tankkaillaan lauantaita varten. Vissyä ehkä vähän enemmän varoiksi jos sattuu olemaan lämmin keli.

Minua ei oikeastaan itse juoksu niin jännitä vaan kaikki muu sälä siinä ympärillä, ennen ja jälkeen...jotenkin vaan on lähdössä pidemmälle lenkille, 25 km. Ensimmäisen polkujuoksukisan ennakkovalmistelut ja jännitykset olivat sitä luokkaa etten oikein osaa enään vauhkota isompia...eka kisa oli siis Rukalla Nuts Karhunkierros. Ennen kisaa on kaikki voitava tehty joten turha tässä vaiheessa onkaan enää hermoilla. Jos on raskas maasto tai askel niin sitten vaan mennään hitaampaa ja nautitaan matkasta. Varusteet on hoidossa joten nyt sitten vaan himmaillaan ja huolletaan. Hyvä huoltaa myös pääkoppaa tulevaan ettei ihan liikaa innostu revittelemään.

Tämä viikko on vielä kesälomaakin. Esikoisen Leo-poika onkin sitten loppuviikon meillä päivät hoidossa joten siinähän se lomaa sujuu.

Jazz-hölkkä

Porin Etelärantaa Jazz-asussa

Ekaan lomaviikkon mahtui enemmänkin treenejä. Maanantai oli lepopäivä. Tiistaina tein pitkästä aikaa lenkin Martan kanssa. Rauhallinen kuuden kilsan iltalenkki.  Lenkin varrelta löytyi uusia tuttavuuksia joita Martta vähän protestoi. Taisi lehmä olla hänelle uusi kokemus.

Keskiviikkona olin Vaasassa tyttären luona ja siellä tuli tehtyä vasta torstaille suunniteltu vetotreeni. Viiden kilsan lämmittelyn jälkeen piti tehdä 5 x 500 vetoja. Kas ollakkaan, ne supistuivat yhteen rennompaan vetoon ja sitten kolmeen kunnon rypistykseen. 500 metrin ajat olivat 2.03, 2.12 ja 2.16. Ei paha sanoisin, mehut ainakin taas tirisi. Tai sitten se vaan tuntui kun keli oli aikas kostea. Torstaina kävin aamulla ennen aamiaista runsaan puolen tunnin rauhallisella palauttavalla tutustumassa Vaasan maisemiin. 

Livet på Vasa

Perjantaina olikin taas lepopäivä. Illemmalla käytiin miehen kanssa mopoajelulla. Pappatuntureilla käytiin Kallossa munkkikaffeella. Nyt sain ajaa automaattivaihteisella pappiksella ja se olikin paljon mielekkäämpää kuin tavallisella käsivaihteisella. Ei tarvinnut jännittää miten matka sujuu kun vaan käänsi kahvasta ja antoi painaa. Mukavaa vaihtelua. On meillä miehen kanssa ainakin yksi yhteinen harrastus...

Mummu, Pappa ja Pappikset Kallossa

Lauantaina olikin vuorossa Jazz-hölkkä. Mukana oli taas jonkinlainen joukkio KPK:laisia pintakaasuttelijoita ja oma valkkukin. Ehkä se loi vähän paineita. Laskeskelin että olen Jazz-hölkällä ollut ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten. Joka vuosi en ole osallistunut. Nostalgiaa joka tapauksessa. Ajatkin on vähän parantuneet. Nyt lähdin ihan rennosti eikä ollut tarkoitus kun vaan hölkötellä reipas lenkki. Alku tietenkin vähän hengästytti enkä muista pintakaasuttelijoista nähnyt lähdön jälkeen kuin kengänpohjat. Köpöttelin omaa vauhtiani, mielestäni ihan tasaista kyytiäkin vielä. 

Sääkin oli oikein kesäisen lämmin ja aurinkoinen. Matka oli 7,7 km. Puolessavälissä taisin jonkun ohittaakin mutta jokunen niistä paineli lopussa minunkin ohitseni. Loppusuoralla sain yhden tyypin kiinni joten loppukiriäkin löytyi. Ajaksi tuli 42,40 ja olin oman sarjani 4. Keskari oli 5,32. Yllätyin itsekin noin hyvästä ajasta. En seuraillut sykkeitä enkä oikein aikaakaan matkan varrella. Vauhti oli kuitenkin sopivan oloinen, lujempi vauhti olisi minulle ollut jo tosi kovaa menoa. 

Hölkän reitti on ihan mukava sillä se lähtee Kirjurinluodon uimarannalta, joen yli kaupungin puolelle Raumansiltaa pitkin ja jazzkatua sivuten kaupungin läpi taas takaisin Porinsillan yli joen toiselle puolelle. Rantaa pitkin jatketaan kohti Pormestarinsiltaa, kierretään vielä lenkki pitkin joenvartta ja takaisin Pormestarinsillalle. Sillalta reitti kiertää Kirjurinluodon Areenan takaa Polsanluodon luontopoluille ja sieltä takaisin uimarannalla olevaan maaliin. Suurin osa asfalttia mutta myös joenvarrella olevaa polkua ( jopa pieni pieni pätkä juurakkoistakin polkua) sekä soratietä. Ihan sopivasti vaihtelevaa alustaa ja maisemaa. Olen vieläkin tosi tyytyväinen aikaani. Vauhtikestävyys on ilmiselvästi parantunut. 

Ehkäpä tapahtumaa saisi enemmän mainostaa. Tapahtumana pieni ja rento ja maisemat sekä reitti tosi hienot. Reitti on siis helppo ja sopii kaikille. Veikkaisin että enemmän olisi osallistujia jos esim. jatsien yhteydessä tapahtumaa enemmän tuotaisiin esille. Toisaalta, eihän sinne aina mukaan ehdi, on joko toipumassa edellisestä konsertti-illasta tai sitten lujaa vauhtia valmistautumassa toiseen konsertti-iltaan. Hhmm...

Kävinhän minä sitten isäntääkin ulkoiluttamassa illemmalla jazz-kadun vilinässä..

Lennokas askel

Sunnuntaina viikon päätteeksi pitkis. 16 k tuntui tosi helpolta, piti mennä matalalla sykkeellä vaikka virtaa olisi riittänyt reippaampaankin menoon. Todennäköisesti edellisen päivän reipasvauhtinen vaikutti positiivisesti. Kävin juoksemassa vasta illalla, keli oli jo pilvinen ja  vähän tuulinen, joten oli hyvä keli juosta.

Tekstiiliurheilua. Paita sävysävyyn juoksureitin kanssa.

Tästä onkin sitten enään parisen viikkoa seuraavaan kisaan. LoppiExtreme. Ehkä siitäkin selvitään kunnialla.

Cooper, ei paskempi tulos..

Tämän viikon eka treeni oli tiistaina, valmentajan silmien alla kilsan vetoja. Alunperin ne piti tehdä itsekseen ja ehdinkin funtsimaan miten saan 4 minsan vedot järkevästi tehtyä. No treeni olikin sitten kilometrin vedot kertaa 4. Paikkana Katinkurun polku Porin metsässä. Olisi varmaan tullut tehtyä ne ominneuvoin jokseenkin rennomalla tempolla. Treenistä sai nyt sitten kaiken irti mitä oli kait aikomuskin. Lämmittelyn jälkeen vetojen vauhdit olivat 4.43, 4.53, 4.54 ja 4.57. Ei huano. Eikä mikään helppo mutta tulipa tehtyä. Kelikin muuten oli erittäin hapekas, satoi vettä. Raikasta ja riemukasta...

Keskiviikkona peekoota vähän normaalia lyhyempänä, sillä perjantaina oli vuorossa 3 km:n testijuoksu. Aika oli 15.07. keskari 5.02. Ei huano sekään. Tuosta mitattuna cooper-tulos 2380. Ei edelleenkään huono. Edelliseen cooperiin tullut mittaa lisää 130 m. Sunnuntain pitkis oli pitkästä aikaa helteinen juoksu. 2, 5 tuntia liki 18 km. Ei ole vielä noin lämpimässä juostu tänä kesänä. Otinkin juoksurepun matkaan niin ei ainakaan neste lopu ja samalla testasin uusia Fastraden geelejä, niihin ei ole lisätty ylimääräisiä makeutusaineita ja hyvin tuntui sopivan. 

Minusta on hienoa että pystyy harrastamaan omien lastensa ( aikuisten jo ) kanssa. Nuorimmaisen kanssa on tullut paljon mm.  juostua ja myös tämän vanhemman kanssa muutamia kertoja ollut yhdessä lenkillä. Nyt hän suuntasi Ruosniemeen maastofillarilla joten lähdin mukaan ja tein oman treenini sitten siinä samalla reissulla. Metsäpoluille en lähtenyt, liian helteinen päivä ja kammoksun mahdollisia käärmeitä. Ruosniemessä on suuret todennäköisyydet niihin törmätä. Lähdin siis turvallisesti pyöräteitä pitkin omalle matkalleni.

Kesälomakin alkoi ja kelitkin tuntuu siis suosivan. Mökille ei olla vielä ehditty sillä lauantaiaamulla suuntasin Yyterin rannalle seuraamaan Porin Raaston lähtöä. Jälkikasvua oli kisaamassa. Upeassa aurinkoisessa aamussa kilpailijat starttasivat suoraan ulapalle uimapatjat kainaloissaan. Lähtörastin jälkeen suuntasin odottelemaan Seikkailupuisto Huikeelle jossa oli yksi seuraavista haasteista. Siellä jouduin odottelemaan tovin mutta oli hauskaa seurata kilpailijoiden etenemistä kyseisellä rastilla. Kisaajat jatkoivat taas matkaansa ja minä poljin takaisin pitkin Yyterin polkuja. Huomasin muuten samalla että minun fillarini ei todellakaan ole tarkoitettu maastoon...

Raasto

Seuraava oma  etappini olikin Levon Kesäkarkelot, Levon leirikeskuksessa jossa alkoi juurikin kun sinne ehdin hyväntekeväisyysmatsi Satakunnan sydänlasten hyväksi. Lajina kävelyjalkapallo...sielläkin oli yksi jälkikasvusta mukana...järjestäjänä toimi Mäntyluodon Kiri. Karkeloissa oli kainkenlaista koko perheelle tarkoitettua aktiviteettia. Mahtava tapahtuma.

Mamma testaa

Sykkeet vinksinvonksin

Muutaman treenin aikana on nuo sykkeet pomppineet ihan miten sattuu. En ole treenannut liikaa enkä mitenkään ole ylikunnossa...silti on jotain outoa.

Vaikka kuinka rauhassa aloitan juoksun niin syke pomppaa 150-160:een. Onhan sekin normaalia että se on alussa korkeampi, mutta musta tuntuu ettei se nyt siitäkään johdu. Syke pomppii pitkin lenkkiä ylös alas. Rupesin epäilemään sykemittaria. Mittarini on Suunto Ambit 2R. Olen pessyt hihnaa koneessa ja patterikaan ei ole vanha. Googlailin ongelmaa ja päädyin siihen että mittari ottaa alussa häiriötä paidasta joka hinkkaa siinä ihon vastakkaisella puolella. Kuullostaa hullulta mutta siltä se eräänkin lenkin aikana vaikutti. En ole järin kova hikoilemaan ja vasta kun on kroppa kunnolla lämmennyt niin rupeaa mittarikin tasoittumaan. Tuntui auttavan kun vähän kastelin myös paitaa mittarin kohdalta ja ohuempi paita ei ehkä aiheuttanut niin häiriötä.

Tiistain treenin tein kotimatkalla töistä, autolla metsätien varteen ja sitten itse metsään. Ei taaskaan houkuttanut asfalttijuoksu. 45 minuuttia tasavauhtista peekoota. Suhtkoht pysyi sykkeet aisoissa vaikkakin kyllä tunsi että jotenkin kävi kroppa vielä ylikierroksilla hektisen työpäivän päätteeksi. Töistä suoraan lenkille ja metsästä suoraan nimpparikaffeille.
Keskiviikkona oli vuorossa taas lyhyet vedot. Töistä taas Porin metsään. Alussa koitin aloittaa kovin rauhassa että sykkeet tosiaan pysyy matalana. 700 metrin jälkeen vilkaisin mittariin ja sammutin sen. Aloitetaan alusta..keskisyke 150 ja max 168. Uusi kokeilu ja kilometrin keskari 147, liian korkea mutta suht tasainen. Mielestäni menin tooosi hitaasti. Kun pääsin paikkaan jossa teen nuo lyhyet vedot oli ekan 200m vedon sykehuippu 187. Mähän olisi normaalisti jo kuollut tuossa. Seuraavat 183 ja 178...pahalta ne ei tuntunut ja syke laski tosi nopeasti hyvinkin alas. Kaksi viimeistä vetoa oli jo normaalien sykkeiden rajoissa 156. Siitä kun lähdin rauhassa palauttelemaan niin syke oli heti alle 130. Sammutin taas mittarin ja tein kilsan testin, keskari 130 ja parin loivan ylämäen kohdalla nousi 138:een. Uusi testaus vielä ja viimeisen kilsan keskari oli jo 125. Tulin siihen päätelmään että vasta kun kunnolla hikosin toimi myös mittari oikein.

Perjantaina oli vuorossa loivaa ylämäkitreeniä. Lähdin huolella rauhallisesti ja 7 x loivaa ja pitkää ylämäkeä reippaalla menolla. Vetojen sykkeet n. 156 jotta ihan hyvä treeni vaihteeksi. Olin taas Porin metsässä. Kävin myös tekemässä kyseisen treenin jo aamutuimaan ennen töihin menoa. Tuli mukava aloitus päivälle ja töistä pääsi suoraan kotiin nauttimaan aurinkoisesta hellepäivästä. Olikin muuten varmaan ensimmäinen kunnon hellepäivä, illallakin tarkeni shortseissa...

Porin metsä on muuten mahtava paikka käydä juoksemassa, polkuja ja pikkuteitä riittää ristiinrastiin vaikka kuinkapaljon. Olen sieltä löytänyt yllättävän paljon upeita polkuja ja hienoja maisemia ja fiiliksiä lenkeilläni. Porin metsä on myös osa Kansallista Kaupunkipuistoa.

Lauantaina suunnattiin mökille, keli oli aika myrskyinen mutta lämmin. Ei parempaa saunaa löydy kuin meidän mökiltä ja siihen kuuluu aina pulahdus mereen löylyjen päätteeksi.

Sunnuntaina vuorossa viikon pitkis. Se onnistui sykkeiden puolesta mainiosti, keskisyke oli 123. Pari tuntia pilvisessä mutta lämpimässä säässä.

Nyt olisi sitten kuukauden verran aikaa LoppiExtremeen. Siitä kuukausi eteenpäin on jo Himos Trail. Himos Trail on ruvennut vähän hirvittämään kun on katsellut niiden reittivideoita. Nousuja tuntuu olevan oikein kunnolla. Onneksi ei kovin vaikeaa maastoa joten ehkä siitäkin jotenkin selvitään. Yksin ei tarvitse kumpaakaan kisaan lähteä vaan olen mukana muutaman Takomorunners-heimolaisen kanssa :) Himoksen kisaan mennessä pitää saada lisää "jerkkua" kinttuihin. Jospa se vähän helpottaisi juoksua...