Viimeinen lomaviikko alkoi edelleen aurinkoisena ja tosilämpimänä. Mies meni jo maanantaina töihin joten kotiuduttiin mökiltä sunnuntaina. Jottei ihan mennyt hukkaan sunnuntai-iltakaan niin päätin lähteä pyöräilemään. Parintunnin reissu kaikenkaikkiaan ja paluumatka meni turhan reippaasti, mummua kun yllättäen kaivattiin lapsenpiiaksi pikkuveikalle...
Maanantaina ajattelin sitten lähteä palauttavalle pk-lenkille heti aamusta. Aika viileää oli aikaisin, n. 10 astetta vaan joten päätin hetken odotella. Kerrankin kun pääsee lenkille lämpimällä aurinkoisella säällä. Matkan varrella tein uusia reittisuunnitelmia ja kaarsin Herrainpäiville suuntana "Kräsöörän nokka" ja siellä oleva yhden kilometrin luontopolku. Arvelin kyllä jo mennessä että näin lämpöisenä päivänä kannattaa tarkkailla polkua jottei mitään luikertelijoita satu yllättäen eteen. Halusin kuitenkin käydä katsastamassa maisemia.
Heti kun polulta poikkesin rantakivikolle niin ai perhana heti oli käärme jaloissa...kiljahdin ja hyppäsin varmaan jonkin verran. Taisi käärmekin pelästyä, eikä ollut mikään ihan pieni mato. Pompein isoja kiviä myöten rantaanpäin ja mietein miten täältä pois mahtaa päästä...hetken suunnittelin reittiä ja palasin polulle vähän kauempana olevaa polkua myöten, aika vauhdikkaasti sanoisin. Lippalakki syvälle päähän ja vaaroja uhmaten jatkoin polkua eteenpäin että pääsen sieltä pian pois. Menin kyllä aika vauhtia ja pompein puolelta toiselle ja suorastaan loikein eteenpäin, en pahemmin katsellut muuta kuin jalkoihini ja huokaisin helpotuksesta kun pääsin sieltä pois.
Ihan extreme-treeni noin aamutuimaan. Tehokasta tuo polkujuoksu! Sykkeetkin taisi pompahtaa pois peekoolta...
 |
| Kräsööran nokassa |
Olen usein käynyt tuolla juoksemassa, upeat maisemat ja vähän haasteellisempi polku, mutta keväisin ja syksyisin. Toiste en mene keskikesällä...
Jatkoin matkaa ja poikkesin sitten pientä soratietä pitkin golfkentän liepeille, ihan Yyterin rannan tuntumaan. Tarkoitus oli piipahtaa siellä olevaan huussiin, sitten huomasin että taas luikerteli yksi käärme tossujen edestä! Samalla totesin että huussin ovet oli auki, ei kuuloonkaan että olisin sinne mennyt, aivan varmaan olisin sieltäkin löytänyt käärmeen...onneksi ei ollut ihan pakottava tarve sillä en kyllä olisi mihinkään puskaankaan poikennut...
Tuossa vaiheessa päätin lähteä kotiinpäin ja asfaltilla...
No, aurinko paistaa ja olen kesälomalla, kokopäivä aikaa eikä siis mihinkään kiirettä niin käännyinkin sitten vasemmalle kohti Mäntyluodon Kalloa. Tässä vaiheessa lenkki oli taas muuttunut rauhalliseksi. Tepastelin sitten eteenpäin itseeni tyytyväisenä, olinhan jo parikin haastetta selättänyt joten endorfiinit hyrräsivät. Kallossa katselin vähän aikaa maisemia ja palasin kotimatkalle, asfalttia pitkin.
 |
| Näkymä Kallosta Reposaareen |
 |
| Suomen vanhin pursiseura |
 |
| Oikealla sataman nostureita |
Aika upeat oli maisemat aamulenkillä. Pituutta tuli 16 km ja runsaat parituntia. Hyvä treeni !
Illemmalla sainkin sitten yllättävän puhelinsoiton työkaverilta! Lähtisinköhän Pomarkkuun melomaan...hhmmm. En kauankaan miettinyt ja sitten oltiinkin jo matkalla.
Kassi föliin täyteen pakattuna, mm. kumisaappaat ja bikinit, kumpiakin tarvittiin. Ilta meni joutuisasti, saunan päätteeksi polskittiin Pomarkunjoessa, samalla uimareissulla tuli käytyä myös Kankaanpäässä asti...menee siis raja keskellä jokea..aamulla alkoi aktiviteetit. Pari tuntia istuttiin mättäällä mustikkametsässä. Peppuja ei paljon tarvinnut siirrella sillä mustikkaa oli tosipaljon.
Nopea lounas, eväät reppuun, bikinit päälle ja kajakit kainaloon, se olikin sitten senpäivän menoa...
 |
| Kosken kuohuja Parkanonjoessa |
 |
| Lets the Adventure begin... |
Kunnioituksella katselin rannalta tuota koskenkuohuntaa, siis kajakkiin ja tosta eteenpäin..onneksi sain turvallisemmankin vaihtoehdon ja kun kaveri meloi vuorotellen molemmat kajakit joen alajuoksulle niin lähdettiin sitten siitä melomaan.
Minulle taival oli ihan uusi ja outo, mutta aivan mahtava.
 |
| Kynäsjärvellä |
 |
| Rantauduttiin evästauolle |
 |
| Termarikaffeet ja ruisleipää |
 |
| Aika rentoa menoa |
Tunnin verran melottiin ja nautittiin aivan tyvenestä ja hiljaisesta maisemasta. Kynäsjärvelle päästyämme rantauduimme pieneen saareen hetkeksi ja nautittiin retkieväistä.
Pikkuhiljaa melottiin takaisinpäin, välillä vähän kaislikossakin, paikoitellen oli aika rehevää. Haukia taisi pomppia siellä täällä, onneksi varpaat ei olleet ihan vedessä asti...ties vaikka olisivat napanneet palasia. Kolmen tunni reissu taisi likimain olla kun päästiin takaisin, päätteeksi oli ihan pakko vielä pulahtaa jokeen vilvoittelemaan.
Tämä erityinen kesäpäivä oli kyllä ikimuistoinen, varsinkin kun keli sattui olemaan noin upea. Näillä endorfiineillä jaksaa taas kummasti.
Loppuviikko vielä nautitaan kesälomasta mökillä. Aurinkoa ja hellettä on luvassa ainakin ensiviikkoon asti.
Bikinit löytyy mökiltä ja kanoottikin odottaa siellä valmiina.
Kommentit
Lähetä kommentti