sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Juostako vai eikö juosta, siinäpä probleema


Kevään ensimmäinen kisa olisi parin viikon päästä ja osallistumista tässä pähkäilen. Matka olisi lyhyt viestiosuus. Koska se on lyhyt on varmaan vauhtikin reipas. Aina kun kisalapun saa rintaan on olevinaan kiire. Koronasta toipuminen on hyvällä mallilla mutta vähän miettii kannattaako täysillä juosta montaa kilometriä. Satasen veto tuntuu ihan erilaiselta kuin tonni poikineen.

Viime viikolla juoksin parin tonnin vetoja ja sen jälkeen pidin kyllä huolen palautumisesta. Välillä on outoja ohimeneviä tuntemuksia joita jää funtsimaan, onko koronan jälkimaininkeja vai pelkkää kuvitelmaa. Enemmän miltei kuuntelee muiden varoituksia kuin omaa oloaan.

Maanantaina olisi ollut aikaa liikkua mutta ilta meni muissa askareissa. Tiistaina juoksin peekoota ja tarkkailin sykettä. Martta hinkui mukaan joten mentiin sitten vähän metsäänkin. Maastossa sykkeet aina vähän on korkeammalla kuin asfaltilla. Ei kovin kevyeltä tuntunut muutenkaan juoksu vaikka hiljaa mentiin, 1:18:29, 7 km ja sykkeet 121/143. Keskiviikkona kävin samaisella pk-lenkillä katinkurussa. Nyt ainakin oli tasaista maastoa, soratietä pitkin. 56:20, 7.3 km ja sykkeet 134/146. Lenkkiin nähden sykkeet tosi korkealla. Myös tuntemus raskas. Torstaina aamusalilla ennen töitä, 45 min. Perjantaina aamulla uimassa, kilometrin ja 32:48. Tosi hyvä aika minulle, miltei pb. Ihan rentoa perusuintia.


Tänä vuonna piti olla aikainen kevät. Ensimmäisiä talvikamppeita jo laitoin pois ja taas niitä tarvittaisiin. Välillä on niin keväistä ja sitten taas hyytävää keliä ja lumisadetta. Ensi viikollakin vielä on luvassa pakkasia ja ilmeisesti luntakin.

Viikonloppuna juhlittiin perhepiirissä joten liikkumaan en oikeastaan ehtinyt. Sunnuntaina vain rauhallinen, runsaan tunnin kävely. Sykkeet pysyi ihan normeissa. Päätin kuitenkin jättää juoksukisan vielä juoksematta. Varmuuden vuoksi. Tässä on nyt muutama kuukausi mennyt erinäisissä vaivoissa jotka on vähentänyt juoksun minimiin, en oikeastaan haluaisi sitä jatkaa. Mieluummin aloittelen juoksua ihan omaan tahtiin ja pikkuhiljaa yritän päästä normaaliin juoksurutiiniin.


Kävin mutustelemassa lähimetsän reittejä. Vielä on paljon lumisia ja jäisiäkin polkuja. Onneksi löytyy jo ihan sulaakin, houkuttelevaa neulaspolkua...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti