Montserratin vuorilla

Aamulla oli lentävä lähtö että ehditään ajoissa metroasemalle josta lähti paikallisjuna Montserratin vuorille. Asemalla oltiin ihan muutama minuutti ennen lähtöä, joten eihän tehnyt edes tiukkaa...

Matka oli jo varattu aikaisemmin, siihen kuului myös metro- ja junakyydit edestakaisin. Juna oli ihan täynnä joten hyvä että istumapaikka löytyi. Vaikka ei ihan hektisin turistiaika ollutkaan niin silti riitti matkustajia. Montserratissa oli toki turistien lisäksi huomattava määrä paikallisiakin.

Junamatka kesti vähän toista tuntia ja siitä siirryttiin kaapelijunaan joka kulki siis vaijerien varassa. Kyyti vaikutti tosi pelottavalta kun sitä maasta käsin odotteli, siihen mahtui 30 henkeä samaan aikaan. Eihän se lopulta ihan paha ollutkaan, mielenpainuva kokemus joka tapauksessa.

Kaisan kuva

Pyhä vuori Montserrat on koko Katalonian symboli, se kohoaa korkeimmillaan 1236 metriin. Montserratin jo 1000 vuotta sitten perustettu luostari on 725 metrin korkeudessa. Montserratin luostari on Katalonian pyhin paikka, nykyisin siellä asuu benediktiinimunkkeja.

Basilikan julkisivu 

Kaisan kuva

Kaisan kuva

Hammasratasjunalla jatkettiin vieläkin ylemmäs, siellä olisi voinut tehdä pidemmänkin patikkamatkan luontopoluille mutta tutustuimme vähän lyhyemmän kaavan mukaan maisemiin. Matkaajia selvästi kurni mahassa joten piti lähteä takaisin alas ja etsimään ruokapaikkaa.

Näkymät olivat vaikuttavia

Retkeen kuului myös ruokailu joka olikin puffetti josta sai itse valita ruuat ja juomat todella isosta ja hyvästä valikoimasta. Tämän ainoan kerran tuli reissulla ehkä syötyä vähän yli äyräiden.

Tutustuimme myös taidemuseoon jossa oli taideteoksia mm. Dalilta ja Picassolta. Taiteesta paljon ymmärtämättä esillä oli muitakin todennäköisesti kuuluisien taiteilijoiden maalauksia. Esillä oli myös paljon erilaisia näkemyksiä La Morenetasta, mustasta neitsyestä. Montserratin  musta neitsyt on Katalonian suojeluspyhimys.

Camp Neu, siis Fc Barcelonan pyhättö, oli myös käytävä tsekkaamassa, lähinnä ostamassa pakollisia tuliaisia. Kolmessa kerroksessa oleva mahtavan iso ja kallis fanikauppa.

Viimeisenä päivänä vihdoin vuokrattiin fillarit ja lähdettiin seikkailemaan liikenteen sekaan. Barcelonassa on hyvät kaistat pyöräilijöitä varten joten siellä oli helppo liikkua. Suuntasimme taas rannalle. Uimarantoja olisi riittänyt vielä vaikka kuinka pitkään, piipahdettiin rantabulevardilla tapaksilla ja suunnattiin takaisin La Ramblan suuntaan. Kierreltiin vielä tovi kaupungilla ja suunnattiin pakkailemaan kamoja hotellille. Paljon olisi ollut osteltavaa mutta matkalaukku on rajallinen, lompakosta puhumattakaan.

Barcelonan korkeimmat pilvenpiirtäjät Port Olimpicin satamassa

Jäipähän paljon mielenkiintoista seuraavaan reissuun. Montserratin vuori on paikka jonne ehdottomasti pitäisi päästä uudelleen.

Barcelona Vol. 2

Lokakuun pitäisi olla Barcelonassa sateisin kuukausi mutta lomamme aikana ei sitten satanut tippaakaan. Lämpötila huiteli päivittäin 25:ssä asteessa. Lämpöä ja aurinkoa siis riitti joka päivälle.

Oltiin etukäteen katseltu sopiva pyöränvuokrauspiste ja lähdettiin sitten aamulla etsimään sellaista, joku tiesi sanoa että niitä on siellä keskustan liepeillä useitakin. Suunnitelmamme olisi pyöräillä rannalle. Fillareita ei nyt sitten löydettykään joten hypättiin taas metroon. Metro oli minulle uusi kokemus ja taas ilman tytärtä olisi ollut hieman ehkä hukassa. Metrolinjoja ja -asemia oli ristiin rastiin aikalailla. Tosin kun luotti siihen että toinen tietää minne ollaan menossa, milloin ja miten ja sekin vielä että päästään takaisin, aiheutti sen että itse ei niin tarkkaan niitä metrokarttoja tutkinutkaan. Kyllä ne silti tutuiksi tulivat, paljon liikuttiin metrolla. Se oli nopeaa ja edullista.

Rannalle päästiin ja vallattiin kaksi rantatuolia, niistä kyllä käytiin jossain vaiheessa velkomassa 10 euroa kipale. Tyhmiä turisteja kun ei etukäteen selvittäneet hintoja. Tuli ainakin käytyä Välimeressä uimassa, tosi suolaista vettä ja jo metrin rannasta oli niin syvää ettei jalat yltänyt pohjaan. Yyterissä on hieman toisin. Aallot olivat melkoiset. Makoiltiin sitten auringossa ainakin sen vuokratuolin hinnan verran, ettei ihan turhaan mennyt rahat.

Rannalta kun lähdettiin takaisinpäin niin jo rupesi niitä pyörävuokraamojakin löytymään. Kierreltiin pitkin kujia ja ihasteltiin puistoja ja rakennuksia ja  tutustuttiin taas pariin kirkkoon. 

Parc de la Ciutadellan suihkulähde Gran Cascada

Kuva Kaisan

Lammelle pääsi soutelemaan lintujen keskelle

Katalonian parlamenttitalo

Sunnuntaina vaihdettiin hotellia.

Ennen sitä käytiin vielä tsekkaamassa lähistöllä sijaitseva puutarha, Parc del Laberint d´horta. Horta Labyrinth, Barcelonan vanhin puutarha-museo. Siellä sijaitsee sypresseistä koottu labyrintti. Ihan ei sentään eksytty sinne. Mahtava paikka jonka miltei vahingossa taas löytyi.

Mielenkiintoinen oli myös matka Montjuïc-puistoon. Käveltyä tuli taas oikein kunnolla, pidemmän kaavan mukaisesti.

Pienen ylimääräisen kierroksen jälkeen oli pakko pysähtyä ensimmäiseen pubiin vessaan ja yhden pysähdyksen taktiikalla  nautittiin tapaksia ja sangriaa. Sen jälkeen pystyi taas jatkamaan matkaa.

Labyrintti

Kuva Kaisan

Kuva Kaisan

Kuva Kaisan

Vahingossa eteemme sattui myös portti hautausmaalle. Montjuïc Cemetery. Meinattiin että käydään nyt sitäkin katsomassa ja paikka osoittautuikin aika mahtavaksi. Ällistyksemme huomasimme että hautapaikkoja oli kuudessa kerroksessa ja niitä kivimuureja riitti ja riitti. Ihan kuin pieni kylä. Jälkeenpäin kun asiaa tutkailtiin niin paikka osoittautui yli 50 hehtaarin laajuiseksi, jonkin verran sukuhautoja siis. Paikka on alunperin perustettu 1800-luvulla. Se on paikka johon seuraavalla reissulla pitää tutustua uudestaan. Sieltä lähdettiin jatkamaan matkaa, oli tosi lämmin päivä joten onneksemme löysimme paikallistenkin suosiman näköalapaikan josta sai kylmää juotavaa. Istuskeltiin siellä hetken ennen kuin taas jatkoimme matkaa.

Pieni hengähdystauko

Illan päätteeksi vielä virkistävä
 pulahdus hotellin kattoterassilla

Barcelona vol. 1

Tibidabo

Tämä lomareissu ei ollut mitenkään suunniteltu juttu vaan taas vaan tuli mahdollisuus jota ei tarvinnut kauaa miettiä. Matkaseuralaisena kuopus, nuorempi tyttäreni.

Barcelonasta alkoi matkan lähestyessä kuulua levottomia uutisia. Katalonia haluaa itsenäiseksi valtioksi, sunnuntaina  vain kaksi päivää ennen lähtöämme oli Barcelonassa aikamoiset mellakat. 

Onneksemme hotellimme oli hieman syrjässä keskustasta joten  me saimme kyllä rauhassa tutustua kaupunkiin.  Hotellimme oli Horta-Guinardón kaupunginosassa. Alue ei ihan turistirysä ollut, joten pääsimme ihan paikalliseen katalaanitunnelmaan. Siellä tuli ihan turvallisin mielin iltaisin käytyä juoksulenkilläkin. Pieni hotelli, ihan hyvä ja siisti vaikkakin samaan aamiaiseen vähän ehti kyllästymään. Teki niin mieli kaurapuuroa..

Tiistai meni ihan matkustamisessa. Illemmalla käytiin tutustumassa ympäristöön ja ostettiin tuoreita hedelmiä jostain pikkuputiikista, joita nyt oli ihan jokapaikassa joten valinnanvaraa oli. Tuoreet hedelmät olivat erittäin edullisia. Esimerkiksi tuoreita viikunoita sai rasiallisen eurolla.

Keskiviikkoaamuna sitten jo lähdettiin kohti Barcelonan nähtävyyksiä. Aika patikkapäivä tulikin, taisi mennä noin kymmenen tuntia, pääosin kävellen. Parc Güell oli tosi mielenkiintoinen. Suurrealistista. Erilainen paikka, tyydyttiin tutustumaan ihan omin neuvoin puistoon. Sieltä jatkettiin matkaa Sagrada Familiaan, Gaudin Iisakinkirkkoon. Sitä on rakennettu vuodesta 1883 asti. Sen pitäisi valmistua vuoteen 2030 mennessä. 

.

Parc de Güell

Sagrada Familia

Barcelonassa on ruokailuajat vähän toista kun meillä. Pääateria on vasta myöhään illalla ja 
siesta sulkee liikkeitä. Lounasaikaan on monessa paikassa tarjolla edullinen "menú del dia" eli kolmen ruokalajin menu juomineen. Hintahaarukka n. 10-15 euroa. Mehän piipahdettiin pieneen paikalliseen ravintolaan ja olimme tyytyväisiä lounaaseen. Minä valitsin salaattia ja turvallisesti kanaa. Toisena päivänä käytiin toisessa paikassa jossa ei menua ollut saatavilla englanniksi, hyvin silti osui valinnat. Taas otin tuttua kanaa. Johtuen siitä etten ollut varma mitä muuta on listalla. Eräänä päivän taas lounasaikaan vaan mentiin johonkin paikalliseen, siellä ei ihan ymmärretty toisiamme. Alkuruoka oli ok mutta toinen laji oli minulla catalonialainen makkara ja papuja. Kaisalla pelkkiä lihapullia. No kyllä nekin hyvältä maistui ja vatsa täyttyi. Ehkä olisi pitänyt tutustua ruokalajien sanastoon hieman etukäteen.

Barcelonan vanhin huvipuisto

Toisena päivänä suunnattiin Barcelonan korkeimmalle vuorelle, 532 metrin korkeudelle kohoavaan  Tibidaboon. Pari tuntia taas käveltiin, vähän jouduttiin hakemaankin paikkaa mutta lopulta löytyi.  Huipulle mentiin kaapelijunalla, Barcelonan viimeisellä raitiovaunulla. Aikamoinen matka aikalailla jyrkkään ylämäkeen...mielenkiintoinen matkakokemus. Tibidabon kukkulalla 517 metrin korkeudessa on jo 1908 avattu huvipuisto Parc d'Atraccions.

Tibidabon huippua kruunaa Temple Expiatori  del Sagrat Cor, Pyhän Sydämen Kirkko. Sen huipulla oleva monumentaalinen Jeesus-patsas kädet levällään suojelee Barcelonan kaupunkia. Patsaan juurelle pääsi hissillä. Minun ylösnousemiseni jäi muutaman metrin päähän, siinä vaiheessa rupesi hirvittämään ja ajattelin ettei minun sinne pakko ole mennä. Maisemat olivat kyllä mahtavia. Keli oli lämmin ja selkeä, aurinko paistoi joten näkyvyyttä riitti kauas.

Barcelonan viimeinen raitiovaunu joka liikennöi enään vain Tibidabon kukkulalle

Kolmantena päivänä hypättiin metroon ja lähdettiin katselemaan keskustaa. Jämähdettiin shoppailemaan. Kierreltiin pitkin pikkukujia ja piipahdettiin kuuluisalla La Ramblallakin. Käytiin katedraalissa ja La Boquerissa eli paikallisessa valtavassa kauppahallissa.

Goottilainen Katedraali

Illalla kuitenkin riitti vielä virtaa joten kävin juoksulenkillä. Kaisaa vähän taisi jännittää osaanko takaisin etten eksy. Muutenkin taisi tytärtä välillä huolestuttaa miten äiti pärjää. Etten vaan esim kävele auton alle tai eksy tai vilustu. Kieltämättä olisin ollut hukassa heti ensimmäisellä metroasemalla jos olisin ollut yksin liikkeellä.

Illalla aina mietittiin vähän seuraavan päivän menoja valmiiksi.

Fätti

Olen haaveillut omasta maastopyörästä jo tovin. Pääsin viime kesänä ( vai oliko se tosiaan jo sitä edeltävänä kesänä...) testailemaan sekä maastopyörää että läskipyörää. Vaikea sanoa kumpi olisi parempi. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin läskipyörään, sillä minun tarkoituksiini Yyterin helpoissa maastoissa ympärivuotiseen käyttöön se olisi ehkä parempi vaihtoehto. 

Pyörä vaan on aika hintava ostos joten ihan heräteostoksena ei kannata hötkyillä. Olen seuraillut fillaritoreja yms. josta saisi ehkä edullisesti käytetyn pyörän. Niissähän vaan on sitä hintaa vieläkin helposti yli tonnin...

Jälkikasvu on muutamaan otteeseen jo maininnut että mikset osta jos kerran tekee mieli..noh. 

Minun käyttööni pitäisi riittää XXL:n edullisin White-merkkinen fätti. No se sitten sattui eräänä päivänä olemaan tarjouksessa joten äkkiä tilaus sisään. Se oli sitten menoa se.

Pyörä saapui odotettua aikaisemmin, kesken juoksukauden. Pariin otteeseen kävin pienellä testilenkillä ja hyväksi totesin. Nyt kun viimeisin lappujuoksu on saatu tehtyä aion keskittyä enemmän pyöräilyyn. Sehän käy hyvin pk-lenkistä. Minun sykkeilläni päästään nippanappa edes normi pk-alueelle...viimeksi oli keskisyke 105pbm ja max 125 pbm.

Pääsen kotipihalta suoraan pyörän selässä metsään, hiekkarannalle ja vaativimillekin poluille. Siis minulle ihan tarpeeksi haastaville. Se olikin se pointti fättiin päätyessäni. Yyterin maastot on siis ihan kivenheiton päässä, voisi sanoa että miltei omalla takapihalla. Odotan myös innolla talvikelejä. 

Tässäkin lajissa olen huomannut että monenmoista varustetta on hankintalistalla. Vielä pitäydyn normaaleissa kengissä. Urheiluvaatteita löytyy mutta nyt on varauduttava siihen että vähänkin märemmällä kelillä kura roiskuu edestä ja takaa. Siis senmukaista vaatetusta pitää olla ettei joka kerta tarvitse pyörittää pesukonetta. Hankintalistalla on nyt lokasuojat eteen ja taa. Sellaiset pienet kuralätkät. Juomapullo ja teline. Uutta kypärääkin tekee mieli, vanha jo joutaisi roskiin. Sekin on vaan vaikeaa valita hyvä ja vielä itselle mieleinen. Pähkäilyä on ollut mm. Nutcasen kypärävalikoimista. Ne istuu päähän erittäin hyvin. Mutta olisiko senmallinen kypärä ehkä liian hiostava. Enkä pysty sitäkään päättämään haluaisinko neutraalin värisen vai oikein iloisen värisen, vai esimerkiksi ihan jonkun tosimakean. Kuinka uskottavalta se sitten näyttäisi jos meikäläinen lähtisi läskipyöräilemään ja päässä olisi esim. melonikypärä tai punapilkullinen kärpässieni...oi tätä valinnan vaikeutta.

Joitain työkalujakin varmaan pitäisi hommata ja paikkavehkeitä...onneksi huolto pelaa jälkikasvun fillaritallissa...

Mieli lepää syksyn väriloistoa ihaillessa

Eihän tässä enään kaivata kuin hyvää fillariseuraa. Esikoinen pyöräilee jo ihan eri mentaliteetilla ja kuopus taas asuu senverran pidemmällä ettei helpolla saa lenkkikaveria fillaroimaan.

Parin viikon päästä olisi aikomus osallistua paikallisen urheiluseuran järjestämään Tour De Poriin. Siellä varmaankin saa uusia fillarituttuja. 

Sitä ennen kuitenkin on pienen breikin aika, juoksutossut reppuun ja menoksi...