Lähdimme kaverin kanssa rauhallisesti jottemme hyydy heti ensimmäisiin mäkiin..enemmän taisin murehtia tyttäreni jaksamisesta puolimatkalla..ensimmäiset isommat mäet oli n. 5 kilsan kohdalla, ne juostiin mennentullen ylös asti. Kannatti satsata mäkivetoihin! Sitten suurin nousu taisi olla kympin kohdilla, 800 m. se jo tuntuikin, ihan viime metreillä tuli otettua muutama kävelyaskel! 15 kilsan jälkeen rupesi tuntumaan että energiat hyytyy siihen paikkaan, olisi pitänyt vaan useammin ottaa energiageelit eikä tyytyä vain urheilujuomaan huoltopisteillä. Luulin jo että voimat loppuu ennen maaliin pääsyä. Viimeisellä tankkauspisteellä otinkin sitten oman supergeelin jos se toisi puhtia. Sykekin oli vain 155 paikkeilla mutta silti tuntui että menee ihan makseilla. Lopussa oli sitten vielä pari valtavaa mäkeä, eka aika jyrkkäkin. Siinä viimeistään imettiin mehut pois. Ne oli kyllä pakko kävellä..
Maaliin onneksi pääsi lönköttelemään alamäkeä, inan verran pystyi maalisuoralla pinnistämään, aika oli ihan itseä tyydyttävä 2.28.52.
 | |
| Ihan pirteenä päästiin perille.. |
Kuntokin oli juoksun jälkeen hyvä, pystyi jopa syömään ja juomaan kupin kahviakin! Vorssan juoksu sujui kesällä hieman erilailla..
Heh, kaveri jo suunnittelee Pirkan hölkkään kuukauden päästä, 33 kilsaa! Pikkasen nakuttaa... siihen pitäisi varata jo kokopäivä!
Jämi21-XC Run järjestettiin vasta toista kertaa, niin hyvät kokemukset meille jäi että taidetaan olla siellä ensivuonnakin. Tervetullutta vaihtelua asfalttijuoksuun.
Tietysti kun nuo juoksuvermeetkin on oltava kunnossa niin tulipa Jämilläkin shoppailtua, no sitä olin hieman suunnitellutkin kyllä...maastojuoksutossut on ollut hankintalistalla.
 | |||||
| Eikös ookkin herkulliset? |
Nyt pitää ruveta ulkoiluttamaan noita ihanuuksia, hhmm... loppukuusta Yyterin piikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti