Siirry pääsisältöön

Jahti

Eilinen päivä oli aika erillainen ja ainutlaatuinen.
Työkamu käski kolmeviikkoa sitten varata lauantain kalenteriin. Tässä tapauksessa ei ollut hajuakaan mitä olisi odotettavissa, ihan mitä vaan periaatteessa...no vähitellen selvisi mikä on päivän teema!
Reppuun varavaatteet, kumisaappaat ja reipasta mieltä. Vaikeinta olikin miettiä mitä pitää reppuun pakata.
Se että määränpäänä olisi hirvijahti ei jännittänyt...

Aamu alkoi ajoporukan yhteisellä aamupalalla. Siitä siirryttiin autoihin jotka sitten aina siirsivät meidät ajopaikalle, noutivat ja ajoivat meidät seuraavaan paikkaan. Tänään oli tiedossa viisi ajoa.Keli oli aikalailla mahtava. Pilvistä, tyyntä, lämpöasteita ehkäpä n. 2-4...kylmä ei ollut koska miltei koko ajan oltiin liikkeellä. Enemminkin tuli hiki...

Kumisaappaat ja sadehousut jalkaan ja siis metsään. Käteen sain kartan ja puisen palikan jolla sitten aina kalkattelin mennen tullen. Kaverillani oli kompassi joten minun ei tarvinnut kun seurata perässä. Kartan mukaan aina suunnattiin joten maasto oli mitä kohdalle sattui. Meno oli reipasta. Maasto haastavaa, ojia, soita, tiheitä ryteikköjä yms. mukavaa...kolmannen ajon jälkeen meidät vietiin jonnekin vanhaan mettäkämppään jossa tarjoiltiin lounasta. Hernekeittoa, leipää, kahvia ja pullaa, lämmintä glögiä jne. Kyllä maistui mahtavalta.

Tähän mennessä ei vielä kaatoja ollut, pari peuraa nähtiin ja hirviäkin kuulemma oli juossut karkuun.

Neljännen ajon alkuvaiheessa sain sitten ekat puljut. Tässä vaiheessa olin luopunut sadehousuistani. Pitkät nokialaiset saappaat hörppäsi vettä yhden ojan ylityksessä. Sen jälkeen tarvottiin aika ison suon poikki, mielenkiintoista...hörpein vielä toisenkin kerran. Onneksi ei ollut pakkasta joten kylmä ei tullut.
Sitten ajon loputtua vaihdettiin saappaat vaelluskenkiin ja taas menoksi. Viimeinen ajo vielä. Se olikin maastoltaan kaikkein haastavin, liukkaita puunrunkoja ja muutenkin vaikeakulkuista. Erään ojan yli hyppiessä taas kenkä juuttui sen verran että aika kurasaapas oli sen jälkeen.

Jahdin saaliiksi tuli kuin tulikin yksi kaato.

Ollaanko kartalla ?

Eikun menoksi...ojan yli pitäisi päästä.

Näillä piti pärjätä..






Onneksi kunto on senverran kohdillaan että päivästä jäi kivat fiilikset. Upea päivä kaikenkaikkiaan. Uudestaankin menisin kyllä. meno oli kyllä haasteellista, välillä lipsui ja vääntyi nilkat ja polvet mutta pystyssä pysyttiin....ajoporukka oli myös mahtava, sakkiin sopeutui hyvin vaikka keltanokka olikin.

Kaverin perässä piti pysyä...




Tänään syötiinkin hirvenjauhelihapullia...

Nyt on polvenreunassa ja isovarpaan tyvessä jotain rasituksen tapaista joten huilataan vaihteeksi alaraajoja.
Nyt keskitytään niskajumppaan, on meinaan katonmaalaus meneillään...



Makkarin remontti aloitettu, katosta alaspäin edetään...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...